Dodiin... 11. viikko. Järkyttävää. Aika mateli NIIN pahasti ensimmäiset 4 viikkoa ja nyt ollaan menty hurinalla pari...
Mun tekee mieleni fetapiirakkaa!! Ja sienikastiketta!! (Ei siis yhdessä...kuitenkaan).
Mut ei...illalla ruuaksi pakastepizzaa, kun laiskottaa niin vietävästi. Kuka tulisi laittamaan mulle ruokaa? Anyone? :) Energistä kokkia kaivattaisiin. En viitsi millään rasittaa miestäkään sillä, että pitkän päivän jälkeen joutuisi joka päivä vielä ruokkimaan väsyneen emäntänsä. Kyllä se sen tekisi, mutta mulle tulee siitä huono omatunto.
Sydänäänet kuului heikosti tänään. Hyvä niin. Valtakunnassa kaikki hyvin siis, toistaiseksi ainakin.
Mä olen miettinyt samaa asiaa, kuin Syyssydän joka blogissaan puhui raskauden myötä kaikkoavista ystävistä. No siis itse en ole vielä kokenut tätä omalta osaltani, koska ollaan alussa vielä, -ja toivon tietenkin etten koekkaan. Mutta olen saanut vierestä ja toiselta puolelta seurata kyllä asiaa.
Raskautuneet ystäväni ovat löytäneet melko pian uusia "vauva-kamuja" jotka myös odottavat tai joilla on lapsia ja me lapsettomat ystävät jäimme välittömästi varjoon. Yhteisiä puheenaiheita vaille? En tiedä. Mutta kummasti asia toisti itseään, mitä useampi kaveri alkoi odottamaan...jäin taka-alalle. Ei enää nähty, juteltu, pidetty yhteyttä...
Tosi kurja juttu mun mielestäni :(
En tiedä sitten kenessä vika.
No, nyt tiedän sen, että alkuraskauden aikana voi olla kuoleman väsynyt ja viimeisenä mielessä on ystävälle soittaminen tai ystävän kanssa jonnekin lähteminen. Voikohan tämä olla syynä?
Itse en ole nähnyt tarvetta hankkia uusia raskaana olevia ystäviä ja luopua vanhoista, jo hyväksi todetuista ;). Arvostan ennemmin sitä, että saisin pitää nykyiset ystäväni ja he tukisivat minua läpi tämän vauvapolunkin. Toivottavasti tämä ei siis toistu minun kohdallani ja saan pitää kaikki rakkaat ystäväni, oli heillä lapsia tai ei.
AHHH PIZZA ON VALMIS!!! Mahtavaa!! Vielä kun siihen saisi suolakurkkuja päälle niin olisi kova sana :P
3 comments:
Mahtavaa, että sait sykkeen kuuluviin! :)
Pitsaa mulle kans heti nyt tänne, vaikka klo tulee aamulla 7 ;D Kokkia täälläkin olisi 10-12 viikkoa kaivattu. Tuli syötyä (jos tuli syötyä) epäterveellisesti (ei tosin uponnut mikään muu) ja muutenkin huonosti, kun en halunnut aina miestä laittaa ruuanlaittoon. Toki se teki ruokaa, mutta käytiin aika paljon "ulkona" syömässä :)
Ekaa kertaa tänne nyt kommentoin. Mua ett ainakaan menetä, vaikka olisikin vaikeaa katsella sitä sun mahaa niin kiukuttelen ja itken sitten kotona miehelle ja älä huoli jos sä et jaksa väsymykseltä ottaa muhun yhteyttä mä otan suhun ja kun sä (jos kaikki menee hyvin)puhut pelkästä kakan koostumuksesta sanon mä että kerää nainen aivosi;) tai vastaavasti voin puhuu kissan samasta tuotteesta, alankin olee sen analysoimisessa jo pro, kun ollut pikkuisella maha sekaisin, nyt jo voiton puolella;) Joten mua sä et menetä, et pääse eroon vaikka haluaisitkin;) Ja tarviihan jonkun pitää ne 12v. synttärit kun ei äiti "kykene" mutta ymmärrän kyllä niin hyvin mistä puhut/ja pelkosi asian suhteen.
-sinun Annelie-
Mä en ole koskaan viihtynyt baareissa, missä taas mun kaverit on aikaansa viettänyt joten jo siinä vaiheessa tuli "pesäero" kavereihin. Nyt on itsellä muutama kaveri, joilla itsellään on lapsia joten sen puolesta hyvä homma kun olen raskaana. Onpahan tosiaan kavereita, joiden kanssa jakaa kokemuksia. Tai sitten olen vaan jotenkin erakko, kun tykkään olla mun miehen kanssa enkä niinkään kavereiden. Tai no mies on mun paras kaveri. :D
Post a Comment