Ens viikollahan siellä toivottavasti sykkii jo sentin mittainen pätkylä <3.
Kiitos taas kommentteja jättäneille. Ihanaa kun jaatte kokemuksianne. Ja Sydänjäälle onnittelut 9+1:sta! Hienot viikot jo kasassa. Äkkiä ne näköjään menee :). Evelynkin puksuttelee jo kasi viikolla <3. Mahtavaa!
Kysyin eilen mieheltä, että muistaakos se mikä päivä tänään on. Se näytti ensin hetken olevan pienessä shokkitilassa ajatelleensa unohtaneensa jotakin todella tärkeää, -ja sitten se pamautti SEVETH WEEK! :D Hahaha vähänkö söpö.
Kerroinko että ostin sille Jon Smithin kirjoittaman kirjan "Bloke's quide to pregnancy"? Se on sitä lueskellu aina kun ehtii. Se on tosi hauskasti kirjoitettu raskaustarina miehen näkökulmasta ja antaa tosi hyviä vinkkejä ja selittää asioita, joita mies ei muuten ymmärtäisi. Suosittelen lämpösesti.
Oltiin eilen suoraan töiden jälkeen Pub Quizissa ja kotona vasta puolilta öin. Luoja, että väsytti! Olin ihan puhki katki jo kahdeksalta ja nojailin mieheen. Muut kyseli, että olenko mä ihan kunnossa. Kaverit sitten suunnitteli Elokuulle Wii-festareille menoa ja kyselivät tullaanko mukaan, kun liput pitäisi ostaa torstaihin mennessä. Myöskin yhden kaverin synttärit on ens viikolla, mutta onneksi lähden juuri seuraavana aamuna aikaisin Suomeen, joten mulla on hyvä syy olla vetämättä päätä täyteen, tai jopa jättää menemättä. Jotenkin ei Lontoo jaksa juur nyt napata ja känniset ihmiset minihameissaan, joista ei jää arvailun varaan onko niillä alkkareita jalassa vai ei. O__o
Mies kysyi koska hän saa luvan kertoa parhaalle ystävälleen ja mä sanoin, että kyllä sä sitten synttäreinäs voit jo selittää, että miksen mä juo. Ne on huhtikuun puolessa välissä, jolloin pitäs tuo rv12 rajapyykki häilyä toivottavasti. TOIVOTTAVASTI.
Joka päivä mä uskallan lisätä toivoani tämän suhteen. Vielä se on sisällä, vielä ei vuoda verta. Joka kerta vessassa käydessä pitää silti tarkistaa, -edelleen.
On se vaan hullua. Silti jossain sieluni sopukoissa suunnittelen jo tulevaa... Miksei sitä osaa päästää irti tästä pelosta ja ottaa vastaan, mitä tulevaisuus sitten tuokin tullessaan? Keskenmeno on hirveä asia, eikä sitä toivoisi kenellekään, mutta eikös raskauden pitäisi olla ihana asia ja siitä kuuluisi osata nauttia?
Pitäisiköhän heittää haaste menemään kanssapanikoitsijoilleni, jos otettaisiinkin rennosti ja päivä kerrallaan nautittaisiin siitä, mitä meillä on ;)?
3 comments:
Hei, onnea raskaudesta ja uusista viikoista minunkin puolestani! Pidän sulle ja pikkuiselle peukkuja :)
Vastavierailulla :) Kiva oli kun jätit kommenttia niin löysin blogiisi! Onnittelut siis raskaudesta ja uusista viikoista minunkin puolestani :)
Tuommoista tarkistamista teen muuten myös itse koko ajan. Paniikissa aina vessassa tulee katsottua että tuliko verta paperiin ja minulla ei edes ole keskenmenoja vielä takana, mutta kun tietoa on niin pelottaa:( Lääkäri kyllä sanoi ihanasti varhaisultrassa että ei pidä ajatella liikaa eteenpäin vaan nauttia raskaudesta kun se nyt on todellista, ajattelin ottaa ajatuksesta kiinni ja yrittää nauttia parhaani mukaan. tosin vaikeaa tulee tämmöiselle hätähousulle olemaan... mutta voisin siis ottaa heittämäsi haasteen vastaan ;)
Tarkistelen välillä edelleen paperia :D Kyllä se tosin jo nyt on harventunut, mutta aina välillä kurkkaan. Haaste otettu vastaan! :)
Post a Comment