Meille tulee tässä kuussa vieraita sekä Suomesta että Itävallasta, joten voisin vaikka vannoa Elokuun menevän ohi silmänräpäyksessä. Syyskuun alussa havahdun siihen, että Lokakuu on jonossa seuraavana.
....
.......
...............
No comments.
Äiti tuleekin heti Syyskuun alussa ilahduttamaan meitä viikoksi, joten kai se syyskuukin menee samalla tohinalla...huhhuh.
Haiseepas vasta pesty pyykki voimakkaalle...huhhuh. Ostettiin jotakin uusia pesupalleroita, mutta tässä on kyllä näin sisäkuivatukseen vähän turhan tehokkaat tuoksuaineet. -VAIHTOON!
Tänään on satanut, joten ulos en viitsinyt pyykkejä viedä vaikka nyt illalla ei ole enää satanut.
Ainiin, posti toi meille tänään Carry me Kite rintarepun ja Tommee Tippee rintapumpun. Molemmat käyttämättöminä ostin Ebaysta £11 yhteensä postikuluineen. :)
Testattiin tuo kantoreppu heti miehen ja nallen kanssa :D ja hyvin näytti toimivan. Siihen tuli mukaan
talvi-/sadesuojakin sekä päätuki ihan pienelle vauvalle.
Rintapumpusta luin ostamisen jälkeen huonoja palautteita, mutta no, ...en tiedä kunnen ole itse kokeillut. Jos se on huono niin enpä maksanut siitä, kuin £0.99, joten eiköhän me voida sitten tarvittaessa ostaa uusi erimerkkinen.
Tuttipulloja meillä ei vieläkään ole, mutta eiköhän ne ehdi hankkimaan. Pitää myös investoida imetysliiveihin sekä -yöpaitaan. Mulla on käyttämättä lahjakortti Mothercareen, joten sinne siis :)
Loppukuulle on suunnitteilla baby shower kutsut :). Minulla eikä tulevalla kummitädillä ole minkäänlaista kokemusta kyseisistä pirskeistä, joten katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Ainoa toive, mitä tulen ihmisiltä toivomaan on se, että meille ei tuotaisi hirveästi vaatetta tai tavaraa lahjaksi. Jos nyt jotain ylitsevuotavaisen söpöä löytyy niin why not :D. Mutta pointti on se, että meillä on kaikkea. Lahjakorttitoivomuksen aion laittaa, jos joku haluaa jotakin lahjaksi tuoda silloin. Tärkeintä mulle on se, että ihmiset pääsisivät paikalle ja saataisiin viettää kiva ilta yhdessä syöden hyviä ruokia :P
Onko kenelläkään kokemusta kyseisistä juhlista tai niiden järkkäämisistä?
Ihanaa, kun viikonloppu on viimein täällä (ajattelen nyt taas vähän etukäteen :D). Ensi viikolla uusi Suomalainen tyttönen aloittaa työt ja pääsen kouluttamaan häntä. Myöskin meille tulee Groupon diili päälle heti alkuviikosta, joten kiirettä pitää. Viikko menee siis takuulla hurinalla läpi ja ennenkuin huomaankaan on jo seuraava viikonloppu.
Toisaalta fiilikset raskauden suhteen on nyt jo kovin luottavaiset...mutta tietenkin se musta pikkumörkö hiipii edelleen mukana hokien mitä jos... Aion kuitenkin nauttia ja ottaa tästä kaiken irti. Tunteet heilahtelee laidasta laitaan, mutta se lienee normaalia.
En silti koe olleeni kovinkaan hormonaalinen hirviötapaus, kuten monesti raskaana olevista naisista sanotaan. Ekan kolmanneksen olin miehen sanojen mukaan täysi viilipytty. Toisella kolmanneksella tuli pari jotain hassua turhaa räjähdyskitinäkohtausta, -ja nyt tällä hetkellä tunnen olevani täysin oma itseni. Äitiys pelottaa ja samalla odotan sitä hirveästi. Se tuntuu jotenkin todella lopulliselta, mitä se tietenkin onkin, mutta jos jotain olen tässä elämässä oppinut on se, että suuret muutokset ei aina ole pahasta ja niitä ei pidä pelätä.
Kuten Englantiin muutto... en olisi kuuna päivänä uskonut itsestäni, että muutan pois Suomesta. Täällä sitä vaan ollaan, kaukana tutusta ja turvallisesta. Ostin myös asunnon itselleni, jota en uskonut tekeväni. Aion myös olla pelkäämättä takaisin Suomeen muuttoa ja saatanpa vihdoin laittaa sen oman yrityksenkin pystyyn silloin :). Olen matkustellut yksin ja yhdessä, mutta enemmän ehkä yksin... kaippa sekin vaatii jonkinlaista luonnetta? Vai hulluutta...
Elämä on.
Näihin tunnelmiin -- kiinalaista tulelle ja mansikoita jälkkäriksi. Nam!
(Mun pitää aina tuosta tikkeristä luntata mitkä viikot on meneillään. En pysy kärryillä... Eli kai sekin on merkki siitä uskosta tulevaan, etten uskollisesti seuraa päivä päivältä viikkojen kertymistä enää kuten alussa...?)
28+2
2 comments:
Enkeleitä, onko heitä? Tähän voin vaan surullisesti todeta,että kyllä. Olkapäälläni istuu niitä kaksi,kaksi pientä ihmisen alkua. Olen siis kokenut aivan saman kuin sinä =( Km:t tuli viikoilla 7+jotain ja 10+ jotain. Pakko myöntää etten enää muista. Kummankin varhaisultrassa kaikki oli niinkuin pitikin, mutta jokin kuitenkin meni pieleen..Koskaan kun ei saa tietää mikä. Mutta tunnelin päässä näkyi valoa ja kolmas raskaus tuotti tuloksen, tuollaisen pienen tytön! <3 Joten niin teilläkin menee <3 Kyyneleet silmissä luin juttuasi,kun tiesin etten ole ainoa jolle annetaan jotain niin ihanaa mutta viedään pois yhtä nopeasti kuin ollaan annettu! Olen onnellinen puolestasi että osaat nauttia raskaudesta! Sillä mä en sitä osannnut! 9kk yhtä painajaita! Joka viikko ramppasin neuvolassa, mitä jos! Kotiin en saanut ostaa dopleria,jos sinä päivänä en olisi löytänyt sydänääni,olis heittänyt voltin! Onneksi minulla oli ihana neuvolatäti joka sanoi,että saat aina tulla tänne kuuntelemaan kun haluat! Ja on niin hienoa,että pystyt kertomaan näin avoimesti menetyksestä, sillä minä en olisi siihen pystynyt. Vasta nyt kun tuo tytteli on 6kk ja elämä hymyilee meillekin <3 Taustani selittää myös vähäiset kirjoitukset facebookissa ja masukuvien puuttumisen! Mutta olet niin oikeassa kun kirjoitit yhdessä blogissasi kun ne jotka eivät halua lasta saavat sen. Niin tapahtui myös mun ystävä piirissä, ja pieni lapsi löysi uuden kodin synnyttyään. Aah,en osaa edes sanoiksi pukea kuinka onnellinen olen teidän puolesta!! <3 Kohta teilläkin on tuollainen pikkuinen sylissä <3 Nauti nyt täysin siemauksin raskaudesta!
Mä järkkäsin vauvakutsut siskolleni aikoinaan, yllätyksenä ja olisin järkännyt sullekkin moiset jos ett asuisi niin kaukana:/ tai itsellä olisi aikaa/tai rahaa tulla sinne. Kiva kuitenkin että saat moiset:) Täällä iski eilen stressi ja ei niinkään pieni.
Post a Comment