Tosin mies ei pääse mukaan huomiselle ultrareissulle :( mutta Jii pääsee ja näkee tulevan kummipoikansa samalla vilaukselta ruudulla ;)
Toivottavasti saadaan joku kokoarvio Jaskasta... pääsen sitten panikoimaan, että minkä kokoista melonia sieltä pitäisi ruveta puskemaan pihalle...hui hui!
Jaha, Jaska on kääntynyt pää alaspäin tuossa tikkerissä. Viikolla 28 lääkäri jo sanoi Jaskan olleen pää alaspäin masussa. On toki voinut sen jälkeen kääntyillä vielä toisinpäin, mutta huomenna sitten nähdään ja kuullaan missä asennossa hän siellä on. Olettaisin olevan ihan normisti pää alaspäin, koska joku ainakin puskee pyllyään tuohon kylkiluiden alle välillä sellasella teholla että oksat pois :D
Yöunet on edelleen vähän hakusessa ja viimeyönäkin keinuttelin kehtoa yhdellä sormella ja mietein miten siinä kohta nukkuu meidän pieni tuhinakone <3. Aamulla tosin unet näyttää maittavan, kun saan olla täällä yksin... Tänäänkin heräsin 11.30... Tai kissoista nuorempi oli sitä mieltä, että nyt muija "YLÖS!
MULLA ON NÄLKÄ! :D"
Huomenna on myös ensimmäinen neuvolakäynti uudella, paikallisella neuvolatädillä. Paljon siis huomiselle ohjelmaa, joten aamu-unet jää armotta väliin.
Tänään pitäisi olla energiaa vähän siivoilla. Pyykit narulta ja jos sairaalakassit pakkaisin loppuun asti.
Anopin Jaskalle ostama viltti on mystisesti kadonnut ja olen tänään päättänyt etsiä ja LÖYTÄÄ jos mulla tosiaan on vielä joku piilopaikka, jonne olen vauvatavaraa piilotellut. Niitä kun oli aika mahtavat määrät, niin niitä tuli laitettua sitten joka paikkaan :D
Katsotaas kuin muijan käy ;)
Ilma on kaunis ja aurinkoinen, joten yritän raahata itseni myös pienelle kävelylenkille. Kävelen vaikka miestä vastaan töihin 1.5km (no, en ihan sinne asti, jottei verenpaine ala taas tehdä tepposiaan ja tule huono olo) tai raahaan sen pienelle metsälenkille töiden jälkeen <3.
Tosin mun tuurilla toi kaunis auringonpaiste on siihen mennessä muuttunut kaatosateeksi :D
Olen miettinyt miten tämä tuleva äitiys muuttaa minua ihmisenä?
Koska tottakai se muuttaa.
Mutta miten?
Aika sen tietenkin näyttää, mutta mielenkiinnolla odotan huomaanko muutoksia itse tai muistanko millainen olin ennen Jaskaa.
Miten ajatusmaailma ja prioriteetit muuttuvat ja olenko edelleen yhtä vaativa itselleni, kuin tähänkin asti. Tuleeko minusta liian vaativa äiti myös pojalle? 'Pilaanko' oman lapseni valinnoillani?
Hui mitä ajatuksia taas...
Se on varmaa, että Jaskasta tulee erittäin rakastettu pieni poika. Hänellä on jo nyt niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillään, eikä hän vielä ole edes syntynyt. <3 Onnen poika.
34+1
41 päivää jäljellä (APUAAAA!!!!)
2 comments:
Täällähän on kovin tuttuja tuntemuksia :)
Itse olen 32 raskausviikolla. Viikon olen ollut jo saikulla ja tänään lääkärissä sainkin sitten äitiysloman alkuun sairaslomaa. Meinaa välillä supistella, kivuttomasti onneksi. Vatsa myös painaa jo niin paljon ettei enää jaksaisi kantaa sitä. Huh Huh! Onnellista odotusta sinulle! On tää raskasta mutta niin ihanaa!
Toivottavasti et muutu kuten muut... tiedät varmasti mitä tarkoitan.. Mutta uskon luotan ja toivon että sulla pysyy järki päässä. kävi miten kävi niin oon sun elämässä yhä ja olet rakas, kuten myös pikku Jaska<3 Haleja teille!
Post a Comment