Tervetuloa kotiin!

Morjenttes vaan.
Hieman on vitutuskäyrät korkeella juur nyte, joten pahoittelen napakkaa puhetta, jos sitä on tullakseen.

Ensi töikseni kotiin tullessani (appiukko heitti mut kotiin, mies on pelaamassa futista) sain siivota (ei, vaan PESTÄ!) kissanhiekka-astian, joka lemusi aivan karmeelle. VAIN huomatakseni, että meillä ei olekkaan enempää hiekkaa enkä voi edes kävellä lähikauppaan ostamaan lisää, koska en viitsi muutenkin jo kipuilevan mahani kanssa kantaa 15kg säkkiä kotiin :S.
Otin siis iloisen puhelun miehelle siinä kohtaa ja sanoin asiani ehkä hieman napakasti. Mutta ainakin meni perille.
Meillä siis kissanhiekat putsataan päivittäin niin, että pissat ja kakkat poistetaan siis. Ja mies on nyt hoitanut tämän kiltisti jo muutamia viikkoja kuultuaan toksoplasmoosivaarasta.
Mutta pistä nyt mies asialle niin saat tehdä itse saman asian perässä :S Pah...

Mikään muu ei juurikaan ota päähän varmaankaan...en nyt ainakaan muista :D
Paitsi, että Englantilainen vesi maistuu kissankuselta ja sää on perseestä. Aina. Piste.

Oli aivan IHANA viikonloppu Suomessa ystävien ja perheen seurassa <3. Enkä olisi voinut toivoa parempaa säätä. Mun vasempaan käsivarteen ilmestyi sunnuntain aikana punainen noin 15cm pitkä alue ja ajattelin että se on palanut, mutta ei voi noin vaan palaa osa käsivarresta, jos olen kokonaan auringossa pelkkä toppi päällä suurimman osan päivästä on-off. Ja kyllä, aurinkorasvaakin oli ja hyvää sellaista. Mieteinkin siis, että olisko se jotakin aurinkoihottumaa? Kutittaa meinaan kivasti, mutta ei näytä ihottumalta :(....en ummarra.

Saatiin ihania vauvanvaatteita lahjaksi tulevalta isomummulta, pappalta, kummitädiltä ja ihanalta ystävältäni. Suuret kiitokset vielä<3. Aivan ihanaa!
Niin ja vartin kirppisreissultakin jäi käteen muumityynyliinat ja muutama kiva vauvanvaate :D. Nyt lupaan VIRALLISESTI lopettaa vaatteiden ostamisen pikkujannulle. Aika jännää muuten, että suurin osa (98%)meidän saamista vaatteista oli täysin poikien väreissä. :D Siis kuitenkaan ihmisten tietämättä sukupuolta etukäteen...
Laitan valokuvia tämän viikon aikana.

Nyt alkaa operaatio pakkaaminen ja sunnuntaina muutetaan uuteen asuntoon. Ei ole siis vapaa-ajan ongelmia tällä viikolla töiden jälkeen.

Rakenneultrakuulumisista oli tullut vähän kyselyä. Siis joo, en osaa kertoa siitä sen enempää. Kaikki oli siis hyvin tietenkin, sori en huomannut sitä erikseen mainita. Lääkäri sanoi olevansa tyytyväinen saamiinsa mittoihin ja rakenteisiin. Saatiin kolme kuvaa, kun maksettiin niistä erikseen ja en oikein ymmärtänyt ruudulla näkemääni täysin, enkä bongannut itse pojan vehjettä, mutta mieslääkäri ja mies nyökyttelivät siinä muka nähdessään jotain keskenään, joten luotan heidän silmiinsä sitten :D.
Homma oli oli noin vartissa ja tämän jälkeen ei ollut mitään kätilön haastattelua, kuten viimeksi. Olisin toki kaivannut vähän syvällisempää otetta, koska olen ensikertalainen, mutta ei sellaista kai saa vaatia?

Lentomatka takaisin Englantiin meni ihan ok, mutta paikat puutui yhdessä asennossa heti viiden minuutin jälkeen ja taas piti muokata asentoa :(. Nukuttua en saanut juuri ollenkaan ja alas tultiin sitten tosi vauhdilla, kone oikein rysähti maahan ja pomppasi takaisin ilmaan kahdesti.
Olen muutenkin huomannut, että sormeni puutuu helposti, tai käsivarsi, tai jalka...tai mikä millonkin. Toivottavasti pikkuisen verenkierrossa ei ole ongelmia, vaikka meikäläisen raajoissa tuntuu jotain häikkää olevankin?

Ja sitten vielä loppu'kevennys'.

Jokaisesta tuutista on nyt viimepäivinä osunut silmiini kertomuksia kohtukuolemista. Siis aivan KAMALAA. En ole hakenut googlesta mitään kohtukuolematarinoita, vaan siis ihan lukemistani lehdistä ja telkkarista ja mistä kaikkialta nyt olen vaan sattumoisin kerännyt silmieni eteen tällaisia tapauksia. Seiskassa oli että 'Lily Allen on taas raskaana. Hän menetti edellisen vauvansa ollessaan kuudennella kuulla raskaana'. Joo ja sitten vauva lehdessä oli kohtukuolemasta 23. raskausviikolla... ja muuta mieltä ylentävää. Jotenkin kun tässä on ajatellut voivansa muka ottaa rennosti????
Onhan tässä jo suht seesteistä raskautta elettykin kuukauden verran ilman suurempaa paniikkia, joten nyt voikin sitten loppuraskauden ajan pelätä sitä päivää, kun pienen liikkeitä ei enää tunnukkaan :(
Näinkö sen sitten on oltava?
Äääääh.
Turhauttavaa!!!


Toivotaan, että huomenna on parempi päivä uusien viikkojen kunniaksi.

20+6

Rakenneultrakuulumisia

Vitsi kun kurkkua kuivaa. Mutta ei...pitää ensin päivittää blogi ja haen sitten lasin vettä ja teen vaikka ruikkarin. Maha vetänyt semisti sekaisin taas kun on pitkästä aikaa saanut syödä ruisleipää päivittäin <3. Ihanaa se silti on.

Aamu alkoi mukavasti. Mies sai raahata mut ylös sängystä, kun uni olis aamulla maittanut makeemmalta, kuin yöllä. Yöllä pörräsin ja vaihdoin kylkeä ja taas vaihdoin kylkeä ja kävin vessassa ja ja ja.. ei auttanut siis illalla otettu kylpy. Haettiin matkalla sairaalalle postista paketti, jossa tuli uudet verhot uuteen asuntoon <3.
Limen vihreät sivuverhot ja valkoiset läpikuultavat keskelle. Tosin nyt mietinnässä on mahtaako nuo limen vihreät päätyä sittenkin ennemmin makkariin, kuin olkkariin, koska kuten ennustettu, meille lupailtiin ultrassa pientä poikaa. <3 Matkalla sairaalasta kotiin mulle tuli pojan tuleva nimikin päähäni. Näin sen pitää mennä. Ei turhaa pohdintaa ja punnitsemista ja mietintää...mulle tuodaan vastaukset päähän suoraan :D
:) Ostin makkariin tänään mustan päiväpeitteen ja haaveilin sellasesta musta-lime makkarista. Sinistä meille ei tule, paitsi vessa nyt on sininen, mutta vuokra-asunto kun on niin ei viitti ruveta vaihtamaan lattiaa... Taitaa olla jätkä samaa mieltä, kun potkas heti läppärin reunaa kun ton kirjotin ;)

Sitten töissä haaveilin sellaisista pienistä Ray-Ban Junior Aviatoreista <3. Hihihih...vähän käheet. Ostin eilen Ebaysta pienet farkut <3.

Pakkailin tuossa äsken laukkuja Suomen viikonlopulle ja ajatus ei oikein tahdo leikata. Mitä mahdoin unohtaa. Jännityksellä odotan, että toimiiko passi kentällä vai pitääkö ottaa puhelua Embassyyn (joka ei tietenkään aamu kuudelta ole edes auki, MUR).

Rintoja nipistelee edelleen. En vieläkään ole saanut vastausta siihen, että miksi.

Juttelin eilen äiteen kanssa netissä ja hän kysyi paljonko mulle on tullut painoa tähän puoleenväliin meneessä.  Vastasin että kolme kiloa. Hihhih...en vissiin tule äitiini, sillä hänellä oli tässä vaiheessa noussut paino jo 10 kiloa :o. Tai korjaan, -en siis ONNEKSI vissiin tule äitiini. Minusta kun ei olisi pudottamaan hirveitä määriä raskauskiloja synnytyksen jälkeen. No way... mulla ei ole itsekuria sitten pätkääkään. Eli ei kahtakymmentä kiloa minulle kiitos!!! Olettaisin painon tätä vauhtia nousevan sellaisen 10-12 kiloa, kuten vissiin normaaliakin, joka sitten toivon mukaan jää suurilta osin sinne synnärille ja loput lähtee imetyksen mukana.

Ainiin niitä mahakuviakin vissiin lupailin laittaa lisää rakenneultran jälkeen. Pienihän se on edelleen, mutta masun kasvukuvaa löytyy nyt siis 'kuvia' sivulta ;). Äitini oli jo aivan valtava 5-6kk raskaana ollessaan, minua odottaessaan. Hihhih... taitaa pettyä kun näkee tämän mun minimahani, joka omasta mielestäni on jo suuri.

Jahas nyt on aika viettää viimeinen laatuehtoo miehen kanssa ennen reissua (toisinsanoen opastaa sitä miten se selviää hengissä ilman mua yli viikonlopun, - tappamatta myöskään mun kissoja :D).

20+2. Kun tulen takaisin Suomesta vaihtuukin sitten jo 22rv!!! JESTAS!!

Pieni lisäys edelliseen tekstiin ennen huomista...

Ainiin tällainen pikainen lisäys vielä tähän ennen ultraa...


Lueskelin blogiani läpi tuossa ja tällainen teksti pisti silmään rv7 kohdilla.
Tuossa kirjoituksessa, jonka tuohon linkitinkin (hahahahah ompa hauska sana!) niin sanottiin näin:

"Ainiin, viimeyönä mulle tultiin sanomaan, että poika tulee. Unessa siis. Mulla on tapana nähdä enneunia ja ehkäpä tämä oli sellainen."
Olisi varmaan kannattanut lyödä se 50p vetoa sen pojan puolesta sittenkin *hihihhih*.

Viikonloppuromaani

Anne, mä en tiedä onko se vaan mun likanen mielikuvitukseni, vai kuulostaako toi pusuja meloonille muidenkin mielestä kaksmieliseltä :D. Mutta kiitos. Lauantaina nähdään!

***

Tänään postipoika toi mulle äitiysnapakorun. Se on ihan HURJAN PITKÄ! Whaaaat?!?!!? En ymmärrä. Miksi sen pitää olla joku 6cm pitkä? Eikös sellainen nyt jää helpommin johonkin kiinni...käsittämätöntä.
Mä en millään haluaisi luopua tästä tämänhetkisestä napakorustani. Pelkään hukkaavani sen. Se on sentään teettetty mulle rakkaudella ja siinä on ihka aito timantti keskellä <3. Olen tosi hyvä hukkaamaan koruja ja en haluaisi hukata tätä. En voi korviksiakaan vaihtaa, koska hukkaan ne. Korvissa pysyvät tallella :D

Laitoin myös lisää kuvia 'Ostoksia ja hankintoja' sivulle. Saatiin pienelle lahjaksi pari bodya Suomesta ja niistäkin laitoin kuvan.

Huomenna on sitten kauan odotettu rakenneultra VIHDOIN ja VIIMEIN! Mua jännittää ihan hirveesti. Oikein vatsan väänteitä sain tänään, kun tajusin, että se on HUOMENNA. Apua... miten mahdan nukkua ensi yönä. Luulempa etten paljon mitenkään... Pitää ehtoolla ottaa rentouttava kylpy, jos se toisi unenlahjat. Onneksi ultra on jo heti aamulla puoli yhdeksältä, ettei tarvitse odotella iltapäivään.

Lyötiin vetoa Ruotsalaisen kollegan kanssa vauvan sukupuolesta 50 penniä :D hahahah... Hän veikkasi poikaa niin mun oli veikattava tyttöä.
Se on jännä miten monet asiat puhuvat tytön puolesta, mutta ennustettu on poikaa. Huomenna se toivottavasti sitten selviää tuleeko meille Romeo vai Julia :) <3.

Hei kertokaas mulle ihmiset, joilla on tietoa; Mun on rintoja nipistellyt ja kihelmöinyt nyt jonkun viikon verran ihan päivittäin. Ei se nyt hirmu epämukavaa ole, mutta tuntuu siis siltä niinkuin raajoja välillä nipistelee, jos istut vaikka jalkasi päällä. You know? Mitä ihmettä tapahtuu? Tunto niistä ei ole vielä lähtenyt :D Hahahaha... se nyt vielä puuttuisi. Niin ja tämä kihelmöinti on siis ihan koko tissien alueella, ei vain nänneissä. Voiko maitoa nousta jo tässä vaiheessa?? Ei kai...en mä silti mitään tiedä, niin en mene sanomaan.

Ainiin viikonloppukuulumisiakin piti kirjoitella, tuleepas tästä pitkä kirjoitus.
Ystäväpariskunta oli täällä ja käytiin T:n kanssa lauantai aamulla pedikyyrissä ja manikyyrissä. LUKSUSTA! Istuttiin hierovassa tuolissa, kun thai-tyttö laittoi meidän jalat kuntoon. Sama tytteli siis teki sujuvasti molempien jalat sekä kädet... käsittämättömällä vauhdilla ja upealla työnjäljellä. Tuollaista luksusta pitäisi suoda itselleen paljon useammin. Hintakaan ei ollut päätähuimaava, yhteensä £40 jalat ja kädet.
Löysin myös itselleni kaipaamani maksimekon laukkakisoihin, sekä pitkän puolihameen <3. Ja jump-suitin, jota en ole vielä testannut. Ja sellaisen ihanan puolitopin, vähän vintage-tyylisen joka loppuu tohon rintojen alle ja sitä voi sitten pitää topin kanssa. T löysikin sitten vähän enemmän kaikkea ;) hahaha...
Lauantaina käytiin syömässä Kreikkalaisessa ravintolassa ja sunnuntaina grillattiin, kylläkin koleassa säässä meidän takapihalla. Oli ihana nähdä taas ystäviä pitkästä aikaa <3

Huomenna ehtoolla saankin pakata kamat Suomea varten. Yritän päivittää pikaisesti ultrakuulumisetkin blogiin ;). Olen myös luvannut lähettää tekstaripäivityksiä muutamalle henkilölle. Unohdan taatusti. Yksi näistä henkilöistä oli pois nukkunut ystäväni :(.

Tuntuu kurjalta...päivät menee vähän erilailla. Toisinaan ymmärrän, etten enää voi kysyä häneltä ruokaohjeita japanilaiseen ruokaan tai etten enää mene käymään Tanskassa tai ettei näitä valokuvia tule otettua enää koskaan lisää... Toisinaan en muista koko asiaa ja minulla on energiaa vaikka mihin. Kunnes taas muistan. Eilinen meni kurjissa tunnelmissa, mutta tämä päivä on ollut parempi.

20+1

Puoliväli! -ja hyviä uutisia

Seuraava päivä.
Kiitos osanotoista.
Mukavaa Hilla, että löysit vihdoin tänne <3


Kyllä ne kyyneleet nousee silmiin, kun asiasta jollekin kertoo...ja kun puhun asiasta, mun sydän alkaa hakkaamaan varmasti lähemmäs kahtasataa. Pelottavaa... Paniikkikohtausko? Hengitys sujuu ongelmitta, mutta sydän lyö, kuin viimeistä päivää.

En kuitenkaan tämän enempää halua puhua surullisista jutuista. Yritetään ottaa päivä kerrallaan ja olla kiitollisia siitä, että meillä on elävä pikku mönkijä mahassa, joka kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä. Tänään tikkeri näyttää melonia<3 ja viikot puoltaväliä 20+0. Milloinkaan koskaan ikinä en osannut kuvitella olevani tässä vielä joskus. Haaveilin monesti pyöreästä pienestä vauvamahasta ja toisinaan menkkaturvotusten aikaan se siltä näyttikin... Mutta nyt se on tuossa ilman turvotuksia ja olen siitä onnellinen ja kiitollinen ja kärsin sitten vaikka ne "lihava valas"-teemapäivät mielelläni tämän vuoksi :)

Tänään aamulla vaaka näytti 53.3kg. Tämä tarkottaisi noin kolmen kilon painonnousua puoleen väliin mennessä. En tiedä sitten onko se paljon vai vähän vai normaali nousu, kun ei ole mihin verrata, mutta noussut ainakin on. Olen syönyt normaalisti ja saman verran kuin aina ennenkin. No, ok, ennen en syönyt rasiallista mansikoita päivässä, enkä himoinnut hedelmiä ihan yhtä paljon, mutta sanotaan sitten että suht samallai olen syönyt, kuin tähänkin asti.

Jaha...kissalla on käpäläsota naapurin kissan kanssa avonaisen ikkunan raosta. Hmmm.... -Suljen ikkunan! Vähän aggressiivinen tuo meidän vanha rouva reviiristään näköjään. Hahaha... :D
Kävin sulkemassa ikkunan ja hyppäsi sen jälkeen ikkunaa päin maukuen toista kissaa kohti. Hmm... normaalia? NOT.

Olen tänään miettinyt pojan nimiä jostain syystä. Kaksi päivää rakenneultraan...
Työkaveri sanoi, että heidän maanantainen rakenneultransa oli aivan turha. Ultraaja ei kysellyt mitään eikä selittänyt yhtään mitään. Screenikin oli äidin pään kohdalla niin, että sitä ei nähnyt kunnolla ellei kurotellut. Minäpä siis tästä viisastuneena olen henkisesti valmistautunut esittämään kysymyksiä ja olemaan vaikea asiakas :D
Minä ainakin haluan nähdä, tietää ja kuulla kaiken. Vai pitäisikö suosiolla varata viikonlopuksi ultra Suomeen? :) Kuulisi vähän Suomalaisenkin lääkärin ajatuksia. Hmmm... mahtaisikohan äitee yllättää mut ultra-ajalla, jos lukee tätä? :D

Pikkumönkijä on löytänyt äiteen pissarakon ja sen mielestä rakko on hirveän jännä potkittava ja sitä vasten on tosi kiva pungertaa ja möngertää :( *huokaus*. Läppäri sylissä on toinen suosikki. Mutta isukin käteen ei suostu potkimaan eikä liikkumaan. Siinä kohtaa alkaa ujostuttaa.

Ainiin ja hyviä uutisia!
Saamme asunnon :). Muuttopäivä on 19.6 sunnuntai! Kivaa! On se hyvä että ostin ne uudet verhot ;). Limen vihreä tulee olemaan sitten varmaan meidän makkarin pääväri (tai turkoosi/ruskea) jos ultrassa näkyy vehkeet <3. Limetit verhot on jo matkalla :D hahah.. Uutta ei muuta oikein osteta. Keittiön pöytä kaipaa hieman pintakäsittelyä ja uuden sohvan aiomme hankkia olkkariin. Kaippa se pinnasänkykin kuuluu tulevan kesän ostoksiin.

Tämä kuittaa ja lähtee neuvomaan miehelle, kuinka pestä kissanhiekka-astia ja vaihtaa hiekat.