Showing posts with label univaikeudet. Show all posts
Showing posts with label univaikeudet. Show all posts

Wednesday, 17 August 2011

Univaikeuksia ja remppahommia täytenä zombiena

69 päivää jäljellä O__o.


Mies lukee tuossa mulle naapurilta lainattua Englanninkielistä raskausajan opaskirjaa. Kiva senkin saada lukea jotakin, kun kaikki mun kirjat on Suomeksi. Aika kattava jättiopus tuo :) Tämä tietää siis sitä, että meikäläinen saattaa saada iltasatuja sängyssä :)

Laitoin äsken vihdoinkin muutaman kuvan tuonne kuvia sivustolle. Lisää tulossa :)

Nämä pari ensimmäistä lomapäivää on menneet kyllä vauhdilla. Tänään sain vihdoin aloitettua operaatio keittiöntuolit ja nyt ne ovat hiottu, käsitelty värillisellä (tumma tammi) puuöljyllä ja huomenna käsittelen niitä hieman lisää, jonka jälkeen annetaan kuivua ja käsitellään värittömällä öljyllä, joka luo kiiltävän pinnan.
Kädet on varmaan huomenna kipeet, kunnen ole tuollaista tehnyt sitten aikoihin, -jos koskaan.
Raporttia huomenna siis tulossa ;)
Ostin myös oranssit tuolinpehmusteet.
Jouduin siis luopumaan ajatuksesta oransseista tuoleista tämän typerän maan takia, josta ei löydy oranssia maalia (*murinaa*), vaan sen sijaan kaikkia haalean vaalean kalpeita väripurkkeja, joita kukaan (lue: minä) en käyttäisi mihinkään päädyin sitten tuohon tummaan puuöljyyn ja oransseihin pehmusteisiin :)
Nyt vaan toivotaan, että saan tuolit valmiiksi lauantaihin mennessä.
Ja kyllä, teen ne tuossa ulkona, joka vähentää haju ja pölyhaittoja huomattavasti :). Siinä tapaa kivasti naapureitakin samalla ;)

Viime yönä en nukkunut paria tuntia kauempaa. Tuijottelin puoli kuuden aikaan vielä kelloa, jonka jälkeen jalat ovat antaneet mun vihdoin nukahtaa. Mies lähti kahdeksan aikaan töihin, jolloin Jaska aloitti aamujumpat ja siihen jäi mun yöunet. Olen siis ollut tän päivän kävelevä zombie. Nää levottomat jalat on todella todella kamala vaiva, jota en toivo kenellekään. Ja ne tulee aina iltaisin/öisin vaivaksi... mun pitänee siis näin lomalla ruveta nukkumaan aamusta iltapäivään yön sijasta. Tulossa siis paljon öisiä blogipäivityksiä ;)

30+1


Lilypie Maternity tickers

Monday, 11 July 2011

Unettomia öitä ja liikaa töitä.

Terveisiä täältä suppareiden luvatusta maasta. Huhhuh... se on sitten aivan sama nousenko autosta, vessanpöntöltä vai sohvalta ylös niin maha kovettuu kivikovaksi samantien ja kävelen niinkuin mulla olisi paskat housuissa kannatellen mahaani hetken aikaa xD. Kätevän näköstä, varsinkin töissä. Siellä tosin ei hirveen sympaattista porukkaa ole ihan kuin pari ihmistä, joten eipä tuu hirveesti kyselyitä voinneista.
Tai vaikka tuliskin, niin se kuuluu tähän Englantilaiseen kulttuuriin enemmän, kuin se että jotain oikeesti kiinnostais miten mä voin.
No hyvinhän mä voin, ei valittamista.

Viime yönä en nukkunut varmaan ollenkaan. Yritänkin tässä seuraavaks siirtyä punkan puolelle. Josko tänäyönä kävisi sitten parempi säkä. Kävin jostain syystä vessassa VIISI kertaa. Kyllä, VIISI kertaa viime yönä. Tuntui että koko ajan ravasin vessassa. Pitänee suosiolla raahata patja vessan eteen tai nukahtaa suoraan pöntölle tänäyönä xD.
Katsotaan miten tämä tässä lähtee sujumaan. Miehen kuorsaus ei helpota muuten yhtään, varsinkaan kun olen muutenkin herkkäuninen tapaus.

Me ollaan vierotettu kissat nyt meidän makkarista vallan pois. Ovi on yöt ja päivät kiinni ja he on siihen nyt tyytyneetkin suht hyvin. Kyllä he aamulla odottavat sitten oven takana, että äiti nousee sängystä ja tulee halimaan. Molemmat ovat siis aina nukkuneet vieressä. Oletinkin, että laittavat enemmän hanttiin, kun makkarin ovi menee kiinni. Voi silti olla helpottava tekijä se, että J:n makkarin ovi on auki (ystävä siis vuokraa meiltä tällä hetkellä tuota kakkosmakkaria) yöt ja päivät, joten he pääsee sinne sänkyyn nukkumaan, jos siltä tuntuu. Muuten noilla kissoilla on tuntunut olevan jonkinlainen suljettujen ovien syndrooma. Ei sais sulkea edes vessanovea ilman, että joku on heti takana raapimassa. Kumma juttu.

Tänään oli töissä niin hektinen päivä, että oksat pois. Mutta tuntui mukavalta, kun sain myös hyvää palautetta parilta asiakkaalta ihan suoraan puhelimessa.
Jotenkin en jaksaisi ollenkaan mennä enää töihin stressaamaan. Jännittää mikäli nuo supparit vaan lisääntyy tai mitäs sitten, jos niistä tulee kivuliaita ja joudunkin yhtäkkiä pakkolepoon. Ei sekään hääviä ole. Varsinkaan ihmiselle, joka haluaa tehdä aina kaiken itse ja omalla tavallaan. Hmmm...

Miten niin neuroottinen?
Yhdistetäämpä vielä tämä mun neurotismi ja nämä raskaushormonit niin tuloksena on varsin viehättävä tapaus ;). Ainakin miehen mielestä.
Ei kai, kyllä se jo kyseli, että olisinko valmis tähän uudelleen. Sanoin, että jos nyt hoidetaan tämä alta pois ja katsotaan kuinka se sujuu loppuun asti. Hän varmaan olettaa, että seuraava raskaus alkaa helposti ja nopeasti? Eihän sitä tietenkään tiedä, mutta omasta mielestä tuskin koskaan lähtee tuo pelkopeikko pois. Ja keskenmenoa pelkään taatusti myös seuraavassa raskaudessa, jos sellaista meille suodaan.

Huomenna alkaa kahdeskymmeneskuudes raskausviikko. Melko huisia sanoisin?
Pikkuaktivisti vahvistuu päivä päivältä ja jaksaa möyhentää mun mahaa pitkiä aikoja kerrallaan. Tässä kohtaa se ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä myöskään vuorokaudenaikaa. Vielä se on hellyttävää tuntea, kun toinen möyhii ja pungertaa siellä pienine raajoineen, päineen ja peppuineen... mutta pissarakko on alkanut jo löytyä sen jalan alle, joten mielenkiinnolla odottelen, kuinka se sitten saa iskua myöhemmässä vaiheessa xD

Henkeä haukon koko ajan, siltä ainakin tuntuu. Kuulemma normaalia. Joskin epämiellyttävän tuntuista. Tuntuu, että pökrään jollen saa kunnolla henkeä ja tosiaan tuntuu etten sitä henkeä kunnolla saa ja happea pitää haukkoa. Varsinkin istuma-asennossa. Ei se mitään ylitsepääsemätöntä ole, mutta epämiellyttävää.

Tuijotin tuota kukkakaalia...miten se voi olla jo tuossa kohtaa tuota aikajanaa... mihin nuo kaikki viikot on menneet? Alussa keskityin tavallaan odottamaan, koska se vuoto alkaa...siitä sitten päästiin tähän, kun se ei alkanutkaan? Mulla tavallaan meni vallan koko alkuraskaudesta nauttiminen ohi pelon vuoksi. Toisaalta kurja juttu. Jokaisella pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus nauttia koko raskausajasta, varsinkin jos se on yhtä helppo raskaus, kuin itselläni on ollut. Tästä olisi ollut helppo nauttia ilman sitä peikkoa tuolla korvien välissä.

Nyt lähden koittamaan, jos uni tulísi tänäyönä paremmin. Wish me luck.

24+6


Lilypie Maternity tickers