Valitusvirsivaroitus

Valitusvirsi osa yksi.

Siis tänään mua on ottanut päähän aivan kaikki, eikä mikään ole tahtonut mennä hyvin. Lounastunnilla kävelin postinjakelutoimistoon vain kuullakseni, ettei mun pakettia ole vielä tuotu heille. Sen jälkeen päätin palkita itseni sienikeitolla vain kuullakseni, että heillä ei ollut enää patonkeja jäljellä ja sain keiton seuraksi jonkun kämäsen paahtoleivänpalasen, joka maistui ihan kengänpohjalta, kuten useimmat Englantilaiset leivät maistuu.

Kotona otin pulttia siitä, että miehellä on perjantai automaatisesti vapaa kuninkaallisten häiden vuoksi, mutta meidänpä työpaikalla bank holidayt pitää varata erikseen vapaaksi ja niihin tulee käyttää omia lomapäiviä. Tuosta en ottanut pulttia, vaan hormonit hyrräsi siinä kohtaa, kun hokasin ettei meillä ole samaan aikaan vapaata koskaan (no onhan meillä viikonloput, mutta hormonien tiet ovat tutkimattomat... :D) ja olisin halunnut lähteä miehen mukaan sen veljen luokse perjantaina.

Sen sijaan saan 'nauttia' pari tuntia lyhyemmästä työpäivästä, kuin normaali 8.5 tuntia.

Thanks for nothing.

Sitten vedin hernettä nenään siitä, että mies lähti juoksulenkille, vaikka olisin halunnut viedä kissat ulos ja sanoin että sen jälkeenkään ei voi kun sitten on kuitenkin jo pimeää. NO, mies teki sitten vähän lyhyemmän lenkin ja palasi kotiin täysin valoisaan aikaan. No en kuitenkaan enää siinä vaiheessa HALUNNUT viedä kissoja ulos :/.

Veimme kuitenkin.

Käsittämätöntä miten joku voi pysyä noin rauhallisena ja kärsivällisenä tällaisen hormonihirviön vierellä silti vaikuttamatta siltä, ettei kuuntelisi mitä sanon tai ei välittäisi tunteistani. Kaikki pisteet siis hänelle.

Hän ei koskaan ärähdä minulle, vaikka minä ärhentelisin hänelle.

Joskus häntä naurattaa, jos työnnän hernettä nenään jostain ihan täysin utopistisesta asiasta, kuten esimerkiksi se vanukas tapaus tässä hiljattain, jolloin en halunnut että mies söisi vanukasta. Sitten suutuin siitä, ettei hän syönyt sitä, -eli siitä että hän teki niin kuin halusin.

Jepjep.

Tänään on siis ollut todellakin hormonitäytteinen päivä.

En itse jaksa itseäni tällaisena hormonimonsterina, niin miten joku toinen voi jaksaa minua noin hyvin?

Mielestäni nämä mielialavaihtelut ovat täysin käsittämättömiä.

Haluaisin myös kovasti jo sen mahan tuohon näkyville.

Tänään töissä heitettiin ihan tuelta raskaushuumoria.

Siitä on tullut nyt jo kahden raskausuutisen jälkeen yleinen vitsi ja kun joku valittaa oloaan tms niin hänelle sanotaan heti, että hän on varmaan raskaana ja muuta tuollaista. Sitten veikkailivat seuraavaa raskautujaa. Kukaan ei kuitenkaan lotonnut minun puolestani.

Hah...mitenköhän suuret kuviot nämä vitsit saa, kun minäkin paljastan salaisuuteni.

Tiiminvetäjä ja raskaana oleva tiimikaverini saavat kuulla uutiset ensi viikon torstaina, jolloin toinen heistä palaa lomalta. Pitää kertoa heille, jotta tietävät missä olen, kun poistun paikalta kesken työpäivän.

Mahtaa muutkin miettiä kyllä siinä vaiheessa ihmeellistä poissaoloani mutta noo...

Vedin viimeyönä 11h unta kuulaan. En edes herännyt, kun mies oli tullut kotiin ja kömpinyt sänkyyn. Heilautin käteni sivulle ja pelästyin aivan sairaasti, kun se osui miestä kasvoihin. Varmaan pelästyi hänkin :D.

Olen todella herkkäuninen tyyppi, en nukahda helposti ja herään äärimmäisen helposti jokaiseen pikkurasahdukseen. Olin siis näköjään täysin yliväsynyt viimeyönä.

14+1