Mä niin tiesin tämän jo keväällä...miksi en kuunnellut itseäni?

Janelle onnittelut tyttölupauksesta! Tosi hieno juttu <3
...................................................................................

Pistänpä tällaisen pikaisen päivityksen tähän kohtaan.

Joo elikkä tosiaan olisi taas pitänyt keväällä kuunnella intuitiotaan ja kaivaa kaikki tarvittavat paperit esiin. Nyt joudun vaivaamaan asialla äitiäni ja/tai ystäviäni ja sekös pistää v*tuttamaan.

Nimittäin mun Porissa asustava vuokralaiseni on sanonut nyt asunnon irti ja muuttaa pois syyskuun loppuun mennessä. Mä näin tästä oikeesti etiäisen jo keväällä, mä en voi käsittää miksen kuunnellut itseäni jo silloin!
No, minähän en Suomeen pääse asuntoa jälkitarkastamaan, enkä uudelleen vuokraamaan, joten pitänee luottaa siihen, että ympäriltä löytyy tukea ja apuvoimia tarpeeksi. Joudun nimittäin todella suuren ongelman eteen, mikäli en löydä uutta vuokralaista, koska Lokakuussa juurikin mulla tippuu tulot siihen sataseen kuussa ja Lokakuussa myös loppuu vuokratulot Suomesta, joka tarkoittaa sitä että mun pitää maksaa tämän Englannin vuokran lisäksi myös asuntolainaani ja vastiketta Suomen asunnosta.

Arvatkaa kaksi kertaa stressaako tämä ihan 10-0. Apua otetaan siis ilolla vastaan, ilmottautua saa kaikki vapaaehtoiset <3

Tekisi mieleni kaivautua sohvalle ja itkeä, mutten sitä tee, koska pitää tehdä paljon muuta. Olen laittanut asunnon vuokrausilmoituksia kuvineen nyt kolmeen paikkaan tänään ja toivottavasti sieltä johkaantuisi se uusi vuokralainen. Edellisen kanssa kävi niinkin hyvin, että hän oli ensimmäinen joka asuntoa tuli katsomaan ja hän otti yhteyttä samaisena päivänä, kun asunnon laitoin vuokralle. Voiko tuuri käydä kaksi kertaa?

Äiti on kipeänä kotona, enkä asialla häntä viitsi vielä vaivata (ellei hän sitten lue sitä täältä). Ensi viikon hän viettääkin sitten kanssamme täällä Englannissa <3. Toivotaan, että pystyn pitämään kiukkukohtaukseni kurissa siis ensiviikonkin. Nyt on meinaan ystäväpariskunta ollut melko onnekas, kunnen ole saanut yhtään kilaria tänä aikana kun ovat täällä olleet hahahaha.... :) Ei ne vissiin tulleetkaan jäädäkseen nuo hormonimyrskyt? Kuka tietää...

Jaskan suunta taitaa olla alaspäin, sillä vihloo alakertaa välillä NIIN maukkaasti.

Eilen käytiin syömässä läheisessä kiinalaisessa buffetissa miehen, Jiin ja ystäväpariskunnan kanssa. Voitettiin miehen kanssa ilmainen buffetti kahdelle <3. IHANAA! Me siis voitettiin!! Hahahah... tosi mahtavaa. Ja olin miehestä tosi ylpeä, kun hän söi hitaasti eikä ahminut itseään niin täyteen, että olisi oksentanut :D Hahaha...kyllä, näin kävi viime kerralla :D. Se ei vissiin kuitenkaan ihan ole se buffetin perimmäinen idea, että mätät itsesi niin täyteen, että molemmista päistä lentää? Hahahaha

Näin unta, että ultrassa kävikin ilmi (nyt tulevan perjantain ultrassa siis) että Jaska onkin tyttö ja menin shokkiin ja rupesin ajattelemaan mitä näillä kaikilla poikien vaatteilla nyt tehdään :D hahah!!!
Myöskin tunteet heittelee edelleen laidasta laitaan. Jotenkin jo käsitän sen, että synnyttää pitää ja sen, että mulla tosiaan on joku tyyppi tuolla mahassa potkimassa. Mutta se, että meille tulee vauva, -eikä vain hoitoon, on se asia mikä ei ehkä vielä ole täydellisesti iskostunut. Jännä seurata näitä omia ajatuksiaan, kunnei koskaan uskonut että tämä pääsisi edes tapahtumaan. En oikein jaksanut siihen enää luottaa... ihailen ystäviäni, joilta on otettu tyyliin kaikki toivo pois ja silti heissä jaksaa kyteä se toivon siemen. Itseltäni se lähti todella nopeasti ja ei olisi nuppi kyllä kestänyt mitään suurempia hoitoja tai 10 vuoden lapsettomuutta. Yllättävästi sitä vaan löytää itsestään voimavaroja, kun elämä potkii päähän. Sitten kun elämä antaa paljon, sitä alkaa pelätä, että mitä se ottaa pois seuraavaksi?

Itsellä kummittelee mielessä vuosien takainen ennustajan ennustus, joka on tähän mennessä käynyt toteen. Hän sanoi, että saattaisin ensimmäisen aviomieheni hautaan. Tarkempia yksityiskohtia hän ei kertonut, mutta onko se sitten ihan normaalia, että mun intuitioni kertoo että mun mies kuolisi nuorena? Siis aivan kamalaa, ei tällaisesta saisi puhua ääneen tai edes kirjoittaa tänne. Oikeastaan tähän ei auta kommentit siitä, että ei niin varmaan tapahdu ja ei tuollaisiin kannata uskoa (ihan vaan siksi, koska kukaan ei voi niin sanoa ja sanomisiaan LUVATA, niin parempi ehkä olla sanomatta). Kunhan nyt halusin jakaa tämänkin asian... Kamalia ajatuksia mun pääni sisällä...hui. Lomalla on liikaa aikaa ajatella :(

Nyt sohvalle vaakatasoon ja nauttimaan vapaa-ajasta :)


UUDET VIIKOT! JEEEE!!
32+0