54 päivää jäljellä, -vai onko sittenkään?

Suppareita tulee ja menee ihan tasaseen tahtiin. Mietein tossa, että pitäisi varmaan mielenkiinnosta ruveta katsomaan oikein kellosta kuinka usein niitä tuleekaan. Ystäväni nimittäin kertoi, että hän huomasi synnytyksen käynnistyneen siitä, kun suppareita tuli viiden minuutin välein. Ok, tiesinhän minä että säännölliset supistukset on merkki synnytyksestä, MUTTA ystäväni sanoi että nämä supparit olivat KIVUTTOMIA. Ne muuttuivat vasta myöhemmin kivuliaammiksi sairaalassa. Eli okei, tästä vetäkäämme seuraava johtopäätös; säännöllisetkään synnytyssupparit eivät aina ole kivuliaita?

Eilinen meni tosiaan mahan kovettuessa ja loppuehtoosti supparit kävi tosi epämukaviksi ja koko kohdun aluetta poltteli tai nipisteli...miten sen parhaiten kuvailisi?
Tänään on suppareita tullut taas ihan tasaseen tahtiin, en tosin osaa sanoa kuinka usein, kunnen ole kellottanut. Mutta kyllä tällä treenaamisella paikkojen pitää olla kahdeksan viikon päästä jo melko pehmeenä :D Sanon vaan!

Viime yö oli yhtä helvettiä Suomeks sanottuna.
Luin kirjaa nimeltä 'Nancy', joka on nuorena kuolleen skitsofreenisen naisen äidin kirjoittama. Kirja vei kyllä mukanaan ja luinkin sitä jo puoleen väliin. Neljän aikaan yritin jälleen kerran kokeilla nukkumista ja ilmeisesti siinä sitten onnistuinkin hienoisen pähkimisen ja pöhkimisen jälkeen. Miehellä pitää olla kyllä melkoset unenlahjat, kun se ei häiriinny vaikka möyhennän siinä vieressä ja luen puolen yötä, vaihdan asentoa, käyn vessassa x10 ainakin, syön myslipatukkaa pahimpaan nälkään ja vaihdan kylkeä hirveän ähinän saattelemana, sitten nousen taas istumaan kun mikään asento ei ole hyvä.

Nukkumatti on siis hylännyt mut. Midwife soitti tänään yhdeksältä, kun olin just hyvässä unessa. Sain ajan 34 viikolle parin viikon päähän tänne paikalliseen hospitaaliin.
En sitten tuon puhelun jälkeen tietenkään saanut enää unta ja meidän harmaa pikkuhirviö ei lopettanut maukumista ennenkuin sai mut ulos makkarista. Yritin myös ottaa päikkäreitä sohvalla myöhemmin ja vielä sängyssäkin, mutta uni ei vaan tule. Olo on kuin zombiella ja väsyttää aivan infernaalisesti.
Mulla ei ole ollut energiaa tänään tehdä siis yhtään mitään. No se nyt oli odotettua tuon viimeyön jälkeen.

Huomenna aamulla on lääkäri. Toivottavasti saadaan vähän Jaskan painoarviota ja tehdään synnytyssuunnitelma tai jotain. Mun käsittääkseni ne pitäis olla jo tehtynä.... Kai tää sairaalan vaihto vähän sekoitti asioita. En tiedä yhtään mitä vaatia tai pyytää, kun olen niin amatööri tässä kaikessa :(

Lauantaiaamuna synnytysvalmennus sairaalassa 9.-15.30. Siellä käsitellään sitten läpi synnytys, imetys, kylvetys, kivunlievitykset ja kierretään synnäriä läpi yhdessä. Mielenkiintoista.

Suihkun kautta sänkyyn taas hetkeksi...
Tule uni,  tule.

32+2