Tai oikeestaan jo 11+6...eli huomenna on se MAAGINEN 12 VIIKKOA TÄYNNÄ!! JIHUU!!
Mua jännittää ihan hitsin paljon se huomisaamuinen np-ultra. Menen töihin vasta yhdeksi (kolmelta suomen aikaa), joten ehkä ehdin päivittämään kuulumisia blogiin ultratunnelmista ennen sitä. Katsotaan nyt. Ultra on kymmeneltä (klo 12 Suomen aikaa siis).
Mua jännittää, mutta kumma kyllä ei mitenkään hirveesti huolestuta? Toki semmonen normaali huolestus ja mitä-jos on takaraivossa, mutta mitään paniikkia ei ole ilmassa. Kiitos tuon ihanaisen kotidopplerin, joka on uskollisesti sydänääniä bongannut nyt muutamaan kertaan viikossa. <3 Ihana laite.
Innolla odotan näkeväni miltä pikkuhiiviö näyttää ja innolla odotan myös sitä hetkeä, kun tajuan, että se hiiviö asuu sisälläni ja kasvaa ja voi hyvin. Toisin sanoen, jos en tutkimuspöydällä rupea itkemään, niin viimeistään heti sen jälkeen ja mies saa kantaa mut autoon. Tämä on nimittäin ollut edelleen vielä semmoista suht uskomatonta aikaa, eikä tällä hetkellä mikään oikeastaan kerro, että raskaana olisin. Ei siis ole oireita mihinkään suuntaan. Ei väsytä, vessaramppailu on vähentynyt, ylensyöminen on vähentynyt, rinnat ei arista, ei siis myöskään tee pahaa tai edo... Ei oikeastaan mitään sellaista konkreettista siis, mikä päivittäin muistuttaisi tästä tilasta.
Mies sanoikin tuossa, että ehdottomasti paras synttärilahja hänelle olisi se, että ultrassa olisi kaikki hyvin ja hänkin saa ekaa kertaa nähdä pienen. <3
Mun seuranani on koko pitkän päivän tänään ollut ystävämme päänsärky. Pakko oli tulla silti laittamaan pikaista tunnetilapäivitystä tänne blogiin ja sitten vetäydyn vaakatasoon tähän sohvalle, enkä siitä liiku ennen sänkyyn menoa. Toivottavasti tämä päänsärky jättäisi mut rauhaan, etten joudu ottamaan toista lääkettä.
Täällä on hankkinut sadetta koko päivän ja äsken vihdoin alkoi sataa. Siitä se mun päänsärkyni siis johtuu. Tänään tämä sateesta johtuva särky oli jotenkin astetta kovempi ja istuin töissä aurinkolasit päässä painaen sormia korviini ja peläten migreenikohtausta. Sen seurauksena maha meni täysin sekaisin. Ei siis ole ollut mun päiväni tänään todellakaan. Toivottavasti huomenna on parempi päivä kaikin puolin <3.
Mies oli jättänyt mulle keittiön pöydälle pääsiäismunan lähtiessään töihin <3. Ihana <3.
Ja siivonnutkin <3. Ihana <3.
Me ei tällä viikolla sitten nähdä, kun hän tekee iltavuoroa ja on kotona puolen yön jälkeen. Huominen on ainoa aamupäivä, kun saamme olla yhdessä pariin viikkoon. Perjantaiaamuna lennän jo Suomeen. No, huominen on sitäkin tärkeämpi meille molemmille siis.
Huomiseen!
1 comment:
Täällä jo odotellaan ultrakuulumisia :)
Post a Comment