Np-ultra mietteitä ja tunnelmia huomista odottaen

11+5

Tai oikeestaan jo 11+6...eli huomenna on se MAAGINEN 12 VIIKKOA TÄYNNÄ!! JIHUU!!

Mua jännittää ihan hitsin paljon se huomisaamuinen np-ultra. Menen töihin vasta yhdeksi (kolmelta suomen aikaa), joten ehkä ehdin päivittämään kuulumisia blogiin ultratunnelmista ennen sitä. Katsotaan nyt. Ultra on kymmeneltä (klo 12 Suomen aikaa siis).

Mua jännittää, mutta kumma kyllä ei mitenkään hirveesti huolestuta? Toki semmonen normaali huolestus ja mitä-jos on takaraivossa, mutta mitään paniikkia ei ole ilmassa. Kiitos tuon ihanaisen kotidopplerin, joka on uskollisesti sydänääniä bongannut nyt muutamaan kertaan viikossa. <3 Ihana laite.

Innolla odotan näkeväni miltä pikkuhiiviö näyttää ja innolla odotan myös sitä hetkeä, kun tajuan, että se hiiviö asuu sisälläni ja kasvaa ja voi hyvin. Toisin sanoen, jos en tutkimuspöydällä rupea itkemään, niin viimeistään heti sen jälkeen ja mies saa kantaa mut autoon. Tämä on nimittäin ollut edelleen vielä semmoista suht uskomatonta aikaa, eikä tällä hetkellä mikään oikeastaan kerro, että raskaana olisin. Ei siis ole oireita mihinkään suuntaan. Ei väsytä, vessaramppailu on vähentynyt, ylensyöminen on vähentynyt, rinnat ei arista, ei siis myöskään tee pahaa tai edo... Ei oikeastaan mitään sellaista konkreettista siis, mikä päivittäin muistuttaisi tästä tilasta.

Mies sanoikin tuossa, että ehdottomasti paras synttärilahja hänelle olisi se, että ultrassa olisi kaikki hyvin ja hänkin saa ekaa kertaa nähdä pienen. <3

Mun seuranani on koko pitkän päivän tänään ollut ystävämme päänsärky. Pakko oli tulla silti laittamaan pikaista tunnetilapäivitystä tänne blogiin ja sitten vetäydyn vaakatasoon tähän sohvalle, enkä siitä liiku ennen sänkyyn menoa. Toivottavasti tämä päänsärky jättäisi mut rauhaan, etten joudu ottamaan toista lääkettä.
Täällä on hankkinut sadetta koko päivän ja äsken vihdoin alkoi sataa. Siitä se mun päänsärkyni siis johtuu. Tänään tämä sateesta johtuva särky oli jotenkin astetta kovempi ja istuin töissä aurinkolasit päässä painaen sormia korviini ja peläten migreenikohtausta. Sen seurauksena maha meni täysin sekaisin. Ei siis ole ollut mun päiväni tänään todellakaan. Toivottavasti huomenna on parempi päivä kaikin puolin <3.

Mies oli jättänyt mulle keittiön pöydälle pääsiäismunan lähtiessään töihin <3. Ihana <3.
Ja siivonnutkin <3. Ihana <3.
Me ei tällä viikolla sitten nähdä, kun hän tekee iltavuoroa ja on kotona puolen yön jälkeen. Huominen on ainoa aamupäivä, kun saamme olla yhdessä pariin viikkoon. Perjantaiaamuna lennän jo Suomeen. No, huominen on sitäkin tärkeämpi meille molemmille siis.

Huomiseen!

Mahottoman ihana sunnuntai

11+4

Kohta on 12 viikkoa täynnä. Hurjaa miten aika kuluu! Ja kaikki on menny niiin hyvin tähän asti, että oikein pelottaa <3.

Me käytiin tänään meikäläisen ensimmäisessä Boot Salessa. Eli paikallinen 'kirppistapahtuma', joka on sunnuntaisin aina jokapuolella maata. Ihmiset ajaa sinne autoineen ja myy tavaraa takaluukustaan pois pilkkahintaan. Eikä todellakaan mihinkään Suomen kirppishintaan, vaan täällä tavara lähtee £0.20-3.00 hintaan... Mekin löydettiin leipägrilli tolla kolmella punnalla, kirja 20 penniä (Lasten Nimikirja, oli pakko ostaa tolla hinnalla, kun nimen pitää kuitenkin sopia molempiin kieliin, joten why not...) ja pari kivaa vintage peliä ->pelikortit (Double tms...Unon kaltainen peli) 50p ja kuuden eri pelin yhdistelmäboxi £1.50. Siellä oli ihania koruja ja muita, jotka olis saanu mukaansa pennosillaan. Ostettiin me sitten lisäksi vielä muffinsit, tai cupcaket (mua ojennettiin heti kun sanoin niitä muffinseiksi :D) 30pennillä aamupalaksi.

Löytyi muuten tuosta nimikirjasta poikien nimien puolelta mielenkiintoinen vaihtoehto näin Suomalaisittain :D Ehkä emme kuitenkaan tähän päädy...



Sen jälkeen me mentiin Westcliffin hotellille valokuvattavaksi. Nappasin muutaman keväisen kuvan matkaltakin. Hotellin edessä on hieno puisto, jonne pitää äitee tuoda sitten ihailemaan kukkaloistoa kesällä <3. Otin kuvia tulppaaneista, jotka olivat täydessä loistossaan. Hotellilla me oltiin ostettu yhteiskuvaus, joka tulee sitten seepian sävyisenä ja se onnistui ihan kivasti. Kuvaaja oli ulkomaalainen homomies ja se oli niiiin hauska, kun se istutti miehen siihen lattialle ja sitten näytti itse, että mihin mun pitää mennä ja istui miehen syliin ja laittoi sen käden olkapäälleen :D:D:D WONNNDERFULL DARLING :D!! RIGHT THERE :D
Parin viikon päästä pitäisi sitten kuva noutaa samaiselta hotellilta. Kuvan noutoajat olivat vaan tosi ärsyttävät, mies on tietenkin sillon töissä ja minä olen Suomessa. Sen pitää siis hommata vapaata aamupäiväksi tms.



Kun tultiin kotiin ja parkkeerattiin auto tuohon tien sivuun, kuten aina. Joku päästi ovestaan ulos kolme valtavaa rotwaileria!! Ilman hihnaa....omistaja pysyi sisällä. Nämä englantilaiset talot ovat siis rakennettu tällälailla rivitalotyylisesti vieriviereen, kenelläkään ei ole omaa etupihaa. Joten koirat olivat siis siinä katukäytävällä... yksi niistä alkoi murisemaan meille, jonka jälkeen juoksi kotiovensa eteen ja murisi meille vietävästi kun mentiin ohi! En KÄSITÄ miksi ihmiset täällä pitävät koiriaan vapaana noin! Mua ainakin pelotti ne koirat, vaikken koiria pelkääkään. Koskaan ei vaan vieraista koirista tiedä, mitä ne tekee.
High Streetilläkin lauantaina kävellessäni vastaan tuli koiranulkoiluttaja...koira vaan oli vapaana. Siis suuri koira sekin. Ja väkeä oli kuin pipoa, kuten lauantaina aina. Tarkoitan siis tosiaan niin, ettei eteensä näe...
ja koira vapaana siinä väkijoukossa? Näillä ihmisillä on kyllä melkoisen ärsyttävä tapa pitää koiriaan auki missä ja milloin vaan.



Eilinen ehtoo sujui kivasti. Kotiin tultiin pubista jo kahdeksan jälkeen ja menin suoraan nukkumaan. Olin ihan POIK-KI! Kerrottiin sitten kavereille ja kyllähän se naispuoleinenkin henkilö sinne sitten lopulta pääsi, vaikkei ensin sanonut tulevansa. NO kaikki ottivat uutiset ihanasti vastaan ja pojat uteli että koska saadaan tietää sukupuoli sun muuta... Juteltiin vähän muuttoaikeista ja sen sellasista siinä vielä sitten. Sitten iski totaalinen väsymys. No tänä aamuna olinkin hereillä jo sitten kuudelta. WHAT??
Voisin siis ottaa pienet päikkärit tähän väliin, niin ei tartte mennä yöpuulle kuuden aikaan :D

Öiset vessaravit on muuten vähentyneet jostain syystä? Yhtenä yönä tällä viikkoo kävin vessassa VAIN KERRAN! Viimeyönäkin taisi jäädä kahteen kertaan. Mikähän siinä sitten on?

Kaksi päivää ja päästään ultraan :). Ja enää viisi päivää niin pääsen lentämään Suomeen <3 <3 OI!! Tosin siellä ei kuulemani mukaan ole ihan +20 vielä ;) Mutta ei se mitään. Sauna on keksitty :)!

Ainiin, piti vielä mainita. Aioin tosiaan tehdä kinkkukiusausta eilen. No siis teinkin. Mutta suikaleperunoita en mistään sitten löytänyt! Menin jopa pakasteiden ihmemaahan Icelandiin! Kyllä sieltä löytyi siis aakkosten muotoisia ranskalaisia ja mitä kaikkea, mutta suikaloituja perunoita??? NOOOUUU!!! Kuka sellasia muka söisi? Pöh... No lähimpänä oli sitten viipaleperunat, mutta niissäkin oli valkosipuli-juustokastike. Otin silti sen ja iskin kinkut ja kermat ja mausteet sekaan. Vähän oli erikoista mutta hyvin uppos :) Kinkkukiusausta Englantilaisittain siis.

Viikonloppu ja ihana auringonpaiste tuo kivasti energiaa!

11+3

No pöh me mitään eilen saatu kerrottua. Tai ei vaan ollu tilaisuutta möläyttää, mutta eiköhän tänään tule tilaisuus. Tosin tänään reissun päälle lähtee vain jätkäporukka + minä, jei....varaudun siis henkisesti jalkapallolätinään ja aikaiseen kotiintuloon omalta osaltani (ONNEKSI! olin eilen vähän väsynyt kun tultiin kotiin puoli yhdeltä yöllä...äääh). Ei ne silti lähde sitä kyseenalaistamaan, jollen juo. Ne on miehiä...ei niille tulis pieneen mieleenkään. Eilen kieltäydyin viinistä eikä sekään ollut niiden mielestä mitenkään outoa, vaikka normaalisti en koskaan kieltäydy viinistä (öhm...).

Oli muuten hauska, kun mies on palavasti halunnut kertoa parhaalle kaverilleen jo kauan ja nyt kun sanoin, että voidaan kertoa niille kaikille sitten samalla niin se alkoi vetää takapakkia...hahaha...söpöö. Joo eihän niille tullut mitään mieleen, vaikka mulla oli ehtoolla sieltä lähtiessä niiiiin hillitön iltaturvotus meneillään, ettei mahaa piilottanut mikään. Kuvittele syöneesi itsesi jouluruuasta ähkyyn ja voitte olla samassa pisteessä, missä minä olin eilen. Syötiin kylläkin pizzaa... mutta silti. Mulla oli vielä semmonen tyköistuva tunika päällä, eikä ketään ajatellu mitään siihen viittaavaa. Ei ne tienneet meidän haaveista ja yrityksestä. Joten luulevat varmaan, että olen vaan napostellut vähän liikaa (mikä tietenkin sekin on totta).

Nyt on siis meneillään just se kiva "onpas toi syöny liikaa"-läski vaihe, josta ei voi sanoa onko se vauvamahaa vai ruokamahaa...eikä kukaan kehtaa kysyäkkään vielä, että ootko pieniin päin. Jos kysyy, niin mun on ihan pakko sanoo et "Anteeks??" Sit katton mahaani ja venytän paitaani vähän ja sanon "no pari kiloa tullu lisää viimeaikoina"....hahahha :D Ja katton niiden naamaa ennenku sanon että no OKEEEI. Näinkö mä ton jossain leffassa vai missä, mutta NIIN hauska kohtaus.

Luin jostain tietokoneen aiheuttavan sikiölle säteilyä? Tästä ei tainnut kukaan kommentoida mitään, kun aikaisemmin puhuin aiheesta. Vieläkin se mietityttää ja jotenkin vähän häiritseekin...kunnen tiedä faktoja.

Ulkona paistaa kauniisti aurinko, joten lähden metsästämään nyt niitä suikaleperunoita, kun kinkkukiusaus jäi eilen tekemättä. Kunpa nyt löytäisin edes jotain sinne päin...ja jollen löydä niin eiku itse sit vaan puuhaan....pläääh. Onhan mulla tässä aikaa. Tosin olisin mielummin sen ajan viettäny tuolla ihanassa auringonpaisteessa, vaikka kissojen kanssa. Toinen niistä kuorsaa tässä mun vieressäni <3. On se ihanaa, kun sain ne tänne Englantiin tuotua. Iso kivi putosi sydämeltä.

Lauantain siivoilutkin on osaksi tehty. Nousin sängystä kahdeksalta (Mitä mulle on tapahtunut???!!) ja aloin siivoomaan. Mies tuolla tiskaa ja minä istun koneella. Pyykkikone on kuulemma valmis, joten ei muuta kun morot tähän kohtaan ja nauttikaa viikonlopusta!

Kertominen ystäväpiirille

11+2

Pikainen rutinatuokio odotellessa miestä kotiin.

Ollaan lähdössä Billericayhin viettämään peli-iltaa kaveripiirissä.
Eli tänään on toisinsanoen THE ilta, jolloin nämä kyseiset kaverit saavat tietää siitä, että pukeudun Halloweenina kurpitsaksi xD
Mietityttää jonninverran miten mahdetaan meidän uutinen ottaa vastaan. Nimittäin tästä kaverikunnasta yksi seurustelee ja loput on sinkkuja. Kaikki lapsettomia, eivätkä ole vielä siinä vaiheessa elämäänsä, että sellaista edes harkitsisivat... Eli miten mahdetaan meidän ilouutinen ottaa vastaan? Hälläväliä asenteella, vai noni nyt ne ei sitten enää osallistu mihinkään iltamiin-asenteella vai miten...
Mun pitää käydä kaupassa ostamassa jotain kivaa janojuomaa illaksi, ettei vettä tarvitse litkiä :P

Jaha mies tuli kotiin. Se on menoo si...

Otin tänään muuten kuvaa pötsistä kahden viikon virstanpylvään kunniaksi. Viime kuva otettiin siis 9+3 ja nyt olis 11+3 (oikeiden viikkojen mukaan)....odottelen vielä viikkoinfoa tuolta ultrasta ennen, kuin lähden vaihtamaan tuon laskurin päivämääriä. Kyllähän tuo selkeesti jo pullistuu...enpä olis uskonut? Tai osannut kuvitella...että mun maha...mun? Oon ollut kotona ruoka-aikaan selkeesti xD Mistä muustakaan se voi johtua eikö...näillä viikoilla siis. Mä en ole vieläkään sisäistänyt että muutama päivä....muutama päivä ja me ollaan viikolla kolmetoista. Miten ihmeessä tähän ollaan päästy ilman, että olen tajunnut koko asiaa?

Olipa kerran...LUUMU!

11+1

Ja niin vadelmasta tuli luumu. Ompa nätti. :)

KIITOS ihan tuhannesti kaikille lukijoilleni! Tässä vajaan parin kuukauden aikana blogiani on käyty lukemassa yli 4000 kertaa. Mahtavaa että aihe kiinnostaa siis noin laajalti! Enpä osannut odottaa...
Kumpa jättäisitte enemmän kommenttia (lue: kun töissä on tylsää tsekkaan usein blogini kommenttiraidan. Harmi että kommentit jäävät monesti yhteen tai kahteen, sillä aika kuluisi paljon sukkelammin töissä jos kommentteja tulisi lisää vink vink...).

Eiliset rosmariiniperunat onnistuivat muuten ihan rypsiöljynkin kanssa ;). Tosin ostin sitten oliiviöljyäkin ehtoolla, eli ensi kertaa varten sitä löytyy. Tänään uunissa on kana-peruna-vihannessetti maustesekoituksineen...nam. Taas hirveä nälkä, kun tätä kirjoitan, -mitenniin sen huomaa?? :D
Mies meni ostamaan HIRVEÄN kasan kinkkua (tuntemattomasta syystä??) ollessani Suomessa viimeksi ja nämä kyseiset kinkut menevät vanhoiksi ylihuomenna, -JOTEN meillä tarjoillaan huomenna siis Suomalaisittain kinkkukiusausta <3. Eipä ole mies ennen maistanut, mutta parempi on tykätä jos väännän hiki päässä niitä suikaleperunoita (kunnen ole vielä törmännyt valmiisiin kaupassa... ranskalaisia kyllä löytyy...kävisköhän ne hahahaha) omin kätösin.

Tuntuu ihan käsittämättömältä kirjoittaa tuohon labels kenttään 'rv12'... Kenen blogia minä tässä kirjoitan? Ei jotenkin tunnu koskevan minua nuo viikot.
Ja tiistai vaan lähenee... Odotan sitä todella innolla. Tosin eilen tuli ensimmäiset sellaiset kauhunsekaiset ajatukset, että mitä jos siellä ei olekkaan tarpeeksi kasvanut ihminen mahassa, vaikka sydän ainakin vielä lyö... tai mitä jos niskaturvotus onkin jotain niin suurta, että raskautta ehdotetaan keskeytettäväksi? Tai jotain muuta poikkeavaa löytyy? No, yritän pitää itseni kurissa tästä jossittelusta.

Huomenna menemme miehen ystävän luo Billericayhin pelailemaan pelejä ja ilmeisesti myös nauttimaan virkistäviä alkoholijuomia (lue: vissyvettä mun osaltani). Eli tässä tullaan nyt siihen, että uutiset kuulee miehen ystäväkunta sitten huomenna. Toivottavasti ensi viikolla ei tarvitse kertoa surullisia uutisia...

Pöh...hemmetti kun ihmismieli ei anna periksi negatiivisen ajattelutavan vaihtua positiiviseksi! SITTEN KERROTAAN JOS ON KERTOMISTA HEMMETTI VIEKÖÖN!! Väliäkö sen sitten sillä on, elämäähän se on... Olenhan minä samoja uutisia kertonut ennenkin, ei se ole edes siis ensimmäinen kerta kun niitä joutuisin jakamaan, joten mitä minä tässä vielä kitisen?? Häh... en ymmärrä. Nyt positiivinen ZEN asenne käyttöön ja annetaan elämän tuoda tullessaan mitä sitten tuokin. Päivä. Kerrallaan. Piste.

HAA. Kello löi 18:52...ruuan pitäisi siis olla valmista. NAMSKIS :P
Tämä kuittaa!!

HUH HELLETTÄ!

11+0

Tervetuloa kahdestoista viikko <3. Tämän (odotetun!) viikon jälkeen vähenee keskenmenon riski. Ja myöskin tämän viikon jälkeen saamme kurkistaa mitä masuun kuuluu vai kuuluuko mitään.
Tikkeri alla sanoo "Muru on 5cm pitkä ja painaa 8g. Munuaiset toimivat. 203 päivää jäljellä.". Kahdeksan grammaa...jestas. Ihmisen alku. Joissakin vaatteissa näytän jo siltä niinkuin mulla olisi muka maha... mahtaako olla vain turvotuksen tai hyvän ruokahalun aikaansaamaa, mutta kuitennii...

Tänään rikottiin aivan takuulla helleraja täällä Essexin rannikolla <3. Aivan tajuttoman ihana sää kertakaikkiaan <3. Kuljeskelin kadulla hihaton toppi päällä ja hikivesi valui... Mahtavaa. Nää on silti näitä "takatalvi tulee huomenna" säitä, jotka vaan näyttää millasta kesällä tulee olemaan ;). Eilen oli nimittäin pilvistä ja alle kymmenen astetta + jäätävä tuuli. Joo eli tervetuloa englantiin, -auringonpaiste on arpapeliä!

Kävin käyttämässä -20% alekuponkini New Lookissa lounas tunnilla ja ostin kivan kesämekon :). Niin ja tän hihattoman topin mikä mun oli pakko vetää päälleni sen lounastunnin jälkeen toimistolla....huooooh.

Syyssydämelle vielä vastausta tuohon kommenttiin; eli ei olla todellakaan ajateltu kyseistä asiaa ihan loppuun asti miten se sitten tulee toimimaan vai toimiiko ollenkaan. Olisi vain ihana saada se äiti sinne saman katon alle yöksi. Haaveilen asunnosta, jossa ei olisi näitä kamalia kokolattiamattoja, jolloin pöly olisi helpompi putsata pois ja hän saisi nukkua ehkä hieman aukinaisemmalla nenällä yönsä. No sen näkee sitten. Kunhan nyt ajatuksiani kirjoittelen ylös tänne mitä sitten milloinkin päässä liikkuu...järkevyys aste ei ole taattu ;)

Nyt menen valmistamaan herkullisia rosmariiniperunoita, joiden ohjeen pöllein netistä ja laitan sen tähänkin, jos joku muu tahtoo kokeilla :)

Neljään annokseen tarvitset (resepti lainattu):

8 kpl perunaa

3 rkl oliiviöljyä
1 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria

1 tl tuoretta rosmariinia (itse olen laittanut rutkasti enemmän)

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
2. Pese perunat hyvin ja kuivaa ne talouspaperilla. Halkaise perunat.
3. Valuta puolet oliiviöljystä uunivuokaan.
4. Pane perunat leikkauspinta ylöspäin vuokaan. Ripottele perunoille suolaa ja pippuria.
5. Riivi yhdestä rosmariininvarresta lehdet, silppua ne ja ripottele silppu perunoiden päälle.
6. Aseta kokonaiset oksat päälle ja valuta loput oliiviöljystä pinnalle.
7. Työnnä vuoka uuniin ja kypsennä noin puoli tuntia.