Ja niin vadelmasta tuli luumu. Ompa nätti. :)
KIITOS ihan tuhannesti kaikille lukijoilleni! Tässä vajaan parin kuukauden aikana blogiani on käyty lukemassa yli 4000 kertaa. Mahtavaa että aihe kiinnostaa siis noin laajalti! Enpä osannut odottaa...
Kumpa jättäisitte enemmän kommenttia (lue: kun töissä on tylsää tsekkaan usein blogini kommenttiraidan. Harmi että kommentit jäävät monesti yhteen tai kahteen, sillä aika kuluisi paljon sukkelammin töissä jos kommentteja tulisi lisää vink vink...).
Eiliset rosmariiniperunat onnistuivat muuten ihan rypsiöljynkin kanssa ;). Tosin ostin sitten oliiviöljyäkin ehtoolla, eli ensi kertaa varten sitä löytyy. Tänään uunissa on kana-peruna-vihannessetti maustesekoituksineen...nam. Taas hirveä nälkä, kun tätä kirjoitan, -mitenniin sen huomaa?? :D
Mies meni ostamaan HIRVEÄN kasan kinkkua (tuntemattomasta syystä??) ollessani Suomessa viimeksi ja nämä kyseiset kinkut menevät vanhoiksi ylihuomenna, -JOTEN meillä tarjoillaan huomenna siis Suomalaisittain kinkkukiusausta <3. Eipä ole mies ennen maistanut, mutta parempi on tykätä jos väännän hiki päässä niitä suikaleperunoita (kunnen ole vielä törmännyt valmiisiin kaupassa... ranskalaisia kyllä löytyy...kävisköhän ne hahahaha) omin kätösin.
Tuntuu ihan käsittämättömältä kirjoittaa tuohon labels kenttään 'rv12'... Kenen blogia minä tässä kirjoitan? Ei jotenkin tunnu koskevan minua nuo viikot.
Ja tiistai vaan lähenee... Odotan sitä todella innolla. Tosin eilen tuli ensimmäiset sellaiset kauhunsekaiset ajatukset, että mitä jos siellä ei olekkaan tarpeeksi kasvanut ihminen mahassa, vaikka sydän ainakin vielä lyö... tai mitä jos niskaturvotus onkin jotain niin suurta, että raskautta ehdotetaan keskeytettäväksi? Tai jotain muuta poikkeavaa löytyy? No, yritän pitää itseni kurissa tästä jossittelusta.
Huomenna menemme miehen ystävän luo Billericayhin pelailemaan pelejä ja ilmeisesti myös nauttimaan virkistäviä alkoholijuomia (lue: vissyvettä mun osaltani). Eli tässä tullaan nyt siihen, että uutiset kuulee miehen ystäväkunta sitten huomenna. Toivottavasti ensi viikolla ei tarvitse kertoa surullisia uutisia...
Pöh...hemmetti kun ihmismieli ei anna periksi negatiivisen ajattelutavan vaihtua positiiviseksi! SITTEN KERROTAAN JOS ON KERTOMISTA HEMMETTI VIEKÖÖN!! Väliäkö sen sitten sillä on, elämäähän se on... Olenhan minä samoja uutisia kertonut ennenkin, ei se ole edes siis ensimmäinen kerta kun niitä joutuisin jakamaan, joten mitä minä tässä vielä kitisen?? Häh... en ymmärrä. Nyt positiivinen ZEN asenne käyttöön ja annetaan elämän tuoda tullessaan mitä sitten tuokin. Päivä. Kerrallaan. Piste.
HAA. Kello löi 18:52...ruuan pitäisi siis olla valmista. NAMSKIS :P
Tämä kuittaa!!
1 comment:
Voi, eipä tarvitse enää kauan odottaa!! Muistan, kuinka itse kihisin jännityksestä ja odotuksesta, kun vietiin viimeisiä viikkoja ennen alkuraskauden ultraa. Me ei oltu vielä kuultu sykkeitä, ja pientä ruskeaa vuotoakin oli viikon ajan ollut siellä rv 7-8 tienoilla. Piti siis siihen saakka jännittää, onko siellä elämää laisinkaan... Meillä oli aika annettu raskausviikolla 12+0, ja ultrassa raskauden kestoksi määritettiin vauvasen koon perusteella 12+5. Ei siitä kauaa ole, ja nyt eletään jo viikkoa 20+0, ja vauva potkii niin ihanan usein ja kovasti <3
Post a Comment