Onneksi mies oli tänään käyttänyt vapaapäivänsä hyödyksi (tai ainahan se <3) ja imuroinut, siivonnut ja putsannut ja puunannut koko asunnon <3. Oli ihana tulla kotiin. Oli vielä lisäksi ulkoiluttanut kissatkin takapihalla :)
Huomenna alkaa se kuudestoista viikko...KÄÄK!!!!
Tuntuu uskomattomalta.
Edelleen.
Vieläkin mennään sitä vaihetta, kun maha ei kunnolla näy ja oireita ei ole. En siis tietäisi olevani raskaana, jos en tietäisi.
Hirvittää ensi kesä toisaalta. Kaikki hankinnat mitä meille tulee eteen. Riittääkö rahat ja voimavarat.
Meille tulee eteen muutto, kun löydämme sopivan kokoisen kolmion (lisätään tähän vielä, että sopivan HINTAISEN myös. Karmeita vuokria pyytävät niistä!). Uusi auto pitää hankkia, koska vanha on tuollainen pieni Ford Puma, jossa ei ole kunnon takapenkkiä, eli ei puhettakaan, että mahtuisi esim. se pienen matkaistuin sinne. Pitää sitten myös ilmeisesti miettiä niitä vauvantavara hankintoja? Rattaita sun muita... Onneksi ne ovat tässä maassa halpoja Suomeen verrattuna ja onneksi käytetyt autot ovat myös n. kolme kertaa halvempia täällä. Täällä ei käytetyllä ole mitään arvoa, vaikka se olisi kuinka hyvä kuntoista. Ihmiset haluavat uutta ja näimpä käytettyä löytääkin ihan pilkkahintaan.
Mutta silti... kyllä tähän kaikkeen rahaa saa kulumaan ja hirvittääkin jo valmiiksi, mistä ne revitään. Nyt peukut pystyyn, että mies saa tuon uuden työnimikkeen nykyisestä työpaikastaa tai uuden työpaikan, molempia kun on nyt tarjolla. Se tietäisi pelkästään hyvää näitä hankkeita nähden.
No mutta päivä kerrallaan.
Nyt pitäisi miettiä jotakin ruokaa.
En tiedä mikä ihme muhun on iskenyt. Siis aivan järkyttävä nälkä noin tunnin puolentoista välein. Tuntuu, että voisin syödä vaikka hevosen. NO, eilen kokkasin itselleni sitten neljä uutta perunaa ja palan parsakaalia kylkeen ja söin leivän kanssa. Jaksoin 1.5 perunaa, pienen palan parsaa ja puolikkaan leivän, kunnes oli AIVAN ÄHKY!
WHAT??
Tunnin päästä lämmitin sen lopun annoksen ja vieläkin jäi yksi peruna syömättä.
En ymmärrä??
Onko muilla tällaista?
Alkuraskaudessa mulle maistui ruoka kyllä oikeinkin hyvään tahtiin ja saatoin vetää ihan normiannoksia. Lukuunottamatta niitä muutamaa päivää, jolloin ruoka ei etomisen vuoksi oikein sitten maistunutkaan. Mutta nyt tahti on vähän toinen. Ärsyttää olla kokkaamassa joka toinen tunti...ja ongelmana tietenkin on se näiden mielihalujen kanssa, ettei meidän kaapista löydy "koskaan-mitään-syötävää".
Mies osti mulle munia, jotta voin tehdä lettuja itselleni. Hän lähti pelaamaan futista, joten ehtoo menee yksin.
NO, ongelmana on vaan se, että nyt mun ei tee mieleni lettuja!!!
Mur.
3 comments:
Oon huomannut kans, että ei voi syödä kerralla enää niin paljoa kuin ennen. Mutta sitten vähän ajan kuluttua on taas nälkä. Eli pitää syödä usein pieniä annoksia. Olisiko joku luontainen tapa pitää verensokeri tasaisena näin raskauden aikana!? :D
Juu, tutulta kuulostaa :) Tuossa vaiheessa piti tosiaan syödä tiuhaan, mutta ei isoja määriä kerralla :)
:) Ei löydy meidänkään jääkaapista ikinä mitään syötävää! melko pieniä annoksia kyllä täälläkin pitää syödä ja tosiaan lyhyin väliajoin, muuten iskee nälkä!
Post a Comment