Meidän kaapissa ei ole koskaan mitään syötävää jos kysytään mun hormoneiltani!

Aliisalle ensin pakko todeta tuohon kommenttiisi, että kokolattiamatot ovat valitettavasti täällä yhtä yleisiä, kuin Suomessa 70-luvulla :/. Täällä siis n.90% huusholleista on vuorattu kokolattiamatoin.

Onneksi mies oli tänään käyttänyt vapaapäivänsä hyödyksi (tai ainahan se <3) ja imuroinut, siivonnut ja putsannut ja puunannut koko asunnon <3. Oli ihana tulla kotiin. Oli vielä lisäksi ulkoiluttanut kissatkin takapihalla :)

Huomenna alkaa se kuudestoista viikko...KÄÄK!!!!
Tuntuu uskomattomalta.
Edelleen.
Vieläkin mennään sitä vaihetta, kun maha ei kunnolla näy ja oireita ei ole. En siis tietäisi olevani raskaana, jos en tietäisi.

Hirvittää ensi kesä toisaalta. Kaikki hankinnat mitä meille tulee eteen. Riittääkö rahat ja voimavarat.
Meille tulee eteen muutto, kun löydämme sopivan kokoisen kolmion (lisätään tähän vielä, että sopivan HINTAISEN myös. Karmeita vuokria pyytävät niistä!). Uusi auto pitää hankkia, koska vanha on tuollainen pieni Ford Puma, jossa ei ole kunnon takapenkkiä, eli ei puhettakaan, että mahtuisi esim. se pienen matkaistuin sinne. Pitää sitten myös ilmeisesti miettiä niitä vauvantavara hankintoja? Rattaita sun muita... Onneksi ne ovat tässä maassa halpoja Suomeen verrattuna ja onneksi käytetyt autot ovat myös n. kolme kertaa halvempia täällä. Täällä ei käytetyllä ole mitään arvoa, vaikka se olisi kuinka hyvä kuntoista. Ihmiset haluavat uutta ja näimpä käytettyä löytääkin ihan pilkkahintaan.
Mutta silti... kyllä tähän kaikkeen rahaa saa kulumaan ja hirvittääkin jo valmiiksi, mistä ne revitään. Nyt peukut pystyyn, että mies saa tuon uuden työnimikkeen nykyisestä työpaikastaa tai uuden työpaikan, molempia kun on nyt tarjolla. Se tietäisi pelkästään hyvää näitä hankkeita nähden.

No mutta päivä kerrallaan.
Nyt pitäisi miettiä jotakin ruokaa.

En tiedä mikä ihme muhun on iskenyt. Siis aivan järkyttävä nälkä noin tunnin puolentoista välein. Tuntuu, että voisin syödä vaikka hevosen. NO, eilen kokkasin itselleni sitten neljä uutta perunaa ja palan parsakaalia kylkeen ja söin leivän kanssa. Jaksoin 1.5 perunaa, pienen palan parsaa ja puolikkaan leivän, kunnes oli AIVAN ÄHKY!
WHAT??
Tunnin päästä lämmitin sen lopun annoksen ja vieläkin jäi yksi peruna syömättä.
En ymmärrä??
Onko muilla tällaista?
Alkuraskaudessa mulle maistui ruoka kyllä oikeinkin hyvään tahtiin ja saatoin vetää ihan normiannoksia. Lukuunottamatta niitä muutamaa päivää, jolloin ruoka ei etomisen vuoksi oikein sitten maistunutkaan. Mutta nyt tahti on vähän toinen. Ärsyttää olla kokkaamassa joka toinen tunti...ja ongelmana tietenkin on se näiden mielihalujen kanssa, ettei meidän kaapista löydy "koskaan-mitään-syötävää".
Mies osti mulle munia, jotta voin tehdä lettuja itselleni. Hän lähti  pelaamaan futista, joten ehtoo menee yksin.
NO, ongelmana on vaan se, että nyt mun ei tee mieleni lettuja!!!
Mur.

Viikonlopun kuulumisia

Ohoh se on sitten sunnuntai! Kohta vaihtuu jo kuudestoista raskausviikko? Ihanko oikeasti tämä tapahtuu minulle mukamas? Sitä aina mietti ennen, että kuinka onnellinen ja kiitollinen sitä sitten onkaan, kun se plussa testiin pärähtää, mutta pitää kyllä sanoa, että se paniikki mikä siitä hetkestä jysähtää pintaan ylittää kaiken tuon onnellisuuden ekstaasin. Valitettavasti. Vaihtaisin sen mielelläni siihen 100% onnelliseen ja huolettomaan odotusaikaan ja olisin taas onnellisen tietämätön siitä, mitä voi tapahtua, kuten ensimmäisellä kerralla olin. Odottaisin aina vaan seuraavaa päivää ja pikkuhiljaa tekisin hankintoja ja suunnittelisin elämää eteenpäin uuden perheenjäsenen kera. Nyt se on vielä edelleen sitä jossittelua ja pientä huolta siitä mahtaako se vuoto sittenkin vielä alkaa.
Pitäisköhän harkita terapiaa :D

Eilen oli pakko kaivaa doppleri esiin, kun edelleen tuntuu uskomattomalta, että tuolla tyypin yksiössä voisi olla kaikki hyvin. Mutta äänien mukaan ainakin oli <3.

Oltiin eilen anoppilassa ja veljekset ilvekset oli kaikki myös koolla siellä. Kävivät pelaamassa jalkapalloa kolmeen pekkaan siinä sitten shortseissa ja teepaidoissaan ja minä hytisin takissani kentän reunalla. Lämmin 18 astetta olis muuten ollut, mutta tuo pirun tuuli...menisi sinne mistä on tullutkin!
Ei, vaikka kuinka minulle sanottiin muuttaessani tähän maahan, että tähän kylmyyteen tottuu ja karaistuu... vieläKÄÄN sitä ei ole tapahtunut!!

No siinä kentän reunalla leikki sitten kolme poikaa ja kaksi tyttöä, iältään noin 7-8 vuotiaita. Vertasin veljenplikkani kokoon...
Ei hemmetti mitä sanavarastoa siellä käytettiin kun heiteltiin tavaroita ympäriinsä kahden suuren varastokopin päältä ja alta ja sivusta ja vierestä...huuhhuh... 'go fuck yourself you stupid natsi fucker' ja mitä kaikkea kivaa... mä kuuntelin suu auki tyhmän näköisenä, että kuulenko OIKEASTI oikein ja toivoin etten kuulisi!! Siis 'FUCK' oli sanoista yleisin...joka toinen sana tyyliin alkoi äffällä. Ei mitenkään ihanaa kuunneltavaa tuon ikäisten tenavien suusta. Todellakaan.
Mutta näinhän se varmasti sitten kotoa opitaan ja osaksi tietenkin kavereilta. Onneksi tuon ikäisenä saat jonkin verran vielä halutessasi vaikuttaa lasten kaveripiiriin, vaikket lasten kavereiden vanhempia ja heidän kasvatusmetodejaan valitettavasti saakkaan valita. Täällä kun on suht harvassa noita, että näät lapsien leikkivän keskenään puistossa ilman vanhempien valvontaa. Mutta tuo onkin semmoinen 20 000 asukkaan 'pikkukylänen', jossa appiperhe asustaa, joten kaippa siellä uskaltaa lapsensa päästää läheiseen puistoon.

Ostettiin eilen tuollainen suht laadukas ilmanpuhdistin. Ajatuksena se, että tämä hengitysilman laatu täällä paranisi. Tuo kokolattiamaton pahanen aiheuttaa lisäpölyä tänne jonninverran ja kaksi kissaa ei tietenkään auta. Tosi hiljainen ääni tuosta lähtee, että senhän suopi jättää päälle vaikka yöksikin. Saapi se mein äitee sitten ottaa sen huoneeseensa yöksi, jos hengittäminen helpottuisi edes yhtään, kun hän tänne tulee.
Ostin myös uuden tyynyn itelleni, koska taas on pari päivää kärsitty ärsyttävistä päänsäryistä eikä loppua näkynyt. Eilen napein puolikasta nappia parasetamolia parin tunnin välein, jotta olo olisi EDES siedettävä :(.
Taisi tyyny auttaa ja se, että jätin korvatulpat pois yöllä, jotka sai mun korvani särkemään ja sitä kautta varmaan päänsärkykin tuli. Nimittäin tänään pää on ihan ok :)

Mulla on ikävä mun ystäviä ja perhettä :(
Nyt jo.

14+5

Kuninkaalliset häät

Hei vain.
Täällä on ystävämme päänsärky ollut sitten seuranani taas ihan varhaisesta aamusta alkaen. Rajotan tuon lääkkeen nappimisen kuitenkin vain yhteen päivässä. Saa sitten särkeä, jos senkin jälkeen tahtoo kerran väkisin jomottaa!

Tajusin tuossa, että olin 27.4 tooodella murheellinen ja kiukkuinen ja oikea hormonihirviö koko päivän. Tai ainakin siitä luulin sen johtuneen. Tänään ymmärsin, että tuolloin tuli vuosi kuluneeksi siitä, kun rakas mummuni nukkui pois.
Mahtoiko olla jotakin muuta tämä meikäläisen kiukku. Mene ja tiedä.
Olisin tälle lapselle halunnut kovasti mummun tekemiä virkattuja taideteoksia pukea päälle, mutta....

Sain viettää ihanan pitkän aamun kuninkaallisten häiden ansiosta. Työpäivä oli muutettu 9-17.30 normaalista 11-16.30. No ihanaksi yllätykseksi meidät lähetettiin kotiin kuitenkin jo kello 15.00. En laittanut hanttiin!
Ensi viikosta tuleekin sitten semihelvetillinen, sillä yksi henkilö UK asiakaspalvelusta otti tänään loparit. Hän hoitaa yksinään korjaukset ja reseptitilaukset (nyt puhutaan siis aurinkolaseista), eikä ensi viikolla ole siis ketään hoitamassa näitä kyseisiä tilauksia. Tulee siis verta, hikeä ja hammastenkiristystä. Ei voi mitään.

Royal Wedding oli kaunista katsottavaa. Morsian oli kaunis ja puku erittäin upea.
En ole yhtään ollut innostunut kyseisistä häistä tai niihin liittyvästä vouhotuksesta, mutta tänä aamuna avattuani television fiilis jotenkin tarttui minuunkin ja halusin fiilistellä loppuun asti. Tuli jotenkin elävänä mieleen parin vuoden takainen kokemus, jolloin mies vei minut katsomaan jalkapalloa wembleylle (vai mikä lie stadioni mahtoi olla, suuri jokatapauksessa) ja olin ollut sillä asenteella, että paska ehtoo tulee olemaan (inhoan jalkapalloa). Mutta sen sijaan hurrasin mukana ja fiilis oli mitä mahtavin!! Se tunnelma oli mukaansa tempaava ja saman taisin kokea tänä aamuna, vaikka vain television välityksellä. Lontoo on ollut varmasti käsittämättömän sekaisin tänään noiden häiden vuoksi, eli ei kateeksi käy ihmisiä, jotka siellä pyörii.

Aurinkokin vihdoinkin näyttäytyi ja ilma on kivan lämmin. Ei nyt ihan yli kahtakymmentä, mutta siinä alapuolella kuitenkin. Toivottavasti viikonloppu on ihanan aurinkoinen ja toivottavasti tämä kurja päänsärky tajuaa ottaa hatkat ensi tilassa!!

14+3

Hellanlettas miten vastasyntynyt on PIENI!

Syyssydän; Eihän se tietenkään työkavereille kuulukaan minne minä huitelen työaikanani, mutta tiiminvetäjälle (eli ns. pikkupomolleni) se valitettavasti kuuluu, joten hänelle uutiset pitää kertoa.

Oi arvatkaa mitä...

Sain tänään pitää sylissä viikon vanhaa vauvaa. Työkaveri (mies) tuli näytille viikon vanhan tyttärensä kanssa ja oivoi sentään miten pieni se oli!!

Siitä mulle tulikin vähän sekavat ja ristiriitaset fiilikset.

Miten voi tuntua tämä 10cm kokoinen vauva 'niin suurelta' tässä vaiheessa ja sitten tuollainen vastasyntynyt tuntua 'niiiin pieneltä' sylissä? Eihän tuossa ole mitään järkeä?

En muistanut, että ne on noin pikkuriikkisiä syntyessää, voi että sentään.

En malta odottaa sitä omaa nyyttiä!!

Miehellä on ovela tapa saada minut hymyilemään.

Eilenkin, kun olin mieletön hormonimonsteri ja otin pulttia sitten ihan kaikesta, niin se otti vähän väliä noita vauvanvaatteita käsiinsä ja heilutteli niitä mulle. Hahaha...ei siinä voi kun hymyillä. :)

Toimii.

Huomenna on sitten suuri juhlapäivä, kun Kate ja William posauttavat avion ihmeelliseen maailmaan Westminster Abbeyssä. Minä tietenkin olen tuolloin töissä, mutta ehkä sitä sitten katselen jotakin telkkarilähetystä illalla. Toivottavasti ei nyt kauheaa kaatosadetta lykkäisi huomiselle...

Ensin mua ei hetkauttanut sitten pätkääkään koko häät, mutta nyt olisin kyllä valmis seuraamaan niitä vaikka telkkarista, -kun tuo kutsu jäi saamatta ;). Kai se kuuluu tässä maassa johonkin yleissivistykseen tietää millainen hame sillä Katella sitten loppuviimeksi oli ;) Hahaha

Raivostuttaa, kun lämmin ilma suorastaan karttelee mua! Koko sen viikon, kun olin Suomessa täällä oli 25 ja 27 astetta ja nyt kun olen takaisin niin hyvä kun asteet ylittää 10!

Hieman ottaa nuppiin.

Tänään postissa tuli aika sokerirasitukseen, -ELOKUUSSA!

Tuntuu jotenkin hölmöltä lukea kirjettä tai merkata aikaa kalenteriin, josta ei edes tiedä tuleeko sitä tarvitsemaan loppuviimeksi. Höh.

Laitoinkin kirjeen siis sivuun ja kaivan sen uudelleen sitten esiin tarvittaessa joskus heinäkuussa.

Tänään töissä samanlainen raskausläppä jatkoi heittoaan.

Hauskaa miten ne eivät hoksaa kysyä tai heittää sitä minuun kohdistuvasti. Tiiminvetäjäni on nyt joutunut vauvapaineiden alle ja hänelle povataan sitä seuraavaa plussaa. Joopajoo...

Meinasin kyllä tukehtua keittooni, kun tiiminvetäjäni kysyi minulta olenko raskaana, kun valittelin huonovointisuutta syömisen jälkeen. Öhm...taisin sanoa, että joo eikös se ole nyt jotenkin muotia täällä meidän firmassa.

Tänään oli kyllä semmoinen päivä että oksat pois. Nyt rentoudun loppuehtoon! Tämä kuittaa.

Valitusvirsivaroitus

Valitusvirsi osa yksi.

Siis tänään mua on ottanut päähän aivan kaikki, eikä mikään ole tahtonut mennä hyvin. Lounastunnilla kävelin postinjakelutoimistoon vain kuullakseni, ettei mun pakettia ole vielä tuotu heille. Sen jälkeen päätin palkita itseni sienikeitolla vain kuullakseni, että heillä ei ollut enää patonkeja jäljellä ja sain keiton seuraksi jonkun kämäsen paahtoleivänpalasen, joka maistui ihan kengänpohjalta, kuten useimmat Englantilaiset leivät maistuu.

Kotona otin pulttia siitä, että miehellä on perjantai automaatisesti vapaa kuninkaallisten häiden vuoksi, mutta meidänpä työpaikalla bank holidayt pitää varata erikseen vapaaksi ja niihin tulee käyttää omia lomapäiviä. Tuosta en ottanut pulttia, vaan hormonit hyrräsi siinä kohtaa, kun hokasin ettei meillä ole samaan aikaan vapaata koskaan (no onhan meillä viikonloput, mutta hormonien tiet ovat tutkimattomat... :D) ja olisin halunnut lähteä miehen mukaan sen veljen luokse perjantaina.

Sen sijaan saan 'nauttia' pari tuntia lyhyemmästä työpäivästä, kuin normaali 8.5 tuntia.

Thanks for nothing.

Sitten vedin hernettä nenään siitä, että mies lähti juoksulenkille, vaikka olisin halunnut viedä kissat ulos ja sanoin että sen jälkeenkään ei voi kun sitten on kuitenkin jo pimeää. NO, mies teki sitten vähän lyhyemmän lenkin ja palasi kotiin täysin valoisaan aikaan. No en kuitenkaan enää siinä vaiheessa HALUNNUT viedä kissoja ulos :/.

Veimme kuitenkin.

Käsittämätöntä miten joku voi pysyä noin rauhallisena ja kärsivällisenä tällaisen hormonihirviön vierellä silti vaikuttamatta siltä, ettei kuuntelisi mitä sanon tai ei välittäisi tunteistani. Kaikki pisteet siis hänelle.

Hän ei koskaan ärähdä minulle, vaikka minä ärhentelisin hänelle.

Joskus häntä naurattaa, jos työnnän hernettä nenään jostain ihan täysin utopistisesta asiasta, kuten esimerkiksi se vanukas tapaus tässä hiljattain, jolloin en halunnut että mies söisi vanukasta. Sitten suutuin siitä, ettei hän syönyt sitä, -eli siitä että hän teki niin kuin halusin.

Jepjep.

Tänään on siis ollut todellakin hormonitäytteinen päivä.

En itse jaksa itseäni tällaisena hormonimonsterina, niin miten joku toinen voi jaksaa minua noin hyvin?

Mielestäni nämä mielialavaihtelut ovat täysin käsittämättömiä.

Haluaisin myös kovasti jo sen mahan tuohon näkyville.

Tänään töissä heitettiin ihan tuelta raskaushuumoria.

Siitä on tullut nyt jo kahden raskausuutisen jälkeen yleinen vitsi ja kun joku valittaa oloaan tms niin hänelle sanotaan heti, että hän on varmaan raskaana ja muuta tuollaista. Sitten veikkailivat seuraavaa raskautujaa. Kukaan ei kuitenkaan lotonnut minun puolestani.

Hah...mitenköhän suuret kuviot nämä vitsit saa, kun minäkin paljastan salaisuuteni.

Tiiminvetäjä ja raskaana oleva tiimikaverini saavat kuulla uutiset ensi viikon torstaina, jolloin toinen heistä palaa lomalta. Pitää kertoa heille, jotta tietävät missä olen, kun poistun paikalta kesken työpäivän.

Mahtaa muutkin miettiä kyllä siinä vaiheessa ihmeellistä poissaoloani mutta noo...

Vedin viimeyönä 11h unta kuulaan. En edes herännyt, kun mies oli tullut kotiin ja kömpinyt sänkyyn. Heilautin käteni sivulle ja pelästyin aivan sairaasti, kun se osui miestä kasvoihin. Varmaan pelästyi hänkin :D.

Olen todella herkkäuninen tyyppi, en nukahda helposti ja herään äärimmäisen helposti jokaiseen pikkurasahdukseen. Olin siis näköjään täysin yliväsynyt viimeyönä.

14+1

Mähän sanoin!

14+0

Nii-i.
Sain sitten kuulla, että epäilemäni tiimikaveri (Puolalainen) on raskaana. Oli viime viikon perjantaina lähettänyt kaikille sähköpostilla tiedotuksen. Kuulemma tällöin 13 viikkoa raskaana. En tiedä tarkoittaako tämä sitten hänen maailmassaan 12+ vai 13+ viikkoja, tai onko sillä niin väliäkään. Olettaisin meidän kuitenkin menevän aika samoissa. Ja täytyy sanoa, että aion hänelle kyllä mainita tienneeni jo pitkään tästä hänen salaisuudestaan. Mielenkiintoista kuulla, onko hän huomannut minusta samoja juttuja. Enhän minä siis itsekään olisi mitään huomannut hänestä, ellei oma tilanteeni olisi ollut tämä.
Myös toinen työkaveri (Britti) on 10. viikolla. Kummankaan kanssa en ole erityisen läheinen.

No itse panttaan tätä nyt vielä sitten sen verran, että kerron tälle Puolalaiselle ja Tanskalaiselle tiiminvetäjälleni ensi viikolla omat uutiseni, koska seuraavana maanantaina mun pitää poistua kesken työpäivän neuvolakäynnille. Ja tuleehan se rakenneultrakin sieltä, -toivottavasti. Saas nähdä rohkaistunko kertomaan myös lopuille työkavereille siinä samalla. Kuitenkin takaraivossa vielä jäytää pieni mitä-jos pelko, kun jatkuvasti törmää tarinohin (ja ihan ilman googlettamatta), joissa on raskaus mennyt kesken viikolla 16 tms. Kertomisesta ei siis minun osallani ole tullut yhtään helpompaa kovasta harjoittelusta huolimatta.
Mahakin tuntuu junnaavan tuossa....siis ennen 12. viikkoa oli paljon enemmän turvotusta, kuin nyt. Outoa. Maha ei sinäänsä siis näy ilman tuota turvotusta. Joku sanoi kyllä, että mun kroppa on malliltaan muuttunut mutta eipä kait tuota monet huomaa.

Mies on puoleenyöhön asti menoissaan tänään, joten keittelen tänään vain itselleni uusia perunoita ja parsakaalia & porkkanaa. Lämmittelen nuo eiliset kanat tuolta jääkaapista siihen kylkeen. Musta on tullut nyt joku parsakaalin puputtaja....-mielenkiintosta. Miltei päivittäin sitä on saatava. Onkohan mulla joku raudan tai foolihapon puutostila? Syön kyllä vitskuja, joissa on molempia. On mietityttänyt kyllä, että paljonkohan noista vitamiininapeista oikeasti imeytyy kehoon ja on hyödyksi.

Pistin eilen miehen maistamaan uusia perunoita ja parsakaalia voin kanssa. Katsoi vähän pitkään, mutta maistoi kiltisti. Ilmeisesti hyvinkin Suomalainen tapa siis kyseessä...eipä olisi ennen tullut mieleeni tuokaan. Monia asioita pitää itsestäänselvyytenä, kunnes huomaa, ettei muualla olekaan asiat samanlailla.