Aamu alkoi mukavasti. Mies sai raahata mut ylös sängystä, kun uni olis aamulla maittanut makeemmalta, kuin yöllä. Yöllä pörräsin ja vaihdoin kylkeä ja taas vaihdoin kylkeä ja kävin vessassa ja ja ja.. ei auttanut siis illalla otettu kylpy. Haettiin matkalla sairaalalle postista paketti, jossa tuli uudet verhot uuteen asuntoon <3.
Limen vihreät sivuverhot ja valkoiset läpikuultavat keskelle. Tosin nyt mietinnässä on mahtaako nuo limen vihreät päätyä sittenkin ennemmin makkariin, kuin olkkariin, koska kuten ennustettu, meille lupailtiin ultrassa pientä poikaa. <3 Matkalla sairaalasta kotiin mulle tuli pojan tuleva nimikin päähäni. Näin sen pitää mennä. Ei turhaa pohdintaa ja punnitsemista ja mietintää...mulle tuodaan vastaukset päähän suoraan :D
:) Ostin makkariin tänään mustan päiväpeitteen ja haaveilin sellasesta musta-lime makkarista. Sinistä meille ei tule, paitsi vessa nyt on sininen, mutta vuokra-asunto kun on niin ei viitti ruveta vaihtamaan lattiaa... Taitaa olla jätkä samaa mieltä, kun potkas heti läppärin reunaa kun ton kirjotin ;)
Sitten töissä haaveilin sellaisista pienistä Ray-Ban Junior Aviatoreista <3. Hihihih...vähän käheet. Ostin eilen Ebaysta pienet farkut <3.
Pakkailin tuossa äsken laukkuja Suomen viikonlopulle ja ajatus ei oikein tahdo leikata. Mitä mahdoin unohtaa. Jännityksellä odotan, että toimiiko passi kentällä vai pitääkö ottaa puhelua Embassyyn (joka ei tietenkään aamu kuudelta ole edes auki, MUR).
Rintoja nipistelee edelleen. En vieläkään ole saanut vastausta siihen, että miksi.
Juttelin eilen äiteen kanssa netissä ja hän kysyi paljonko mulle on tullut painoa tähän puoleenväliin meneessä. Vastasin että kolme kiloa. Hihhih...en vissiin tule äitiini, sillä hänellä oli tässä vaiheessa noussut paino jo 10 kiloa :o. Tai korjaan, -en siis ONNEKSI vissiin tule äitiini. Minusta kun ei olisi pudottamaan hirveitä määriä raskauskiloja synnytyksen jälkeen. No way... mulla ei ole itsekuria sitten pätkääkään. Eli ei kahtakymmentä kiloa minulle kiitos!!! Olettaisin painon tätä vauhtia nousevan sellaisen 10-12 kiloa, kuten vissiin normaaliakin, joka sitten toivon mukaan jää suurilta osin sinne synnärille ja loput lähtee imetyksen mukana.
Ainiin niitä mahakuviakin vissiin lupailin laittaa lisää rakenneultran jälkeen. Pienihän se on edelleen, mutta masun kasvukuvaa löytyy nyt siis 'kuvia' sivulta ;). Äitini oli jo aivan valtava 5-6kk raskaana ollessaan, minua odottaessaan. Hihhih... taitaa pettyä kun näkee tämän mun minimahani, joka omasta mielestäni on jo suuri.
Jahas nyt on aika viettää viimeinen laatuehtoo miehen kanssa ennen reissua (toisinsanoen opastaa sitä miten se selviää hengissä ilman mua yli viikonlopun, - tappamatta myöskään mun kissoja :D).
20+2. Kun tulen takaisin Suomesta vaihtuukin sitten jo 22rv!!! JESTAS!!
6 comments:
Heeee-ei entäs se rakenneultra? ;)
Ihana kuulla ultrakuulumiset vielä ennen Suomeen tuloasi :) Toivottavasti myös passi toimii! Täällä on ollut niin helteiset ilmat, aivan ihanata. Viikonlopulle luvattiin myös samanlaista lämpöä joten pääset nauttimaan kunnon kesästä :) Rentouttavaa reissua!
No, siis olihan rakenteessa kaikki ok? Mainitsit vain sukupuolen ja onnittelut siitä! :)
Kyllä se on normaalia, et ne rinnat tos vaihees käyttäytyy kummallisesti. Mulla oli heti alkuun, puolenvälin tietämissä ja nyt sit lopussa erilaisia tuntemuksia rinnoissa. Ne maitorauhaset vaan kasvaa ja maitotiehyet kehittyy, jotta poju saapi sitten maitua :)
-Litters
Kävin lukemassa koko blogin läpi ja hetken sitä sainkin lukea <3 Aivan ihanaa että sulla on ollut täällä näin ihana vertaistukiverkosto! Oikein paljon onnea poikalupauksesta <3 Ja onnea myös puolestavälistä! Nyt on jo enemmän raskautta takana kuin edessäpäin (riippuu tietysti siitä miten paljon menee yli LA:n :) ) Olen kyllä niin mielettömän onnellinen teidän puolestanne ja kaikkea hyvää loppu raskauteenkin! Kyllä teille on niin tarkoitettu tämä onni. Rinnoista juteltiinkin jo, mutta siis ihan totta tuo että ne maitorauhaset siellä kehittyy, eikä ole mitenkään epätavallista vaikka rinnoista jotain jo tulisikin. Se on nimenomaan tuota kropan valmistautumista sitten vauvan tuloon. Harmittaa kun en itse ole jaksanut pistää mitään tuntemuksia ylös oikeastaan mistään raskaudesta, mutta tulosta ihmeessä tää blogi sitten vauvalle muistoksi omasta raskausajasta.
-Jane <3
Oi, ihania ultrakuulumisia, onnea poikalupauksesta <3! Kyttäsin torstaina että millon laitat tänne kuulumisia, mutta sitten mökki kutsui ja nettipimennossa olin tähän asti.. Piti heti tulla kurkkimaan kun koneelle pääsin että mitäs teille on sanottu :)
Siulla on muuten tosi nätti masu :)
Post a Comment