Tulikuumia bussimatkoja, syntymäpäivälahjoja, ystävät ja perhe, -niistä on tämä viikko tehty.

Oi täällä on kuulkaa ollut tukahduttavan kuumat kaksi päivää, joiden jälkeen lakkasin valittamasta Englannin viileästä säästä ja olin kiitollinen siitä, että saan olla raskausajan täällä. No, vielähän tulevista kesäsäistä ei varmuudella tiedetä, mutta voisin ainakin olettaa, että tämäKIN kesä on Englannissa koleampi, mitä Suomen helteet. Vauva ei jaksa liikuskella enkä jaksa kyllä minäkään noilla helteillä. Ja tämän kaiken lisäksi tämä naurettava maa ei kertakaikkiaan tunnu toimivan MISSÄÄN sääolosuhteissa, satoi liikaa, paistoi liian kuumasti, tuli lunta tai mitä tahansa...-niin junat ei kulje. Jos ei ole säistä kiinni, niin sitten joku itsemurhahimonen hyppää junan alle ja junat pysää sen vuoksi, niinkun viime tiistaina. Oikeesti. Eilen, oli nimittäin sitten huumori TODELLA kaukana. Mulla oli aamun junassa jo todella pyörryttävä olo ja pelkäsin, että pökrään ennen, kuin pääsen töihin. No selvisin sitten kuitenkin pökräämättä ja kuinka ollakkaan.... kuuman ja hikisen päivän jälkeen talsin juna-asemalle vain saadakseni selville, että junat ovat peruutettu. ARGH!!! Tässä vaiheessa, kirosin jälleen Englannin syvimpään mutakuoppaan. Lämpöasteet ylsivät käsittääkseni +30C, mikä tämän ilmankosteuden kanssa älyttömän hikinen keli. Tietenkin töissä ilmastointi hajosi tämän johdosta (eihän täällä oikeasti voi mikään toimia! Sama ilmastointi hajosi talvella kun oli liian kylmä!!! Siis käytännössä kylmimmät säät oli nollassa ulkona....). No jokatapauksessa...junat oli peruutettu ja bussikuljetus vei sitten joka aseman kautta päätepysäkilleni. Bussikuljetus kesti junamatkaan verrattuna KOLMINKERTAISEN AJAN, joka siis oli puolitoista tuntia. Bussi oli vanha bussi, jossa pienet, kovat penkit, joissa et saanut edes nojata päätäsi istuimeen. Onneksi ehdein ostamaan kylmän vesipullon mukaani juuri ennen bussin lähtöä. Bussissa ei ollut ilmastointia ja lämpötilat nousivat varmasti sen neljänkympin paremmalle puolelle reilusti. viilensin itseäni kylmällä vesipullolla niin kauan, kuin se oli viileä, jonka jälkeen otin pienen hörpyn jokaisella asemalla välttääkseni ennenaikaista pissahätää, koska bussissa ei tietenkään ollut vessaa. Luulin oikeasti kuolevani nestehukkaan tai kuumuuteen tai johonkin niiden yhdistelmään. Mutta tässä sitä vielä ollaan...

Hyvää syntymäpäivää minä. Kiitos. Jälleen kerran 21v :D. No, olen pitänyt sen 24v tässä muutaman vuoden, mutta sain ystävältäni nallen, jonka paidassa luki 21v sekä kortin töissä, jossa luki 21v, joten mikäs siinä...vuodet vaan vähenee :). Enää se toki ei ihan NIIN paljoa ahdista, jos tässä jotakin saisi elämässään aikaiseksikin, kuten esimerkiksi juuri tätä jälkikasvua. Se on aiheuttanut tietoista ja tiedostamatontakin stressiä, koska olen olettanut, etten ehkä koskaan saa kokea tätä ihanuutta loppuun asti. No tänäaamuna sitten innolla lampsein alakertaan avaamaan synttärilahjojani. Mies oli tuonut vanhemmiltaan lahjaksi suuren paketin ja siinä sitten kääreitä repiessäni sieltä paljastui moses basketti, eli mikähän se olis Suomeksi (ehdotuksia?)... sellainen lapsen ensisänky, korimallinen. Tämä versio tuli jaloilla ja se on keinuva malli, jotta saa vaavaa kiikuttaa siinä sitten eestaas <3. Siinä vaiheessa aukesivat sitten kaikki vesihanat ja tunsin kuinka kyyneleet valuivat poskille ja loppuviimeksi en edes nähnyt enää mitä korin sisälle oli laitettu. Mies sai kantaa minulle kahteen otteeseen nenäliinoja, jotta pystyin jatkamaan :D. Mitkä hormonit?

Korista löytyi pyyhesetti vaavalle, vauvanhoitosetti (jossa siis kaikkea tarpeellista tilpehööriä kuumemittarista kynsisaksiin yms) ja potkupuku (kun siis vaatteitahan meillä ei vielä ole xD). Näiden lisäksi (niinkuin tuossa jo ei olisi ollut tarpeeksi) hänen vanhempansa lahjoittivat rahaa keinutuolia varten, josta olen haaveillut, koska eivät ehtineet ajoissa sellaista hankkimaan. Miehen veljeltä sain £100 lahjakortin lastenliikkeeseen ja mieheltä itseltään sain tulevalle äidille tarkoitetun kokovartalohoidon spahan :). En sitten muista milloin mua olisi hemmoteltu syntymäpäivänä niin, että olisin itkenyt onnesta. No edelleen, tänävuonna mukana oli ehkä muutama lisähormoni ;). Mutta silti.

Sain ystävältäni myös alkoholitonta viiniä, joka korkkaillaan sitten tässä joku ilta :).

Vauvalta ei tule todellakaan puuttumaan mitään.

Eikä meiltä puutu yhtään mitään <3.

Olemme todella todella onnekkaita kaikessa mitä olemme saaneet elämän varrella toistemme lisäksi. Siis jotain aivan käsittämätöntä mistä ei voi olla muuta kuin kiitollinen. Joka päivä olen vatsassa tapahtuvista mullistuksista kiitollinen. Ja tämä aamu muistutti minua siitä, että vaikka olen kaukana ystävistäni ja perheestäni ja kaikesta tutusta ja turvallisesta...on minulla silti ihana tukijoukko ympärilläni täällä vieraassa maassakin. Ihmisiä, jotka aidosti välittää minusta. Se tuntuu hyvältä. Tästä on suunta vain eteenpäin.
En ole koskaan aikaisemmin saanut poikaystäväni vanhemmilta/perheeltä (siis entisten poikaystävien vanhemmilta) tällaista huomiota tai hyväksyntää osakseni. Aivan ihanalta tuntuu. Vihdoinkin minä olen löytänyt sen oman paikkani ja tässä on hyvä olla. Anoppila ei ole kamala paikka, vaan erittäin lämminhenkinen paikka, jonne on aina tervetullut. He ottivat äitinikin lämpimästi vastaan viime jouluna, vaikka samaa kieltä eivät puhuneetkaan. Äidilläni oli aivan ihana joulu, -tai meillä kaikilla oli <3. Tietenkin.

Uusi koti alkaa näyttää kodilta ja mikä tärkeintä; TUNTUA kodilta. Yläkerrasta puuttuu edelleen verhot, ehkä ne sinne vielä saadaan ensiviikolla.

Töissä on löydetty seuraaja minulle mammaloman ajaksi. Erittäin mukava suomineito, mutta hän ei pääse aloittamaan silloin, kun toivoisimme, joten joudun muuttamaan elokuun ensimmäisen viikon lomani tulevaan ja lykkään siis vain mammaloman alkua viikolla. Loman alku ei siis muutu sinänsä, mutta ensimmäiset kaksi viikkoa yhden sijasta on nyt kesälomaa ja sen jälkeen alkaa suoraan äitiysloma. Ei se mitään, olen mielelläni töissä mikäli vaan kroppa antaa myöden. Tulen varmaan hulluksi täällä sen parin kuukauden aikana, kun olen vapaalla ennen vauvan saapumista. Noooo, ehdin ainakin ajan kanssa tehdä asioita.

Äitini tulee tänne ylihuomenna viikoksi ja ystäväni muuttaa tänne meille viikonloppuna. Nyt on nukkumaanmenoaika, joten suihkun kautta ja tähän loppuun vielä lämmin kiitos kommenttia jättäneille!

...........

Anne: HAHAHA anteeksi joo, en ajatellut otsikkoa hirveen pitkälle ;) enkä varsinkaan vanhoja, heikkosydämisiä ystäviäni hihihi... xD

Syyssydän ja muut: Hermosärky on onneksi poissa ainakin hetkeksi. Ehkä sekin vaikutti, kun sai vihdoin selville mistä kipu johtuu?! Laitan mielelläni kuvia asunnosta, kun saadaan vaatekaappi ja hyllykkö tänne ja verhot ikkunoihin ;). Eli hetken saatte odottaa asuntokuvia, mutta ehdottomasti laitan. Kiva kun pyysitte.

Mammamarian: Kokolattiamatto: CHECK! Ahtaat portaat: No tällä kertaa itseasiassa portaat on normaalit eikä edes liian jyrkät vaan tilavat, ihanat ja mahtavat :D Eikä edes nitise. Mahtavata!

Verona: AI KAUHEETA mitkä kivut ystävälläsi! Hurja kokemus varmasti tuo... toivotaan ettei ihan tuohon asti mennä.

23+1