Onni on ihanat ystävät

Mun elämääni on siunaantunut läjäpäin ihania ystäviä <3.
On toki ollut niitäkin, jotka ei "ystävä" titteliä edes ansaitse, mutta he eivät onneksi enää ole vaivaamassa arkea vaan ovat lähteneet eri suuntiin syystä tai toisesta.
Haluaisinkin kiittää ihan jokaista, -nyt kun muistan sen tehdä. Sain tänään nimittäin taas ihanan yllätyksen täysin odottamatta postissa ja muistin, kuinka ihanaa on, kun on ystäviä, jotka välittää.

Hilla laittoi mulle postissa siis synttärilahjaksi kaksi muumi-tyynyliinaa ja levyn mun suosikkisuklaatani (jonka avasin muuten heti) <3 <3 <3 <3... meinasin vallan ruveta kyynelehtimään siinä kohtaa. Suuri kiitos Hilla että oot olemassa! Oli niin tarpeeseen kyllä tuo paketti.

Kiitoksen ansaitsee myös moni muu ihanuus, jotka ovat tässä hiljattain mua muistaneet. Kuten Anne ja Taru esimerkiksi. Taru on haalinut läjäpäin vauvatavaraa meille, jonka ansiosta säästämme pitkän pennin ja punnan :). Ja vieläpä pyytämättä. Jopa siinä määrin, että äitiäni on alkanut ahdistaa tämä tavarapaljous, jota Taru on hommannut sinne hänen nurkkiinsa tänne tuotavaksi. Tai ei siitä kaikkea tänne tuoda, mutta vähän kerrallaan ja ne mitä ei tuoda, niin niitä käytellään Suomessa.
Janni saa tähän kohtaan myös erityiskiitoksen olemassaolostaan, kuin myös Tuula ja Suvi, jotka on taustatukena Suomesta käsin <3. Nyt kun eletään kämppiksinä Jiin kanssa niin täytyy sanoa, että on mussa varmaan kestämistä. Itseäänkin hävettää vallan välillä. Siis varsinkin hormonaaliset kiukkupuuskat, joita yritän hillitä kyllä parhaani mukaan ja sitten pakko mainita jokalauantaiset neuroottisiin sfääreihin yltävät siivoustalkoot. En pyydä apua, mutta auttaa saa. Ja jos mua ei kukaan auta, ni pistäähän se tietenkin vituttamaan jossakin määrin, mutta sitten taas teen kyllä mielelläni itse kaiken. Ottakaa tuosta nyt selvää?

Ystäviä siis löytyy ympäriltä ja se on korvaamatonta. Niille myös, joiden nimeä en tässä maininnut, niin lämmin kiitos olemassaolosta. Kaikki tuki tulee tarpeeseen.
No ÄITI on vielä pakko mainita <3

Tilasin äidille syyskuulle lentoliput Englantiin tuossa äsken.

Ainiin, otin kuvaa tuosta alati paisuvasta pingviinimäisestä olemuksestani, koska huomenaamu on varmasti kiireinen. Laitan sen tuonne 'kuvia' sivulle, joten halukkaat saavat tiirailla sieltä, eikä kenellekään pakkosyötetä täällä mahakuvia blogin puolella xD.
Lähdemme huomen aamulla hetkeksi siis rentoutumaan miehen perheen kera ja blogi hiljenee toviksi.

Tänään paisteltiin lettuja tuossa ja kulutettiin toisinsanoen siis maitoa jääkaapista ihan tarkoituksella, jottei happanisi. Kissoja hoitaa miehen ystävä, joten heillä pitäisi asiat olla täällä kunnossa kun mami on poissa.

OIOI! Pitää hehkuttaa... mun keinutuolini saapui!! Se on IHANA <3
Harmi juttu, että toi häntäluu vihoittelee edelleen, istuminen on siis oikeesti työn ja tuskan takana :(.
Kiva kun töissä pitää istua koko päivä, junassa pitää istua, nyt sattuu aivan infernaalisesti kun istun läppäri sylissä soffalla... ei ei ei...kyllä ihminen vaan persettään tarvitsee, ei siitä mihinkään pääse!! :D Hahahah.... olis siis ihan kiva, jos se olisi kivuton ruumiinosa.

Kävin aamusti sairaanhoitajan tarkastuksessa uudessa lääkärikeskuksessa täällä Brentwoodissa. Pitää kyllä sanoa, etten saanut ainoaankaan kysymykseeni vastauksia siltä tädiltä.
Sitten hän kysyi, että koska mun on seuraava ultra?
Johon tietenkin vastasin kysymyksellä, että pitäisikö mulla vielä olla ultria?
Johon hän vastasi kysymyksellä, että montako mulla on sitten ollut?
Sanoin kaksi. En tiennyt, että pitäisi vielä olla lisääkin?
Tähän hän ei enää vastannut mitään?!
WHAT?
Siis onko niitä tulossa vai ei?!
Ota nyt noista selvää... olisi kyllä kiva nähdä jaska jokunen vielä vilaukselta tässä ennen hoohetkeä.

....

Kiitos kaikille kommenteista!

Evelyn ja kaiho, kiva tietää, ettei Englanti ole ainoa maa, jossa sf mittaa ei oteta Suomen tavoin ajoissa TAI edes säännöllisesti... nurse kyllä kysyi tänään, että onko kukaan kokeillut sun vatsasta vauvan kokoa ja sanoin, että ei mun tietääkseni? Taas yksi kysymysmerkki lisää tuohon aamuiseen käyntiin.

Jane, mä voin jakaa tota siivousenergiaa mielelläni :D. Tai sanotaanko, että mun kanssa saman katon alla asuvat varmaan jakaisivat mun siivousenergiaani mielellään muualle, jotta olisin vähemmän neuroottinen täällä xD

Tuittu, ei mullakaan kävellessä tunnu, että olo olis mitenkään kiloissa raskaampi kuin ennenkään. Mutta en kävele kyllä enää samanlaisia shoppailumaratooneja mitä ennen raskautta ja maha tuntuu, että se tippuu, jos unohdan tukivyöni kotiin. Hyvä, -pitääkin se muistaa pakata mukaan reissuun eikä unohtaa kotiin niinkuin tänään!

26+3