40+1

Täällä sitä vieläkin kökitään. Yhdessä kasassa. (Ei muuten kuulosta hyvältä jos ton kääntää suoraan Englanniks ja sanoo että "I'm still in one piece"....mies totes, että kuulostaa siltä niinku joku palottelis mut seuraavaks :D)

Mulla on vähän sekavat fiilikset. Toisaalta tiedän, että lähdön hetki on lähellä. Toisaalta se tuntuu olevan niin kaukana. Mutta jos miettii, niin 9 päivää ja Jaska käynnistellään sairaalasta käsin tuolta pihalle tavalla tai toisella... YHDEKSÄN PÄIVÄÄ.
Huomenna kätilö hoitaa neukkukäynnillä sen membrane sweepin ja luojan kiitos mies pääsee sinne mukaan pitämään mua kädestä. Mä jo ehdein panikoida, ettei se pääsis...
Tämä sweeppi siis SAATTAA käynnistää synnytyksen, mutta ei ole ihan tehokkaimmasta päästä synnytyksen käynnistäjänä. Joten saas nähdä. Mutta limatulppaa saattaa kuulemma irrota sen jälkeen reilusti, joten kehotti ottamaan sidettä mukaan.

Mua on alkanut raivostuttamaan ihmisten joko joko joko joko kyselyt.
ENSINNÄKIN; -Olisinko mä facebookissa chattivalmiina, jos olisin synnärillä pusertamassa Jaskaa pihalle?
-Olisinko mä niin ajattelematon, etten ilmottaisi vauvan syntymästä tekstarilla valituille ihmisille ja fesessä lopulle maailmalle?
-Sitten kävi ilmi se, että kirjotan liiaksi suomenkielellä tilapäivityksiä feseen, joten englanninkielisillä ihmisillä on ilmeisesti paremmat tekosyyt kysellä Jaskan syntymän perään. No olisinko mä niin ajattelematon, etten ilmottaisi kaikilla osaamillani kielillä facebookissa Jaskan syntymästä varsinkin, kun puolet mun kavereista siellä ei puhu suomea?
-Istuisinko mä netissä heti sairaalasta kotiin päästyäni?
-Tai pimittäisinkö mä tietoa Jaskan syntymästä kaikilta?
Ei ole mitenkään tarkoitus siis loukata ketään, mun mielestä on oikeesti vallan ihanaa kun ihmiset elää mukana matkassa ja on kiinnostuneita mun voinnista ja Jaskan saapumisesta, -mutta en olisi kuuna päivänä uskonut miten ärsyttävää se osaa olla, kun väki kyselee ja kyselee (ja se kyselytulva on jotain todella runsasta!) ja joudut jokaiselle vastaamaan että EI VIELÄKÄÄN...ja olo on ihan sama kuin eilenkin.
Ehkä tässä saadaan syyttää taas näitä ihania hormoneita, mutta oikeesti lakkaan kohta käymästä facebookissa tän takia siihen asti, kun Jaska oikeesti syntyy. Mulla ei hermot kestä. Odotan pojan syntymää taatusti yhtä paljon, kuin kaikki kyselijät yhteensä, ja muakin ahdistaa tämä tilanne että mitään ennusmerkkejä ei ole. Tai on...kipuja on vaikka muille jakaa. Mutta kun tässä tapauksessa eivät näytä olevan ennusmerkkejä synnytyksestä.

Eilen yöllä tuli melkosen uudentuntusia suppareita ja menkkakivut ja selän poltto oli jotakin aivan hirvittävää. Salaa toivoin jo, että suppareihin tulis lisää voimaa ja saataisiin lähteä laitokselle. Mutta ei...
Tänään käytiin taas kävelees kaupungilla (mm. pankkiasioilla, koska tässä maassa mikään ei käy helposti ja pankissakin saat käydä saman tilin sulkemassa kymmeneen eri otteeseen, kun ne tahvanat ei osaa hoitaa töitään!) ja sain aikaseks vaan muutaman supparin ja sukkapuikkovihlasuja pipariin. That's it.

No, huomenna on taas uusi päivä. Mä niin toivoisin, että Jaska päättäisi syntyä tällä viikolla, eikä tarttis pelätä, että joudutaan sinne käynnistykseen ens viikon sunnuntaina.

Mä laitan muuten uutta mahakuvaa tuonne kuvia sivulle, joka löytyy edelleen tuosta yläpalkista ;)

8 päivää. Viikko. Kuusi päivää...päivät käy vähiin?

Ensin mainostan Sascian blogissa olevaa LipFishin arvontaa, jonne voipi käydä osallistumassa.

..................................

Todellakin, päivät käy vähiin. Pitäisiköhän päättää vihdoinkin tämän bloginkin kohtalo?

Löytyisikö lukijoita ja mukana kulkijoita, jos laittaisin blogini salasanan taakse jakaakseni siellä myös Jaskasta muutamia valokuvia? Tänne en viitsi laittaa, muuta kuin korkeintaan sen ensimmäisen :)

Kommenttiraitaa sitten vain!

Tuossa tikkerissä sanotaan, että Jaska on saavuttanut syntymäpainonsa. Ja minä luulin, että painoa kertyy just siihen asti, kuin poika syntyy?

Hui.

Meille syntyy kohta poika.

Koskahan mä sen käsitän? Sairaalassako? Kun saan hänet rinnalleni? Aika jännä, miten ei tuota tilannetta pysty edes kuvittelemaan... on se varmaan yhtä tunteiden vuoristorataa tämä loppuvuosi. Vietämme joulun Suomessa ja en kykene kuvittelemaankaan, että seuraavaksi kun näen ystäviäni tai isääni tai veljeäni mukanani on pieni vauva, -joka on meidän aikaansaama.

Ainoa toiveeni on, että Jaska olisi terve pieni poika. (Ja jos toisen toiveen saa esittää, niin toivoisin, että Jaska voisi saapua maailmaan suht sutjakkaasti...vaikkapa jo huomenna :D)

Yöt on melko tuskallisia. Mullahan oli univaikeuksia monta kuukautta tuossa raskauden keskivaiheilta aina tuonne 8. kuukaudelle asti, mutta sitten kaikki muuttui ja sain taas yhtäkkiä nukutuksi eikä levottomista jaloista ollut tietoakaan. Nyt...kaksi yötä on mennyt valvoessa. Mahaan sattuu ja supistaa kun yritän vaihtaa kylkeä/muuttaa asentoa/nousta ylös vessaan/mennä takaisin makuulle vessasta tullessani... -eli koko ajan. Maha on painava ja sitä kivistää ja sattuu, makaan sitten missä asennossa tahansa. Olen herkkäuninen, enkä siis saa nukutuksi enää yhtään :( Miehellä on kurkku kipeänä ja se kuorsaa siis kahta kauheemmin vieressä. Viime yön vietin tulpat korvissa, mutta uni ei silti tullut. Joka kerta kun Jaska muljauttaa tai kun supistaa, tulee pissahätä. Ihan joka kerta. Vessakäynnit on siis 10+ per yö...reilusti.

Näin meillä.

Räkätauti ei hellitä otettaan, päässä vaan humisee. Olen yrittänyt pitää itseäni vähän liikkeellä, koska tuo oikea jalka ei kanna pian yhtään, jos vietän päiväni istuen tai maaten. -Tai sitten sitä pitäisi nimenomaan levätä, jotta se kantaisi? Mene ja tiedä.

Jokatapauksessa onneksi siinä ei tällä hetkellä ole lisänä iskiaskipua, koska en liikkuisi sen kanssa minnekään. Nytkin linkutan ja pahasti. Kipu siis tulee tuolta haaroista suoraan ja kävely on tuskaa. Portaiden kiipeäminen on yllättäen paljon helpompaa, kuin suoraan eteneminen? Mistähän sekin johtuu.

Auttaisikohan pienet venyttelyt.

Uskallanko edes kokeilla, vai löydänkö itseni lattialta tuhannen solmusta odottaen, että joku tulee kotiin ja irroittaa minut solmusta tai kokovartalokrampista.

Minä en oikeasti uskonut, että minusta voisi tulla raihnainen ja että liikkumiseni vaikeutuisi näin paljon loppumetreillä. Äiti siitä varoitteli ja sanoi että loppuviikot on pelkkää ähinää ja puhinaa ja minä ajattelin, että ei minun kohdallani.

Eipä. Äidit on aina oikeassa.

Olenpa saanut aloitettua jo joululahjavalmistelutkin! Budjetti kun on todella rajallinen, niin lahjojen osto pitää ripotella useammille kuukausille (eli lahja per kuukausi hahaha). Olen monen ystävän kanssa sopinut, että lahjoja ei tänä vuonna ostella. Ihan juuri budjettisyistä. Tuntuu pahalta, mutta minkäs teet. Kortteja en varmasti lähetä enempää, kuin pakolliset. Säästäähän siinäkin.

Laitan pari uutta kuvaa tuonne hankintoja sivulle (yläpalkista löytyy). Ollaan saatu lahjana muutama söpöläisyys <3 <3 <3.



Ready, steady, ....NOOOO!

Apua papua.... kolmekymmentäkuusi viikkoa ja rapiat päälle. Tekisi mieleni hieroa silmiä ja varmistaa, että numero on varmasti todellakin jo noin suuri. Mutta ei tarvitse... kyllä tämä poika muistuttaa olemassaolostaan jo ilmankin, sillä mahanahka ei taida tästä paljoa enää venyä ilman repeämistä. Tuntuu niin piukalta ja välillä saan öljytä parikin kertaa päivässä ja kulkea tukivyön kanssa, joka hiukan helpottaa sitä räjähtämis-fiilistä. Pystyn yllättävästi vielä nukkumaan selälläni, kun asento ei ole ihan vaakasuora, vaan tyynyjä on muutama alla. Ihanaa... Mulla on semmonen miehen vahingossa ostama imetys/raskaustyyny, kolmionmallinen, joka tukee kivasti selkää molemmilta puolilta. Hän ei ostaessaan tosiaan tiennyt ostavansa imetystyynyä :D ja osti sen kun aloimme seurustelemaan.

Laitan teille vihdoinkin kuvaa Jaskan ensisängystä, joka on tuollainen keinuvilla jaloilla oleva moses basket, jonka saimme tulevilta Englannin pään isovanhemmilta. Äitini puki sinne Jaskan bambumuumille pipon ja hanskat ja laittoi kehtoon tuutimaan, jottei kehto olisi niin kovin tyhjä :) ja osti vielä lämpimän apinapeiton Jaskalle <3
Kollaasissa myös sairaalakassi ja Jaskan kotiutumisvaatteiksi pakatut potkarit, housut ja bodyt. Noiden lisäksi on vielä tietenkin myssyt ja tassut ja tossut :D
Alaoikealla vielä kuva meidän "hoitopöydästä", joka pullottaa pienia vaatteita ja vaippoja ja puhdistuspyyhkeitä ja mitä kaikkea....

Ainiin! Hyviä uutisia!
Meillä on vihdoin suurempi ja uudempi auto, jonne mahtuu meidän lisäksi vauva, vaunut ja paljon muuta <3 <3 <3 Ihanaa... ja ennenkaikkea, se TOIMII! Syytä olla iloinen :)

Englantiin on luvattu täksi viikoksi todella lämmintä keliä. Pitäisi nyt loppuviikon ajan ylittyä myös hellerajat. WAU! Mitään en usko ennenkun näen. Sen tämä maa on mulle opettanut.
Jossain luki että helteet jatkuisivat jopa kolme viikkoa :o!!! Pitänee miettiä siis uudelleen tuota toppapuvun mukaan ottamista, jos Jaska syntyy helteiden keskelle :D hahaha... Onneksi on olemassa kevyttoppis ja muita vahvempia huppareita ja "takkeja" Jaskalle :) jottei vaatteet ainakaan lopu kesken.
Enpä olisi silti osannut kuvitella, että Lokavauva voisi syntyä lämpimiin keleihin ja ajallaan.... hmm...

Tänään aion käydä laittamassa kynnet kuntoon läheisessä salongissa ja sen jälkeen keskittyä vähän siivoilemaan. Ostimme makkariin tuplakangasverhot, joiden pitäisi pitää kylmä ja valo ulkona ja eristää ikkunaa, sillä meillä on melko suuret ikkunat ja se tarkoittaa sitä, että talvella on kylmä. Jos nyt nämä englantilaiset talot on muutenkin kylmiä. Pitäisi siis saada ne verhot ikkunaan.
Olen myös luvannut teille valokuvia asunnosta, joten toivottavasti saisin niitä napsittua tämän viikon aikana :)
Nyt pyykkikone piipittää, joten vien pyykit ulos aurinkoon kuivumaan :)


Muuten, herneenkokoisia dementoituneita aivojani syyttäen, jos olen unohtanut vastata jonkun kommenttikenttään jättämiin kysymyksiin, kysykää rohkeasti uudelleen, nimittäin tarvitsen välillä pientä tönäisyä ;) Ja lämmin kiitos kaikille kommentoijille! Niitä on ilo aina lukea!

Ja muistakaahan osallistua vauvalottoiluun, jollette ole vielä osallistuneet. Sivupalkissa linkki :)


PS. Uutta mahakuvaa 'Kuvia' Sivulla

36+1

Baby showerit kansainväliseen tapaan

Tupu, siis ilman suklaata jäätte kentälle :D hahahaha...no ei kai.

Jane, kuulostaa tosi mielenkiintoselta toi hopeepallo...tosin en nähny sen hintaa tossa linkissä, jonka laitoit? Mäkin tahdon tollasen...mitähän ebay sanois ko menisin vähän googlettaa sieltä tommosta xD
"EI OLE, OSTA SUOMESTA!" -Jaa, selvä :D Ja ei ole ilmaantunut vauvanvaatepuutoksia, kaippa niitä tuossa on? Eihän mulla ole mitään käsitystä mitä me tarvitaan ja kuinka paljon, joten puutteet ilmenee kai sitten käytössä :)

Tytti, joo musta on myös outoa, ettei hemoglobiinia mitata, mutta tässä maassa on niin paljon muutakin outoa, etten oikeesti jaksa enää hämmästyä mistään :D

Evelynillä erittäin hyvä pointti! Samaa mieltä olen.

...

Mä olen taas ollut laiska blogikommentaattori. Joskus siihen on enemmän aikaa ja jaksamista, mutta käyn kyllä lukemassa noit sivupalkin blogit aina läpi ja tytöillä on siellä hyvinkin samoja mietteitä mitä itse käyn läpi. Sitten tulee itselle aina sellainen ahaaelämys, että hei mun täytyykin kirjottaa tästä ja tästä asiasta ja arvatkaa kaks kertaa muistanko näitä asioita enää, jollen kirjota niitä ylös? Ja seuraavan arvauksen voitte heittää siitä, kirjotanko niitä koskaan ylös? NOT.

Tämän vuoksi siis mun blogi onkin lähinnä täynnä turhaa lätinää, mutta on se mukavaa että sitä jaksetaan vielä käydä lukemassa :). Pitäis varmaan muuttaa sen nimi joksikin dementiaenkelin blogiksi. Ja ei tässä olo kyllä enkeliltä tunnu, ellei sillä enkelillä sitten ole 40kg kivipainot molemmissa jaloissa. Ääähhh..
Mies odottaa innolla koska rikon uudet kymmenrajat painossa. Ihme sadisti... :D
Punnitsin itseni lauantaina, kuten aina ennenkin ja paino oli noussut +300g viime viikosta. Tän viikon saldo lienee sitten taas se kilo...jotenkin Jaska lisäilee painoaan joka toinen viikko ripeämmin.

Sain tuonne uuteen sairaalaan sen midwife ajan tälle perjantaille. Vielä en tiedä kuka mut sinne ajaa, koska miehen täytyy olla silloin töissä :( ja kuulemma junaa/bussia en saa ottaa :D hahaha Mitenniin ylisuojelevainen? No se Basildon on kyllä vähän sellasta huumehörhöjen valtakuntaa, jossa se sairaala sijaitsee, joten en ihmettele.
Ajanvarauskorttiin oli kirjoitettu ajaksi 9.30. Puhelimessa täti antoi mun itse valita ajan ja valitsin kello 9.00! WHAT! Kirjotin sen vielä samantien ylös kalenteriini yhdeksän reikä reikä. Nyt en tiedä mihin aikaan se on. Ja siinä kortissa myös sanottiin, ettei paikalle saa saapua kuin aikaisintaan varttia ennen omaa aikaa, jottei odotushuone ruuhkaantuisi. Hei c'mooooon! Älkää sitten sössikö noiden ajanvarausten kanssa!!! Höh...
Pitäs soittaa sinne, mutta katsotaan muistanko ;)

Tänään lähti Itävaltalainen ystävä aamusti kotia kohti. Mies lähti ajamaan häntä kentälle kuuden aikaan. Laitoin sillon ekan pyykkikoneellisen pyörimään ja nyt pyörii toinen. Laitan vielä kolmannen, niin saan omatkin petivaatteet puhtaaksi. Ja imuroidakkin pitäis :)
Nyt äiti lukee tätä ja soittaa mulle kohta, että etkö sä nyt ollenkaan kuuntele mitä äitis sulle sanoo tuosta liiallisesta siivoomisesta ja touhuumisesta. Koitas nyt ottaa vähän rauhallisemmin siellä. :) Hihihihih....
Mulla on selkeesti joku ODD esiaste tän siivoomisen suhteen. Mutta ei auta ei... eipä täällä kukaan muukaan näytä siivoovan oma-alotteisesti, -ellen sitten pyydä heitä siivoomaan. Enkä halua pyytää. Kyllä aikuisten ihmisten pitää nähdä itsekin lattialle ja ymmärtää, jos se on paskainen.
Eikö?
No ei silti, mies tekee hurjan pitkää päivää töissä. Tälläkin viikolla joka päivä 12h, eikä koskaan jätä tavaroitaan lojumaan mihinkään mun siivottavaksi, joten olen siitä kyllä erittäin onnellinen. Eikä koskaan tule väsyneenä kotiin huutamaan ja äksyilemään. Se on aina aivan ihana mua ja Jiitä kohtaan eikä kyllä ole siis valituksen sanaa sanottavana. Ja minähän tykkään siivota! :) Huolestuttaa vaan hieman, kun tää maha ei tästä pienene sitten yhtään, että hukutaanko me paskaan kuukauden päästä kunnen enää välttämättä kykene siivoomaan yhtä tehokkaasti? (tai sitten mun ei anneta siivota :D Kamalaa sekin olis!)
Miten teidän muiten siivousjärjestelyt? Jääkö kaikki teidän niskoille?

Lauantaiset Baby Showerit meni oikein kivasti :) Meillä oli tosi hauska ilta. Olin kutsunut oman tiimini töistä (neljä ihmistä pääsi tulemaan) ja heidän lisäkseen täällä oli tietenkin Jii ja se mun Itävaltalainen ystäväni. Kiva pikkuporukka. Syötiin vähän kiinalaista ja muuta naposteltavaa, juotiin viiniä (yllättävän hyvää alkoholitonta punaviiniä muuten täällä myynnissä!) ja pelailtiin pelejä. Illan aikana tuli otettua monen monta hauskaa videopätkää ja valokuvaa. Lahjojakin sain kaksi. Tiimi osti yhteisen lahjan, joka oli vauvan valokuvakehys ja Zoobugin aurinkolasit :). Zoobug on silmälääkärin perustama brändi, joka valmistaa vain lapsille tarkoitettuja aurinkolaseja. Aivan nappivalinta siis, olin tosi tyytyväinen. Voidaan sitten myöhemmin ostaa ne Ray-Banin Aviatorit, kun Jaska täyttää kolme ;) Sitten Itävallasta saatiin kylpypyyhe ja kumiankka <3

Laitan teille vähän kuvia tähän;

Kaikenkaikkiaan onnistunut ehtoo kyllä. Väki lähti joskus kymmenen jälkeen täältä. Hauskinta illassa ehkäpä oli se fakta, ettei meistä kukaan ollut Englantilainen ja silti iltamat juhlittiin täällä Englannissa :). Edustusta löytyi sitten Suomen lisäksi koko Skandinaviasta eli Ruotsi, Norja ja Tanska ja sen lisäksi Itävalta :)
Kipsimuotti mahasta jäi tekemättä, mutta teen sen sitten myöhemmin ja suunnittelen ja maalaan sen jotenkin kivasti ja laitan seinälle :)
Täältä löysin ideoita kyseiseen asiaan ja inspiraatiota löytyy netistä varmaan enemmänkin, kun googlettaa.
Siellä myös suositeltiin Weledan synnytykseenvalmistautumisöljyä, jota äitini minulle jo ostikin. Tosin joudun sen laittamaan miehen kontolle, kunnen itse ylety kyseistä hommaa enää tekemään. (Anteeksi, jos tuli liikaa yksityiskohtia :D)

Mulla on varmaan oma vartalokuva vääristynyt päässä, kun näytin kuvissa ja videoilla mielestäni aivan SAIRAAAAN SUUUUURELTA. En oo ymmärtänyt, että olen noin iso? Kyllähän tuo vatsanahka on kipeänä venymisestä, mutta jotenkin mulle on jämähtänyt ne ajat tuonne tajuntaan, kun raskausmaha alkoi pikkuhiljaa näkyä, enkä vieläkään tajua, että kaikki tosiaan näkevät sen.

Sitten mulla on päässä myös toinen ongelma. En uskalla/pysty laittamaan Facebookkiin kuvia, joissa mun maha näkyy. Olisi kiva jakaa nämätkin kuvat kyseisten ihmisten ja muiden ystävien ja tietenkin äidin kanssa, mutta...en vaan saa sitä tehtyä? Mikä ihme siinä on. Siellä kuitenkin suuri osa ihmisistä jo tietää asiasta? Äähh... kyllä on päässä vikaa, eikä se sieltä näköjään parane.

Olen myös miettinyt miten asenteet muuttuu vauvan synnyttyä vai muuttuuko ne. Olen siis pikkuhiljaa jo hyväksynyt sen, että minusta tällä kertaa tulisi ihan oikea äiti ihan elävälle oikealle vauvalle. Olen antanut itseni haaveilla tulevasta ja suunnitella tulevaa ilman pelkoja ja mörköjä. Vapauttavaa. Mutta pelottavaa.
Olen miettinyt kuinka lapsettomien ystävieni asenteet minua kohtaan muuttuvat, vai muuttuvatko ne?
Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Facebook-äitiä minusta ei tule tekemälläkään. NIIIIIN ihan jokainen joka vauvoja on tässä saanut, niin laittaa kuvia naamakirjaan, toiset joka päivä, toiset ei ihan niin usein. Miltei jokaisen statukset on vain ja ainoastaan vauvaa koskevia. "Nyt se nukkuu, nyt se syö, nyt se painaa jo viisi kiloa..."
Minä olen päättänyt, että tähän en rupea. Vauva ei tarvitse facebook tiliä itselleen päivän ikäisenä, eikä todellakaan valokuvia tupaten netin täyteen ennen viikon ikää. Laitan pari kuvaa toki hänen synnyttyään, mutta loput taidan lähettää sähköpostitse. En muutenkaan pidä siitä, että lasten kuvia laitetaan nettiin, koska valitettavasti netti on täynnä niitä päänvikaisia pedofiileja jotka saavat niistä jonkin sortin tyydytystä.
Mitä mieltä muut on tästä?


Olisinko jo lätissyt tarpeeksi :)

Pyykit narulle --->

30+6

72 päivää ja hirvittävä kiputila

72 päivää jäljellä. HUI!!
Miten tuo kuulostaa tosi vähältä... kääk!
(Ja varoituksen sanana, samaa saatte kestää loppuun asti vain pienenvän luvun kera. En aio tajuta tätä ennenkuin Jaska on sylissä. Olen antanut periksi tajuamisen yrittämisen xD)


Käytiin eilen noutamassa sitä meidän hoito-keittiönpöytää Southendista ja paluumatkalla autossa vasemmalle mahaan iski jumalaton kiputila! HUI O__o!!!
Se kipu säteili todella voimakkaasti vasempaan jalkaan ja nivuseen ja olin todella tuskainen autossa. Pitelin mahaani ja ulvoin ja ajattelin, että mitä se kipu sitten on kun ollaan matkalla synnärille O__O!!!! Uskoin meidän silti kaartavan sairaalan kautta eilenkin, koska pelästyin ihan tosissani. Mies kuitenkin sanoi, että Jaska siellä todennäköisesti taas painaa mun selän hermoihin, että yritä nyt hengittää ja ottaa ihan rauhallisesti ja odotetaan josko se kipu siitä laantuisi. Mennään kotiin ja käyt sohvalle maate ja hän tekee sulle syötävää :P
No kyllä se kipu siitä kotiin päästessä olikin jo suht laantunut, mutta hui miten säikähdin!
Pikkuhiiviö ei päästä äiteetä helpolla ;)

Mies otti muutamia mahakuvia meikäläisestä tänäaamuna. Siis naaman kera tyylisiä. En tosin laita niitä tänne, mutta laitan vain tuon naamattoman version.
Kuvia sivulla siis tämän aamun otosta.

Mua lievästi häiritsee tuo tämän viikon kilon painonnousu, kunnen tiedä onko se vain joku Jaskan kasvuspurtti vai olisiko mun ruokavaliossa parantamisen varaa... En nimittäin edes huomaa jos napostelen menemään ja tosiaan tuota sokeripitoista mehua on tullut uskollisesti juotua :(. Tunnustan.
En koskaan ole tykännyt noista laimennettavista mehuista (ellei sitten ole aitoa mummun tekemää) ja nyt kumoan sitä ihan tunteella?? WHAT? Onkohan tää vaan yks näitä raskauden ajan juttuja...
En edelleenkään ole syönyt ainoatakaan Yorkshire puddingia Sunday Roastin (tai muunkaan ruuan) kera. Ja ne oli mun suuri intohimoni viime helmikuuhun asti. Jännästi se vaan vaikuttaa...
Nyt tosin on kaikki Fazerin Lontoon Rae levyt kuluneet mystisesti tuolta kaapista ja taistelen itseni kanssa etten tilaisi Tuulalta lisää, joka on tulossa parin viikon päästä kylään.....ääärgggg...

Ollaan menossa anoppilaan luumuvarkaisiin taas kohta. Mies oli laittanut astianpesukoneen päälle <3 ja siivoillut alakertaa, koska minä skippasin eilen neuroottisen lauantaisiivoni miltei kokonaan (tai no sanotaan että alakerran osalta) kun hokasin, että ensi viikollahan mulla on aikaa siivota vaikka hur mycket.

Kuittaan siis sunnuntaiselostukseni tähän ja palaan asiaan huomenna --> LOMALTA! JEI!


29+5

Onni on ihanat ystävät

Mun elämääni on siunaantunut läjäpäin ihania ystäviä <3.
On toki ollut niitäkin, jotka ei "ystävä" titteliä edes ansaitse, mutta he eivät onneksi enää ole vaivaamassa arkea vaan ovat lähteneet eri suuntiin syystä tai toisesta.
Haluaisinkin kiittää ihan jokaista, -nyt kun muistan sen tehdä. Sain tänään nimittäin taas ihanan yllätyksen täysin odottamatta postissa ja muistin, kuinka ihanaa on, kun on ystäviä, jotka välittää.

Hilla laittoi mulle postissa siis synttärilahjaksi kaksi muumi-tyynyliinaa ja levyn mun suosikkisuklaatani (jonka avasin muuten heti) <3 <3 <3 <3... meinasin vallan ruveta kyynelehtimään siinä kohtaa. Suuri kiitos Hilla että oot olemassa! Oli niin tarpeeseen kyllä tuo paketti.

Kiitoksen ansaitsee myös moni muu ihanuus, jotka ovat tässä hiljattain mua muistaneet. Kuten Anne ja Taru esimerkiksi. Taru on haalinut läjäpäin vauvatavaraa meille, jonka ansiosta säästämme pitkän pennin ja punnan :). Ja vieläpä pyytämättä. Jopa siinä määrin, että äitiäni on alkanut ahdistaa tämä tavarapaljous, jota Taru on hommannut sinne hänen nurkkiinsa tänne tuotavaksi. Tai ei siitä kaikkea tänne tuoda, mutta vähän kerrallaan ja ne mitä ei tuoda, niin niitä käytellään Suomessa.
Janni saa tähän kohtaan myös erityiskiitoksen olemassaolostaan, kuin myös Tuula ja Suvi, jotka on taustatukena Suomesta käsin <3. Nyt kun eletään kämppiksinä Jiin kanssa niin täytyy sanoa, että on mussa varmaan kestämistä. Itseäänkin hävettää vallan välillä. Siis varsinkin hormonaaliset kiukkupuuskat, joita yritän hillitä kyllä parhaani mukaan ja sitten pakko mainita jokalauantaiset neuroottisiin sfääreihin yltävät siivoustalkoot. En pyydä apua, mutta auttaa saa. Ja jos mua ei kukaan auta, ni pistäähän se tietenkin vituttamaan jossakin määrin, mutta sitten taas teen kyllä mielelläni itse kaiken. Ottakaa tuosta nyt selvää?

Ystäviä siis löytyy ympäriltä ja se on korvaamatonta. Niille myös, joiden nimeä en tässä maininnut, niin lämmin kiitos olemassaolosta. Kaikki tuki tulee tarpeeseen.
No ÄITI on vielä pakko mainita <3

Tilasin äidille syyskuulle lentoliput Englantiin tuossa äsken.

Ainiin, otin kuvaa tuosta alati paisuvasta pingviinimäisestä olemuksestani, koska huomenaamu on varmasti kiireinen. Laitan sen tuonne 'kuvia' sivulle, joten halukkaat saavat tiirailla sieltä, eikä kenellekään pakkosyötetä täällä mahakuvia blogin puolella xD.
Lähdemme huomen aamulla hetkeksi siis rentoutumaan miehen perheen kera ja blogi hiljenee toviksi.

Tänään paisteltiin lettuja tuossa ja kulutettiin toisinsanoen siis maitoa jääkaapista ihan tarkoituksella, jottei happanisi. Kissoja hoitaa miehen ystävä, joten heillä pitäisi asiat olla täällä kunnossa kun mami on poissa.

OIOI! Pitää hehkuttaa... mun keinutuolini saapui!! Se on IHANA <3
Harmi juttu, että toi häntäluu vihoittelee edelleen, istuminen on siis oikeesti työn ja tuskan takana :(.
Kiva kun töissä pitää istua koko päivä, junassa pitää istua, nyt sattuu aivan infernaalisesti kun istun läppäri sylissä soffalla... ei ei ei...kyllä ihminen vaan persettään tarvitsee, ei siitä mihinkään pääse!! :D Hahahah.... olis siis ihan kiva, jos se olisi kivuton ruumiinosa.

Kävin aamusti sairaanhoitajan tarkastuksessa uudessa lääkärikeskuksessa täällä Brentwoodissa. Pitää kyllä sanoa, etten saanut ainoaankaan kysymykseeni vastauksia siltä tädiltä.
Sitten hän kysyi, että koska mun on seuraava ultra?
Johon tietenkin vastasin kysymyksellä, että pitäisikö mulla vielä olla ultria?
Johon hän vastasi kysymyksellä, että montako mulla on sitten ollut?
Sanoin kaksi. En tiennyt, että pitäisi vielä olla lisääkin?
Tähän hän ei enää vastannut mitään?!
WHAT?
Siis onko niitä tulossa vai ei?!
Ota nyt noista selvää... olisi kyllä kiva nähdä jaska jokunen vielä vilaukselta tässä ennen hoohetkeä.

....

Kiitos kaikille kommenteista!

Evelyn ja kaiho, kiva tietää, ettei Englanti ole ainoa maa, jossa sf mittaa ei oteta Suomen tavoin ajoissa TAI edes säännöllisesti... nurse kyllä kysyi tänään, että onko kukaan kokeillut sun vatsasta vauvan kokoa ja sanoin, että ei mun tietääkseni? Taas yksi kysymysmerkki lisää tuohon aamuiseen käyntiin.

Jane, mä voin jakaa tota siivousenergiaa mielelläni :D. Tai sanotaanko, että mun kanssa saman katon alla asuvat varmaan jakaisivat mun siivousenergiaani mielellään muualle, jotta olisin vähemmän neuroottinen täällä xD

Tuittu, ei mullakaan kävellessä tunnu, että olo olis mitenkään kiloissa raskaampi kuin ennenkään. Mutta en kävele kyllä enää samanlaisia shoppailumaratooneja mitä ennen raskautta ja maha tuntuu, että se tippuu, jos unohdan tukivyöni kotiin. Hyvä, -pitääkin se muistaa pakata mukaan reissuun eikä unohtaa kotiin niinkuin tänään!

26+3

Poliisista päivää!

Ja aamu alkoi ihanasti, kun oveen koputettiin noin klo 7:30. "Poliisista päivää". Meinasin sanoa, että HUOMENTA tämä kyllä on, -tukka pystyssä pyjama päällä...öhm. "Joo mahtoiko sun mies tulla hiljattain juuri kotiin?"
Minä: Tulihan se yövuorosta juur.
Poliisi: Me haluttais vähän jututtaa sitä.
Minä: Okeeei....hetki vaan niin haen sen.  -*MIEHEN NIMI*!!!!! Miks meillä oon poliisit oven takana???!!!
*noin 10min päästä*
Mies kertoi kuinka aamuruuhkassa joku nainen oli kiilannut hänen eteensä kauppakassillaan ja mies oli sitten töötännyt sille (kuten täällä herkästi tehdään). No tämä nainenpa oli soittanut poliisit ja sanonut niille miehen rekisterinumeron ja kertonut että tämä mies seuraa häntä ja häntä pelottaa että se tekee hänelle jotakin.
(Tähän väliin ei voi oikeesti muuta kuin nauraa)
Eli joo, ei tämän vakavampaa. Poliisit sanoivatkin, että he ajattelivat tämän naisen olevan pikkaisen pehmeähkö, mutta pakkohan heidän on tarkistaa nämä tilanteet. Hyvää päivän jatkoa.
Joo kiitos.

Unohdin ostaa kissalle katkarapuja, vaikka aamulla sille lupasin :(
Olen huono äiti.
Nyt se on toista tuntia vinkunut tuossa katkarapuja (fiksu eläin :D) eikä suostu syömään mitään muuta ruokaa. Hmmmm....

Tänään tuli vihdoinkin postissa neljä pitkähihaista bodya vauvalle. Etsimällä sai etsiä pitkähihaisia, mutta ostin kolme valkoista (saapahan värjättyä sitten joksikin kivaksi väriksi, kun sukupuoli selviää) kokoa 0-3kk ja yhden kokoa 3-6kk. Nyt en ajatellut ostaa enää 0-3kk kokoisia vaatteita, niitä kun alkaa jo olemaan ja varmaan ehkä saadaan lahjaksikin jotakin? Tai näin mua on kaikki varoitelleet, joten yritän siis olla ostamatta (pyhä lupaus!).
Laitoin kuvaa tuonne hankintoja sivulle. Ihanat keltaset haalaritkin sieltä tuli <3

Tajusin tossa äsken, että KAKSI VIIKKOA enää rakenneultraan :o!!!!!!!!!! Ja siihen, että pääsen Suomeen!! Mahtavaa! MAHTAVUUS! IHANUUS!!!

Ainiin ilmoitin töissä lähteväni äitiyslomalle 15.8.2011 puolilta päivin. Tosin siitä seuraavat 4.5 päivää on vielä kesälomaa, ja sitten alkaa äippäloma. Hirvittää ajatus että olisin silloin 33 viikolla.... MINÄ! 33 VIIKOLLA!!! ....
.....
.....
Kesähän tunnetusti menee todella nopeasti. Nyt vielä jos tosiaan muutetaan ja toimintaa riittää muutenkin niin aika varmasti kuluu siivillä. Toisaalta ihan kiva :) <3

Nyt lähden herättämään miestä ja lämmittämään eiliset curryt ruuaksi. Sen jälkeen kissojen ulkoilutushetki <3

18+1

Terveisiä Lontoosta +ilouutisia!

Heipä hei!

Lontoon reissu meni oikein kivasti. Hengissä ollaan ja ei edes eksytty. Ainoa matkan haittapuoli on se, että nyt on kyllä äitiä ikävä, nimittäin käsivarret on sen verran kipeät, että kaipaisivat välitöntä hierontaa, -ja meitin mamma taitaa sen parhaiten :)

Kävimme J.:n kanssa tosiaan siellä Suomen Suurlähetystössä uusimassa meikäläisen passia. Eipä ollut hirveän hilpeä paikka ja asiakaspalvelu oli melko alaluokkaista, mutta asia saatiin hoidettua ja £111 se maksoi. Huhhuh....
Käytiin sitten myös Suomalaisessa ...eipäs kun Nordic Caféssa, jossa vedin karjalanpiirakan melkein-kuin munavoilla (lue: sentti voita päällä missä munan palaset etsi toisiaan) ja palasen tiikerikakkua. Mutta oli siellä myytävänä mm. salmiakkia, voisilmäpullia ja korvapuusteja :P Nam!!!
Siitä sitten jatkoimme matkaa onnistuneesti Japanilaisen Supermarketin kautta Suomalaiselle Kirkolle, jossa söimme myöhäisen lounaan ja ostimme pirun kalliita Suomi-ruoka tuotteita kirkon kaupasta. Todellakin ylihintaisia, mutta noooo...kerrankos sitä. Puolukkahilloa ostin (about 5.5€), Omar pussin (about 3€), Aromat-maustetta (n. 3€) ja Moilasen coktail piirakoita (samoin sellanen 5.5€ hintaa). Hintaa tuotteilla oli siis kyllä, mutta puolukkahillo oli sen arvoista ehdottomasti. Muihin en ole vielä kajonnut. Ups, eipäs kun tuli se Omar pussi vedettyä jo puolilleen :P

Kotiin kun lampsein painavine kasseineni asemalta, niin tajusin, että olen unohtanut avaimet kotiin kassinvaihdon yhteydessä aamulla. VOIHAN #¤/#¤&#¤"%"¤/%&/!!!!!!
Mies on vasta juuri päässyt töistä ja mun rakkoni puhkeaa ihan parin minuutin sisällä! Yritin jo assan jäljiltä etsiä vessaa läheisestä kauppakeskuksesta, mutta ne olivat suljettu kellonajan vuoksi. ARGH! PANIIKKI! Suunnittelin jo takapihallekin pissimistä, mutta naapurilla oli grillijuhlat. Lampsein siis rantsuun ja käytin rannan vessoja, jotka ONNEKSI olivat auki. HUH!
Tämän kaiken jälkeen otin pitkän, rentouttavan -vaaleanpunaisen kylvyn. Ostin LUSHista mustikka kylpykuulan ja heitin siitä neljäsosan veteen ja se värjäsi veden ihanasti pinkiksi <3.

Tänään olen ollut koko päivän maanantaissa, kiitos eilisen vapaapäivän. Menen varmaan huomenna töihin normaalisti tajuamatta, että on viikonloppu :/

Ja sitten lopuksi vielä ilouutisia! Nimittäin minulla oli tänään tapaaminen johtajan veljen kanssa, joka on ihan ykköstyyppi kaikenkaikkiaan. Tunnin miittinki venyi kahteen tuntiin, mutta ei se mitään. Asiat saatiin hyvinkin selvitettyä ja he ovat erittäin tyytyväisiä työpanokseeni ja minuun muutenkin. Aina kiva kuulla <3.
Hän myös sanoi, että tottakai saan pitää ne pari pyytämääni päivää lomaa ensi kuussa, jotta pääsen Suomeen!! WOOHOOO!! Siis aivan mahtava juttu! Olen jo ihan innoissani. Varasin liput heti töistä käsin tänään ja tulen siis Suomeen pitkäksi viikonlopuksi pe-ma ensi kuussa <3. Päivää ennen käyn rakenneultrassa, josta toivottavasti irtoaa hyviä uutisia + sukupuoli. Pääsen sitten kuluttamaan viimeiset rahani joko suloisiin vaaleanpunaisiin nuttuihin ja vaaleanvihreisiin ihanuuksiin <3. Sitten alkaakin iloinen rahaton kausi....huhhuh.

Lisää ilouutisia. Saamme siis 90% varmuudella asunnon, josta olemme nyt haaveilleet ja jota olemme hakeneet. Jouduimme korottamaan vuokran osuutta kympillä, koska siitä oli muitakin kiinnostuneita.
Nyt toivotaan, että hoitavat homman kotiin vuokranvälitysfirmassa ja saamme muuttaa uuteen kotiin ensi kuun puolessa välissä <3. JIPPIJAIJEEE!!!! Älyttömän innoissani olen. Jep.

17+3

Ainiin, laitoin mahakuvaa tuonne 'Kuvia' sivulle ja pari uutta nuttua 'Hankintoja' sivulle ;)

Sukset ristissä herra sään kanssa.

Tein pyhän lupauksen olla hommaamatta yhtään enempää vauvanvaatetta ennen, kuin sukupuoli selviää (tässä samalla toivoen, ettei se selviä vasta synnärillä :D). Mutta postimies pate toi tänään lisää viikonlopun Ebay ostoksia postissa ja laitoin taas kuvia Ostoksia ja Hankintoja sivulle :)

Meillä on miehen kanssa menossa kauhee kriisi, kun Suomalainen suklaa häämöttää loppuaan :D. Se 'osti' multa äsken yhden palasen mun Marianne Fazerista kahdella palalla Fazerin sinistä (joka on siis hänen oma levynsä) *nauraa hykeltää* :D Vitsi meillä on tosi normaali suhde :D
Onneksi kolmen viikon päästä ystäväpariskunta tulee Suomesta visiitille ja saadaan lisää suklaata :P
Ei sillä, että sitä kauheasti himoitsisin, mutta sitä pitää vaalia, koska paikallinen suklaa on paikasta jonne aurinko ei paista verrattuna Fazeriin.
Nih.

Mulla ei sitten mene kevättakista nappi kiinni enää viikon päästä. Tiukkaa tekee nytkin. NYT olis siis aika ruveta PIKKUIHILJAA ilmojen lämpenee tai ei hyvä heilu!!!
Mä oon niin katkera tälle maalle. Luulin muuttaneeni lämpimämpään maahan, kuin Suomi. Ja paskan marjat! Viime kesä Suomessa oli älyttömän kaunis ja kuuma intiaanikesä, -täällä koko kesä oli kylmä, kolee ja tuulinen. Tosi kiva. Eipä tarvinnu liiemmin kesävaatteita :S
Nyt luin uutisista, että Suomessa on pitänyt pari päivää HELLETTÄ. WHAT?! Täällä mennään 17 asteella!
Kun olin viikon Suomessa huhtikuussa, täällä oli (TIETENKIN JUURI SILLOIN) hellettä koko viikon. Mutta kun tulin takaisin....arvatkaa vaan.
Vilukissa kun olen, mä arvostaisin kovasti, jos se helle tulisi tännekin. Mutta eeeeei... meillä ei mene ihan sukset samalle ladulle Englannin sään kanssa.

Oli muuten hauska tapaus eilen, kun kävin Primarkista ostamassa muutaman paidan. Ihan siis normipaitoja olivat, mutta vähän pidempiä trikoopaitoja. Kuvittelin, että laskeutuu kivemmin mahankin kohdalta. Joo... en kuvitellut sitten kokoja ollenkaan ja tajusin kotona sovittaessani ekaa päälleni, että olen valinnut hyllystä automaattisesti normaalinkokoiset vaatteet. Marssein tänään takaisin Primarkkiin ja vaihdoin paidat isompiin kokoihin :D. Olisi kiva kait mahtuakkin niihin edes vähän aikaa ;)
Että näin meillä osataan ja muistetaan...

Se asunto, josta eilen hehkutin. Siitä on kuulemma joku jo kiinnostunut, mutta voidaan silti vielä laittaa omat tietomme läpi. Uskon silti, että jos se on meille tarkoitettu niin me se saadaan. Jos ei, niin sieltä löytyy joku toinen ja parempi. Tämäkin asunto odotti meitä kaksi kuukautta näillä markkinoilla. Täysin sisältä uusittu asunto keskustan alueella ja pilkkahintainen vuokra...ei siis mitään järkeä miksi se pysyi tyhjillään, mutta näin oli tarkoitettu ;)

16+2

Täällä ollaan!

13+6

Terveisiä Suomesta <3! Pari viimeistä päivää olikin jo ihanan lämpösiä. Kuulin päivittäin mieheltä, kuinka täällä Englannissa on ollut 25 ja 27 astetta lämmintä ja miten kivasti nahka palaa...joo-o... Kyllä se aurinko paistaa näköjään tänäänkin, mutten ole ulos asti vielä ehtinyt. Ei taatusti ole yhtä lämmin enää, kun minä saavuin kotiin :D.

Huomenna alkaa VIIDESTOISTA VIIKKO....
Mä en käsitä.
En.

Mutta sen verran olen päättänyt, että nautin päivä kerrallaan ja uskallan rentoutua, vaikka edelleen onkin pakko sanoa, että meille EHKÄ SAATTAA tulla jälkikasvua Lokakuussa. Hahah...en tiedä sanonko noin ihan loppuun asti vai muuttuuko se jossakin vaiheessa.
Nyt vissiin ollaan virallisesti jo siellä toisella kolmanneksellakin. HUI!

Joo Suomessa sitten ystävieni kanssa kiertelin pikkasen kirppiksiä ja uskaltauduin ostamaan parit housut ja Nalle Puh bodyn sitten jo...
Tuossa kuvassa myös marraskuiselle enkelivauvalle ostettu (jonka laitoin siis isille-kerronta-pussiin kortin ja testin kera) valkoruskea body, joka toivottavasti vihdoinkin pääseen käyttöön. Ja Ebaysta löytynyt valkoinen pandahaalari :), jota mies käy aina salaa rutistelemassa :D.

Ja sitten lahjaksi saatuja ihanalta ystävältä ja Suomi sukat tulevalta mummulta:

Ainiin! Näin sitten unta, että meillä oli pieni poika ja sillä ei sitten ollut muita vaatteita, kuin nämä mitä nyt on ostettu :D Hahahaha.... kiva uni. Mistäköhän se tuli?

Rakenneultra-aikakin oli tullut postissa Suomen reissun aikana. 6.6.11 klo 11.30 olisi sitten aika kurkistaa taas tuonne sisuksiin rakenneultran kuvioissa. <3 Jännittävää!

Tietenkin eilen sitten vetäsin heti dopplerin esiin ja halusin kuunnella onko kaikki vielä hyvin. Ja kyllähän siellä sydän jyskytti <3. Olen aivan varma, että tyyppi myös potkaisi muutaman kerran siihen anturin kohtaalle, nimittäin jääääätävä posaus kuului muutamaan kertaan, kiva kiitos, korvat kiittää :D

Korkattiin eilen takapiha ja grilli pienillä perheen keskeisillä BBQ bileillä :). Mies ja hänen isänsä ja veljensä olivat tehneet IHMEITÄ meidän takapihalle. Mudan, roskan ja viidakon keskellä on nyt kiva, tasainen tekonurtsi ja kivaa aitaa ja kynttilälyhtyjä <3. Ihanaa. Mies oli myös kuurannut vessan ja keittiön lattiaa täällä yhteen asti toissayönä, jottei minun tarvitsisi sitä tehdä, kun olen siitä jo haaveillut jonkin aikaa ja odottanut inspiraatiota. Ihana <3.

Juu ja sain sitten ystävältäni paljon vaatteita, jotka ei muuten kiristä mistään kohtaa. AH! Autuutta! Kotihousut ja toiset pökät on olleet jo kovassa käytössä :)

Uutisiakin kerrottiin monelle. Äiti oli kutsunut kivan perhekokoonpanon meille heti kun saavuin kotiin; veljensä vaimoineen ja veljeni vaimoineen. Kaikki olivat sitä mieltä, että poika sieltä tulee. Okei. Selvä se sitten on ;)

Myös isälleni ja mummulleni kerroin ja olivat sitä mieltä, että jo oli aikakin. Hmmm.... Ei paineita.

Pari ystävää saivat myös kuulla asiasta ja olivat kovin innoissaan meidän puolesta.

Edelleen mun on yhtä hankala kertoa asiasta ja pari kertaa ystävä saikin hoitaa asian mun puolesta, -toisella kerralla pyynnöstä ja toisella vahingossa. Eri ihminen kyseessä kylläkin. Mutta mukavaa, että homma on nyt hoidettu ja edessä ei enää ole kertomista kuin työkavereille. Taidan pantata vielä jonkin aikaa.

Myös viikonloppureissu pohjoissuomeen oli älyttömän kiva kokemus! Sain seurata vierestä nelilapsisen perheen arkea ja osallistuakkin siihen :) Ihana perhe, ei voi muuta sanoa, tosi mukavia ihmisiä! Junamatkoista en voi sanoa samaa. Kyllä meitä on sitten JOKA JUNAAN voi ahdistus. Puolet olis saanu jäädä asemalle....huhhuh.

Oli kiva silti tulla takaisin kotiinkin, vaikka haikeaa se on, kunnei välttämättä pääse Suomeen enää ennen Joulua jos silloinkaan.

Kissat on pörränneet mun ympärilläni eilisestä asti ja maanneet kilpaa mun päälläni sängyssä. Toinen nukkuu normaalistikin mun jaloissa, mutta viimeyönä nukkui sitten molemmat. Naurettiin miehen kanssa ääneen, kun tajuttiin että mentiin nukkumaan jo ennen yhdeksää! :D Molemmat oli ihan puhki, niin mikäs siinä.

Näihin tunnelmiin. Nyt pitää lähteä kokeilemaan, josko ulkona olisi yhtä lämmin kuin miltä näyttää.



Mahottoman ihana sunnuntai

11+4

Kohta on 12 viikkoa täynnä. Hurjaa miten aika kuluu! Ja kaikki on menny niiin hyvin tähän asti, että oikein pelottaa <3.

Me käytiin tänään meikäläisen ensimmäisessä Boot Salessa. Eli paikallinen 'kirppistapahtuma', joka on sunnuntaisin aina jokapuolella maata. Ihmiset ajaa sinne autoineen ja myy tavaraa takaluukustaan pois pilkkahintaan. Eikä todellakaan mihinkään Suomen kirppishintaan, vaan täällä tavara lähtee £0.20-3.00 hintaan... Mekin löydettiin leipägrilli tolla kolmella punnalla, kirja 20 penniä (Lasten Nimikirja, oli pakko ostaa tolla hinnalla, kun nimen pitää kuitenkin sopia molempiin kieliin, joten why not...) ja pari kivaa vintage peliä ->pelikortit (Double tms...Unon kaltainen peli) 50p ja kuuden eri pelin yhdistelmäboxi £1.50. Siellä oli ihania koruja ja muita, jotka olis saanu mukaansa pennosillaan. Ostettiin me sitten lisäksi vielä muffinsit, tai cupcaket (mua ojennettiin heti kun sanoin niitä muffinseiksi :D) 30pennillä aamupalaksi.

Löytyi muuten tuosta nimikirjasta poikien nimien puolelta mielenkiintoinen vaihtoehto näin Suomalaisittain :D Ehkä emme kuitenkaan tähän päädy...



Sen jälkeen me mentiin Westcliffin hotellille valokuvattavaksi. Nappasin muutaman keväisen kuvan matkaltakin. Hotellin edessä on hieno puisto, jonne pitää äitee tuoda sitten ihailemaan kukkaloistoa kesällä <3. Otin kuvia tulppaaneista, jotka olivat täydessä loistossaan. Hotellilla me oltiin ostettu yhteiskuvaus, joka tulee sitten seepian sävyisenä ja se onnistui ihan kivasti. Kuvaaja oli ulkomaalainen homomies ja se oli niiiin hauska, kun se istutti miehen siihen lattialle ja sitten näytti itse, että mihin mun pitää mennä ja istui miehen syliin ja laittoi sen käden olkapäälleen :D:D:D WONNNDERFULL DARLING :D!! RIGHT THERE :D
Parin viikon päästä pitäisi sitten kuva noutaa samaiselta hotellilta. Kuvan noutoajat olivat vaan tosi ärsyttävät, mies on tietenkin sillon töissä ja minä olen Suomessa. Sen pitää siis hommata vapaata aamupäiväksi tms.



Kun tultiin kotiin ja parkkeerattiin auto tuohon tien sivuun, kuten aina. Joku päästi ovestaan ulos kolme valtavaa rotwaileria!! Ilman hihnaa....omistaja pysyi sisällä. Nämä englantilaiset talot ovat siis rakennettu tällälailla rivitalotyylisesti vieriviereen, kenelläkään ei ole omaa etupihaa. Joten koirat olivat siis siinä katukäytävällä... yksi niistä alkoi murisemaan meille, jonka jälkeen juoksi kotiovensa eteen ja murisi meille vietävästi kun mentiin ohi! En KÄSITÄ miksi ihmiset täällä pitävät koiriaan vapaana noin! Mua ainakin pelotti ne koirat, vaikken koiria pelkääkään. Koskaan ei vaan vieraista koirista tiedä, mitä ne tekee.
High Streetilläkin lauantaina kävellessäni vastaan tuli koiranulkoiluttaja...koira vaan oli vapaana. Siis suuri koira sekin. Ja väkeä oli kuin pipoa, kuten lauantaina aina. Tarkoitan siis tosiaan niin, ettei eteensä näe...
ja koira vapaana siinä väkijoukossa? Näillä ihmisillä on kyllä melkoisen ärsyttävä tapa pitää koiriaan auki missä ja milloin vaan.



Eilinen ehtoo sujui kivasti. Kotiin tultiin pubista jo kahdeksan jälkeen ja menin suoraan nukkumaan. Olin ihan POIK-KI! Kerrottiin sitten kavereille ja kyllähän se naispuoleinenkin henkilö sinne sitten lopulta pääsi, vaikkei ensin sanonut tulevansa. NO kaikki ottivat uutiset ihanasti vastaan ja pojat uteli että koska saadaan tietää sukupuoli sun muuta... Juteltiin vähän muuttoaikeista ja sen sellasista siinä vielä sitten. Sitten iski totaalinen väsymys. No tänä aamuna olinkin hereillä jo sitten kuudelta. WHAT??
Voisin siis ottaa pienet päikkärit tähän väliin, niin ei tartte mennä yöpuulle kuuden aikaan :D

Öiset vessaravit on muuten vähentyneet jostain syystä? Yhtenä yönä tällä viikkoo kävin vessassa VAIN KERRAN! Viimeyönäkin taisi jäädä kahteen kertaan. Mikähän siinä sitten on?

Kaksi päivää ja päästään ultraan :). Ja enää viisi päivää niin pääsen lentämään Suomeen <3 <3 OI!! Tosin siellä ei kuulemani mukaan ole ihan +20 vielä ;) Mutta ei se mitään. Sauna on keksitty :)!

Ainiin, piti vielä mainita. Aioin tosiaan tehdä kinkkukiusausta eilen. No siis teinkin. Mutta suikaleperunoita en mistään sitten löytänyt! Menin jopa pakasteiden ihmemaahan Icelandiin! Kyllä sieltä löytyi siis aakkosten muotoisia ranskalaisia ja mitä kaikkea, mutta suikaloituja perunoita??? NOOOUUU!!! Kuka sellasia muka söisi? Pöh... No lähimpänä oli sitten viipaleperunat, mutta niissäkin oli valkosipuli-juustokastike. Otin silti sen ja iskin kinkut ja kermat ja mausteet sekaan. Vähän oli erikoista mutta hyvin uppos :) Kinkkukiusausta Englantilaisittain siis.