Hormonit heittää kärrynpyörää

Joo terve vaan täältä hormonien luvatusta maasta.

Täytyy kyllä sanoa, että oliks se just eilen kun Jiille sanoin, että on se vaan mukavaa kun mun hormonit on pysyny suht tasasena koko raskauden ajan, enkä vedä kilareita ihan mistä sattuu. Joo morjes.
Se ilo loppukin sitten vissiin tasan eiliseen.
Mies ei halunnut syödä mun eilen (nyt siis toissapäivänä) tekemää muusia  ja soosia, vaikka olin ne sille varta vasten jättänyt. Meidän oli tarkotus hakea Jiin kanssa iltapalaksi parit kevätkääryleet kiinalaisesta ja mies rupes sanomaan, että hän ottas mielummin myös kiinalaista. Jumantsuikka, tollasta ei saa sanoa raskaana olevalle naiselle. Minähän otin siitä herneet nenääni ja itkeskelin sitten tuossa sohvalla sitä, että mies syö mielummin kiinalaista kun mun kokkailuja, enkä ainakaan ENÄÄ KOSKAAN kokkaa sille yhtään mitään.
Piste.

Yö meni nukkumatta. Menin puoli kymmeneltä kiukkuisena kuin pippuri sänkyyn ja luin Jiiltä lainaamaani Härkösen "Ei Kiitos" kirjaa (jota muuten suosittelen lämpimästi, jos haluatte nauraa ääneen :D). Puoli kahdelta kävin yösyöppöilemässä, kun uni ei ollut tullut. No mies lopetti työt sillon puoli kahden aikaan ja tuli kuorsaamaan viereen. Uni ei tullut toiselle puolelle sänkyä vieläkään. Tarttee varmaan testata toi miehen puoli sängystä seuraavaksi? No kävin uudelleen syömässä neljän aikaan aamuyöstä ja sen jälkeen on varmaan uni tullut hetkeksi, kunnes rakko tai kyljen kääntäminen mut taas herätti. Mahanahka tuntuu niin piukalta ja kipuilee, että jouduin laittaan tukivyötä yöllä päälle sen vuoksi, että olis vähän helpannu kipuja.

Supistuksiakin tuli 5-6 tunnissa, ihan vaan selällään makaamisesta. Ei hyvä.

No, annoin periksi aamusti yhdentoista jälkeen ja nousin sängystä, kun uni ei taas tullut moneen tuntiin. Yleensä se tulee aamulla edes joksikin aikaa käymään... :/
Mies oli siivonnut keittiön ja laittanut tuoretta leipää tulolle leipäkoneeseen <3
Ja olipa tuo käynyt ostamassa mulle 'Pregnancy & Birth' lehdenkin lähikaupasta. Se on ihana, kun se ostaa mulle aina jonkun lehden kun suutun hahahaha :) No voin siis ensi yönä lukea tuota lehteä, kun nukkumatti ei vaivaudu saapua paikalle. PikkuJaskallekaan ei nukkumatti tullut viimeyönä, joten ihan selkeesti jotain vikaa meidän sängyssä!! Se möyhensi nimittäin koko yön niin, että maha vaan poukkoili puolelta toiselle :D

Nyt on imuroitu ja Jii lupas vielä pestä vessan. Vieraat saavat siis saapua <3. T & J ovat tulossa meille Suomesta tänään tuossa parin tunnin päästä ja lähtevät takaisin keskiviikkona. Toivotaan, että ilmat pysyy aurinkoisina. Nyt on viikon satanut ja paistanut vuoronperään joka päivä...

OI! Nyt tuoksuu tuore leipä! Kello on kohta kolme ja leivän pitäisi olla kolmelta valmis <3 <3 Mikään ei ole parempaa, kuin tuoreen leivän tuoksu...oijoi... nam nam :P
On mulla ihana mies. Ärsyttää vaan, kunnen pysty kontrolloimaan hormonejani ja tulee vedettyä hernettä nenään näköjään mistä vaan. Mies parka :( ...eikä Jiilläkään varmaan helppoa ole kuunnella ja katsella vierestä.

Ainiin, eilisen sairaalareissun aikana punnittivat mut 60 kiloiseksi mutta se oli päiväpaino. Tänäaamuna taas jokaviikkoisessa lauantaipunnituksessani kotivaaka näytti 59.2kg eli tullut +100g viime viikosta.
Tullut syötyä vähän kehnosti kai... tai liian harvoin ainakin :/ Tsemppaan siis tällä viikolla. Lupaan.
Mutta kyllä tuo 60 menee rikki jo varmaan ens lauantaina...hui....

31+4

Sitä sun tätä lätinää ja rutinaa ja valaan rasvaa

Tänään ei ole hyvä päivä. Mieteinkin jo että parempi varmaan olla päivittämättä blogia ollenkaan.
Melkoset hormonihuurut meneillään ja mies sai taas kärsiä nahoissaan.

Mulla on ollut tänään "Olen lihava valas"-päivä "eikä mieheni rakasta minua"-päivä.
Tästä syystä siis ja parista muusta, joita en lähde tässä mainitsemaan, päivä on ollut erittäin perseestä. Mitään syytähän tähän siis EI ole. Ehkä kaiken laukaisi se, että lähdin töihin puuvillahousuissa ja hupparissa, ilman takkia, näyttäen pummilta, ja ohi käveli n. samanikäinen nainen pienessä nahkaisessa minihameessaan, korkkareissaan ja pienessä topissaan...-töihin siis. Mikä mahtoi olla muijan ammatti, se jääköön mielikuvituksen varaan xD

Tällainen tulee nyt varmaan tietenkin jatkumaan silloin tällöin...aiheuttaja tuntematon.
Tykkään mahastani ja odotan, että näen sen kasvavan ja saan käyttää kivoja raskausvaatteita. Mutta silti tämmänen läski-masennus iskee välillä päälle ja miten siitä sitten pääsee eroon? Valittamalla miehelle vai? Tuskin... - sillä pääsee varmaan miehestä eroon.

Joku pungertaa läppärin reunaa vasten kovalla tohinalla.
Mahassa tapahtuu enemmänkin pungerrusta ja möyhintää, kuin itse potkuja. Ainakin toistaiseksi. Kyllä potkujakin, hentoisia mukauksia, sillon tällön tuntuu, mutta enemmän just tommosta höyhennystä...en tiedä mitä hää siellä puuhaa.

Mulle on muuten tullut ihan yhtäkkiä ihan tyttöfiilis. Johtuukohan se sitten siitä, että olen ehkä ostellut enemmän pojalle sopivia vaatteita? Vaikka olen yrittänyt pitää tietenkin ne mahdollisimman unisex väreinä. Tänään saapui muutama body 3-6kk ikäiselle ja ne olivat väreiltään limen vihreitä ja vaaleansinisiä ja joissakin oli traktorin kuvia tms.... No ei ne vauvat katso mitä niille päälle laittaa ajattelin kun ne ostin, mutta nyt iski sellainen tyttöfiilis, että katsotaan kuis viikon päästä käy. Arvonko traktoribodyt sitten täällä blogissa lahjaksi jollekin tai jotain :D Sen näkee sitten.

Pistäkääs muuten kommenttia, -viikko aikaa. Kumpaa sukupuolta meidän pungertaja sinun mielestäsi on?

Pieni lotto päivässä piristää ;) hahaha...

Olen muuten aika ylpeä itsestäni. Olen pärjännyt noin kolmisen viikkoa vallan ilman doppleria. Tai no ehkä syynä on sekin, että tunnen noita liikkeitä nyt. Mutta silti :) Mainitsemisen arvoinen paikka!

Ylihuomenna ystäväpariskunta saapuu meille viikonlopuksi ja siitä viikon päästä SUOMEN reissu <3. Vau! Mahtavaa... jos nyt ton passiasian saisi siihen mennessä kuntoon, että saisi tulostella niitä lippuja sitten uudella passin numerolla.... Ääähhh...
Toivon, ettei mun  tarvitse enää koskaan milloinkaan olla tekemisissä Suomen Suurlähetystön kanssa. EVER NEVER.

Ystäväni J. kävi tänään jälleen moikkaamassa meitä täällä <3. Ihanaa taas puhua välillä Suomea. Vaikka mun on mennyt molemmat kielet todella huonoiksi... auttaisi kun puhuisi toista selkeästi enemmän, mutta soitellaan harvase päivä J:n kanssa ja lätistään Suomea, kirjotan blogia päivittäin Suomeksi, töissä kirjoitan ja puhun asiakkaille Suomea/kollegoille englantia, kotona miehelle englantia...Hyvin menee nallekarkit tasan. Tästä syystä meikäläisen kielellinen osaaminen on aika nollatouhua. Valitsen aivan älyttömiä sanoja suomea puhuessani ja jokellan kuin pieni vauva (asiakkaille puhuessa tämä on melko noloa xD) ja englanniksi tuntuu että olen yhtä käsi ja kieli on solmussa nykyään jatkuvasti. Nyt pitäisi jostain kohtaa siis karsia toista kieltä vai osatakseen toista kunnolla? NO Englantia täällä ei pääse karsimaan ja Suomenkieltäkään en halua karsia, koska tarvitsen sitä töissä. On semi-noloa, kun töissä unohtaa yksinkertaisen sanan suomeksi kuten "postinumero" ja yrittää asiakkaalta tiedustella kyseistä asiaa kuvailemalla sitä... ÖÖÖ...
Tai kun englanniksi sanotaan että "give me a call" mikä olisi suoraan suomennettuna "anna mulle puhelu", vaikka suomeksi sanotaan "soita mulle"... No minäpäs fiksuna tyttönä jätin asiakkaalle viestiä puhelinvastaajaan ja sanoin että "jos voit vaikka antaa mulle puhelun..."
Että semmosta.
Ymmärtänette pointtini.

Saa nauraa :)

Kiitos tämä kuittaa.

19+1

Valitusvirsivaroitus

Valitusvirsi osa yksi.

Siis tänään mua on ottanut päähän aivan kaikki, eikä mikään ole tahtonut mennä hyvin. Lounastunnilla kävelin postinjakelutoimistoon vain kuullakseni, ettei mun pakettia ole vielä tuotu heille. Sen jälkeen päätin palkita itseni sienikeitolla vain kuullakseni, että heillä ei ollut enää patonkeja jäljellä ja sain keiton seuraksi jonkun kämäsen paahtoleivänpalasen, joka maistui ihan kengänpohjalta, kuten useimmat Englantilaiset leivät maistuu.

Kotona otin pulttia siitä, että miehellä on perjantai automaatisesti vapaa kuninkaallisten häiden vuoksi, mutta meidänpä työpaikalla bank holidayt pitää varata erikseen vapaaksi ja niihin tulee käyttää omia lomapäiviä. Tuosta en ottanut pulttia, vaan hormonit hyrräsi siinä kohtaa, kun hokasin ettei meillä ole samaan aikaan vapaata koskaan (no onhan meillä viikonloput, mutta hormonien tiet ovat tutkimattomat... :D) ja olisin halunnut lähteä miehen mukaan sen veljen luokse perjantaina.

Sen sijaan saan 'nauttia' pari tuntia lyhyemmästä työpäivästä, kuin normaali 8.5 tuntia.

Thanks for nothing.

Sitten vedin hernettä nenään siitä, että mies lähti juoksulenkille, vaikka olisin halunnut viedä kissat ulos ja sanoin että sen jälkeenkään ei voi kun sitten on kuitenkin jo pimeää. NO, mies teki sitten vähän lyhyemmän lenkin ja palasi kotiin täysin valoisaan aikaan. No en kuitenkaan enää siinä vaiheessa HALUNNUT viedä kissoja ulos :/.

Veimme kuitenkin.

Käsittämätöntä miten joku voi pysyä noin rauhallisena ja kärsivällisenä tällaisen hormonihirviön vierellä silti vaikuttamatta siltä, ettei kuuntelisi mitä sanon tai ei välittäisi tunteistani. Kaikki pisteet siis hänelle.

Hän ei koskaan ärähdä minulle, vaikka minä ärhentelisin hänelle.

Joskus häntä naurattaa, jos työnnän hernettä nenään jostain ihan täysin utopistisesta asiasta, kuten esimerkiksi se vanukas tapaus tässä hiljattain, jolloin en halunnut että mies söisi vanukasta. Sitten suutuin siitä, ettei hän syönyt sitä, -eli siitä että hän teki niin kuin halusin.

Jepjep.

Tänään on siis ollut todellakin hormonitäytteinen päivä.

En itse jaksa itseäni tällaisena hormonimonsterina, niin miten joku toinen voi jaksaa minua noin hyvin?

Mielestäni nämä mielialavaihtelut ovat täysin käsittämättömiä.

Haluaisin myös kovasti jo sen mahan tuohon näkyville.

Tänään töissä heitettiin ihan tuelta raskaushuumoria.

Siitä on tullut nyt jo kahden raskausuutisen jälkeen yleinen vitsi ja kun joku valittaa oloaan tms niin hänelle sanotaan heti, että hän on varmaan raskaana ja muuta tuollaista. Sitten veikkailivat seuraavaa raskautujaa. Kukaan ei kuitenkaan lotonnut minun puolestani.

Hah...mitenköhän suuret kuviot nämä vitsit saa, kun minäkin paljastan salaisuuteni.

Tiiminvetäjä ja raskaana oleva tiimikaverini saavat kuulla uutiset ensi viikon torstaina, jolloin toinen heistä palaa lomalta. Pitää kertoa heille, jotta tietävät missä olen, kun poistun paikalta kesken työpäivän.

Mahtaa muutkin miettiä kyllä siinä vaiheessa ihmeellistä poissaoloani mutta noo...

Vedin viimeyönä 11h unta kuulaan. En edes herännyt, kun mies oli tullut kotiin ja kömpinyt sänkyyn. Heilautin käteni sivulle ja pelästyin aivan sairaasti, kun se osui miestä kasvoihin. Varmaan pelästyi hänkin :D.

Olen todella herkkäuninen tyyppi, en nukahda helposti ja herään äärimmäisen helposti jokaiseen pikkurasahdukseen. Olin siis näköjään täysin yliväsynyt viimeyönä.

14+1