Hilla....krhm...niin siis grammaa joo. En ihan paina vielä 800kiloa :) vaikka siltä välillä tuntuukin :D
Punnitsin sitten itseni tänäaamuna.... voi luoja. +1100g. Tuplaten normaali viikottainen painonnousu. Muutaman kermamunkin syöneenä en oo niinkään yllättynyt, mutta kyllä sitä silti kauhistella pitää :o!!
Ens viikolla ei sitten varmasti ihan noin paljoa nouse, ainakaan ruokavalion ansiosta.
Joo ja kiitos tuosta vakuuttelusta, että vauvan luonne ja aktiivisuus näkyy jo mahassa ollessa...ehm.
Vedänkö tähän väliin kysymyksen vaihto ja palautusoikeudesta vai hirveän paniikkihuudon???? TAI voisin kysäistä, että mites ne kummit olikaan kotosalla... noinniinkun arkena :D
Hihhihihi... ei kai. Me ollaan Jaskan kanssa sitten yhdessä aktiivisia! (NOOOT)
Tämä mahatyyppi nimittäin ei oikeesti ole hetkeäkään ollut tänäänkään paikoillaan... kello on jo kuitenkin lähemmäs kolmea iltapäivällä.
Makasin tuossa tovin makkarin sängyllä lyhennettyäni makkarin verhot ja Jaska touhotti jotain menemään ja pöksötti kylkeä vasten ja minä ajattelin sitten, että tökkään takaisin niin hän innostui siitä kahta kauheammin ja rupesi työntämään itseään mun sormia vasten :D Hahahah... en tiedä yhtään millä osalla hän työnsi vastaan, oliko pää vai peppu vai mikälie mutta mukavalta se tuntui. Niinkuin olisi vähän saanut yhteyttä tuohon pieneen mieheen. Mies hälle edelleen iltaisin höpisee ja lauleskelee :) mulla on vielä vähän hakusessa toi yksinlaulamisen taito...tai puhumisen. Luulisi, että se kulkee meillä suvussa, kun äiti höpisee itselleen minkä kerkeää, mutta ei. Mulle se ei ole periytynyt?
Siivoiltiin tuossa aamupäivä ja mies raivasi komeroon paljon uutta tilaa. Laitetaan vaunut sinne sitten, kun ne toimitetaan parin viikon päästä kotiovelle :). Kissat on olleet huomionkipeitä aamuviidestä lähtien. Tai lähinnä toi harmaa kaveri. Hän meinasi, että nyt kun ootte viikon olleet poissa kotoa, en ole hetkeäkään hiljaa vaan kaipaan haleja ja rakkautta ja seuraa.... Kahdeksalta me annettiin periksi kun toinen maukuu kolmatta tuntia eteisessä :D.
Omat yöunet oli taas niin olemattomat, ettei oikein vähemmällä enää pärjäisi. Saikohan pari tuntia nukuttua...pätkissä. Rakko toimii täälläkin noin 5-10 kertaa yössä ja sen lisäksi kaikki muut kivat asiaan kuuluvat jutut. Plus se ettei todellakaan uni tule vaikka kuinka yrittäisi. Olen koittanut lämmintä kylpyä ennen sänkyyn menoa ja ties mitä, mutta eeeeeei niin ei.
Onko muuten VÄHÄN hyvää Suomalainen ruisleipä, jonka päälle heittää savulenkkiä ja Oltermannin kermajuustoa. NAMMMMSKIS!
Hahaha...te nyt saatte noista nauttia koska vaan, mutta mulle ne on melkosen gulinaarista herkkua täällä :). Tohon kun lisäis vielä maustekurkkusiivuja niin AVOT! Mutta niitä ei ole... ja täältä en osta. YÖK.
Tehdään tänään Japanilaista currya ehtoolla, mutta sitä ennen luvassa on kauppareissu ja jääkaapin täyttö.
Mitäs muiden sunnuntaihin?
27+5
Blogi on kertomus esikoistaan odottavan 28-vuotiaan naisen ja 29-vuotiaan brittimiehen matkasta vanhemmuuteen Britteinsaarilla. Blogi toimii päiväkirjanani ja sisällöltään se on täynnä hyvinkin spontaania ajatusmaailmaani, ts.mitä milloinkin. Tervetuloa mukaan!
Showing posts with label rv28. Show all posts
Showing posts with label rv28. Show all posts
Sunday, 31 July 2011
Saturday, 30 July 2011
Nimimerkillä unettomat yöt piste com
Täällä taas viikon tauon jälkeen!
Pieni lomailu on tehnyt kyllä ehdottomasti pelkkää terää! Maanantaina paluu arkeen ja töihin ja sitä työtä onkin sitten semmonen kaks viikkoa, jonka jälkeen koittaa kesäloma ja siitä se vaan sitten jatkuu....
Miten tämä aika on mennyt NÄIN nopeaan?
Anne, oikeessa oot, kohta me ollaan siellä kiikkustuolissa jossakin hoitokodissa muistelemassa menneitä, kunnei eilispäivää enää muisteta. No, onneks mulla on jo toi keinustuoli ;) hahaha... Voin reenata tulevaa varten sitten.
Oottelen tässä koneen linkoamista niin saan pyykit kuivumaan ja voin vetää hyvällä omatunnolla läskit silmien päälle ja ottaa pienet nokoset. On ollut sitten öiden puolesta nimittäin yhtä painajaista koko viikko. Ja tästä se vaan pahenee?
Kyllä se kroppa vaan valmistaa tulevaa äitiä niihin yövalvomisiin ajoissa, on se kumma juttu miten tää luontoäiti pelaa. Mutta ihan hyvä niin. Meidän pieni ikiliikkuja on tikkerin mukaan jo kilon painoinen. Todellisuudesta en tiedä muuta, kuin että iltaisin tuntuu siltä, että mahanahka repeää - ja tukivyö on maailman ihanin keksintö!! Tuntuu käsittämättömältä, että olen edelleen raskaana, on heinä-elokuun vaihde ja äitiysloman alku on ihan kulman takana. Pysähdyn välillä peilin eteen katsomaan miten suuri maha mulla on!
Ja iltaisin, kun vaihdan yöpaitaa päälle pitää varmistaa peilistä, että se on vielä siinä, se on yhtä pyöreä kuin eilenillallakin ja ...-se on vielä siinä. Se on vielä siinä. Voi että sentään...
Ja sen asukas ei ole paikoillaan. Koskaan. Ääh.... Se on aktivisti ja se on ollut sitä alusta alkaen. Heti, kun tunsin liikkeet, niin ne on siitä vaan voimistuneet. Nyt tosin viime viikon ajan olen syönyt sen verran normaalista poikkeavan huonosti, -paljon munkkeja ja kakkuja ja keksejä ja muuta sokeria plus tietenkin englantilaisittain parikolme kuppia teetä päivässä eli kofeiiniannostuskin on varmasti tehnyt osansa, joten pikkujaska on todennut, että tjaa mitä tässä turhaan nukkumaan kun myöhemminkin ehtii xD. Eilen illalla ei tosin appiukon ostamat munkit menneet enää alas. Jossain se raja siis menee edelleen ja hyvä niin.
Nyt paluu arkeen ja terveellisiin elämäntapoihin. J toi Suomesta mukanaan Oltermannin juustoa, makkaraa, ruisleipää, riisipiirakoita, Lontoon rae suklaata (mmmmmm....) ja mitä kaikkea, joten taidankin vetäistä tuolta ruikkarin huuleen ennen päiväunia. (En edes halua ajatella tämän viikon painonnousua.... aivan satavarmasti on enemmän, kuin se normaali viikottainen 500-800kg jota tähän asti on pitänyt 8( .)
Olo on meinaan, kuin katujyrän alle jääneellä näiden unettomien öiden jälkeen. Perskipu on edelleen here with me. Ainiin tulikin nyt mieleeni tuo taannoinen kirjoitusvirheMOKA pari blogipostausta sitten. Kirjoitin 'raimbow'....-miten noloa. :(
Lueskelin sitä sitten seuraavana päivänä töissä ja kauhistelin itsekseni. Äääh... eli jos tässä huononee tuo suullinen puoli, niin huononee näköjään kirjoituksellinenkin puoli kieliopeista. En tiedä enää voinko edes kutsua suomenkieltä äidinkielekseni, kunnei sen taittaminen käy ollenkaan kätevästi näinä päivinä. Ennemminkin turhauttavaa olla muistamatta sanoja ja kun on niin kykenemätön muodostamaan edes yksinkertaisia lauseita miettimättä jotakin sanaa siihen väliin tai lauseenrakennetta tai muuta vastaavaa...
87 päivää jäljellä laskettuun aikaan. Eihän se ole aika eikä mikään? Apua...
Tiistaina olis sokerirasitustesti ja vasta-ainepiikki aamulla ja lauantaina lääkärintarkastus. Viikon päästä neuvola...
Ostettiin markkinoilta käytettynä kevyempi toppapuku tänne Englannin talveen £3 ja limenvihreä vauva-amme £3.50 sekä babysitteri musiikilla ja vibralla varustettuna £14 -väriltään tuollanen hiekka/beige. Olen erittäin tyytyväinen noihin ostoksiin. Laitan kuvaa tulemaan jälkeenpäin. Vielä on kuvaamatta kaikki J-kummilta saadut vaatelahjatkin. Mulla onkin illalla aikaa kuvailla niitä :)
Investoin myös Ebayn kautta rintapumppuun ja vauvan kantoreppuun, jotka yhteensä maksoivat postikuluineen £11 :) ei paha ollenkaan. Kantoreppua oli käytetty pariin kertaan, mutta siis suht uusia molemmat ja erittäin hyvään hintaan kyllä.
Nyt pyykit koneesta ja unille. Hyvää viikonloppua kaikille ja palaan ehtoolla lukemaan blogitovereiden kuulumisia ja toivottavasti kommentteja tämän postauksen alta :)
27+4
Pieni lomailu on tehnyt kyllä ehdottomasti pelkkää terää! Maanantaina paluu arkeen ja töihin ja sitä työtä onkin sitten semmonen kaks viikkoa, jonka jälkeen koittaa kesäloma ja siitä se vaan sitten jatkuu....
Miten tämä aika on mennyt NÄIN nopeaan?
Anne, oikeessa oot, kohta me ollaan siellä kiikkustuolissa jossakin hoitokodissa muistelemassa menneitä, kunnei eilispäivää enää muisteta. No, onneks mulla on jo toi keinustuoli ;) hahaha... Voin reenata tulevaa varten sitten.
Oottelen tässä koneen linkoamista niin saan pyykit kuivumaan ja voin vetää hyvällä omatunnolla läskit silmien päälle ja ottaa pienet nokoset. On ollut sitten öiden puolesta nimittäin yhtä painajaista koko viikko. Ja tästä se vaan pahenee?
Kyllä se kroppa vaan valmistaa tulevaa äitiä niihin yövalvomisiin ajoissa, on se kumma juttu miten tää luontoäiti pelaa. Mutta ihan hyvä niin. Meidän pieni ikiliikkuja on tikkerin mukaan jo kilon painoinen. Todellisuudesta en tiedä muuta, kuin että iltaisin tuntuu siltä, että mahanahka repeää - ja tukivyö on maailman ihanin keksintö!! Tuntuu käsittämättömältä, että olen edelleen raskaana, on heinä-elokuun vaihde ja äitiysloman alku on ihan kulman takana. Pysähdyn välillä peilin eteen katsomaan miten suuri maha mulla on!
Ja iltaisin, kun vaihdan yöpaitaa päälle pitää varmistaa peilistä, että se on vielä siinä, se on yhtä pyöreä kuin eilenillallakin ja ...-se on vielä siinä. Se on vielä siinä. Voi että sentään...
Ja sen asukas ei ole paikoillaan. Koskaan. Ääh.... Se on aktivisti ja se on ollut sitä alusta alkaen. Heti, kun tunsin liikkeet, niin ne on siitä vaan voimistuneet. Nyt tosin viime viikon ajan olen syönyt sen verran normaalista poikkeavan huonosti, -paljon munkkeja ja kakkuja ja keksejä ja muuta sokeria plus tietenkin englantilaisittain parikolme kuppia teetä päivässä eli kofeiiniannostuskin on varmasti tehnyt osansa, joten pikkujaska on todennut, että tjaa mitä tässä turhaan nukkumaan kun myöhemminkin ehtii xD. Eilen illalla ei tosin appiukon ostamat munkit menneet enää alas. Jossain se raja siis menee edelleen ja hyvä niin.
Nyt paluu arkeen ja terveellisiin elämäntapoihin. J toi Suomesta mukanaan Oltermannin juustoa, makkaraa, ruisleipää, riisipiirakoita, Lontoon rae suklaata (mmmmmm....) ja mitä kaikkea, joten taidankin vetäistä tuolta ruikkarin huuleen ennen päiväunia. (En edes halua ajatella tämän viikon painonnousua.... aivan satavarmasti on enemmän, kuin se normaali viikottainen 500-800kg jota tähän asti on pitänyt 8( .)
Olo on meinaan, kuin katujyrän alle jääneellä näiden unettomien öiden jälkeen. Perskipu on edelleen here with me. Ainiin tulikin nyt mieleeni tuo taannoinen kirjoitusvirheMOKA pari blogipostausta sitten. Kirjoitin 'raimbow'....-miten noloa. :(
Lueskelin sitä sitten seuraavana päivänä töissä ja kauhistelin itsekseni. Äääh... eli jos tässä huononee tuo suullinen puoli, niin huononee näköjään kirjoituksellinenkin puoli kieliopeista. En tiedä enää voinko edes kutsua suomenkieltä äidinkielekseni, kunnei sen taittaminen käy ollenkaan kätevästi näinä päivinä. Ennemminkin turhauttavaa olla muistamatta sanoja ja kun on niin kykenemätön muodostamaan edes yksinkertaisia lauseita miettimättä jotakin sanaa siihen väliin tai lauseenrakennetta tai muuta vastaavaa...
87 päivää jäljellä laskettuun aikaan. Eihän se ole aika eikä mikään? Apua...
Tiistaina olis sokerirasitustesti ja vasta-ainepiikki aamulla ja lauantaina lääkärintarkastus. Viikon päästä neuvola...
Ostettiin markkinoilta käytettynä kevyempi toppapuku tänne Englannin talveen £3 ja limenvihreä vauva-amme £3.50 sekä babysitteri musiikilla ja vibralla varustettuna £14 -väriltään tuollanen hiekka/beige. Olen erittäin tyytyväinen noihin ostoksiin. Laitan kuvaa tulemaan jälkeenpäin. Vielä on kuvaamatta kaikki J-kummilta saadut vaatelahjatkin. Mulla onkin illalla aikaa kuvailla niitä :)
Investoin myös Ebayn kautta rintapumppuun ja vauvan kantoreppuun, jotka yhteensä maksoivat postikuluineen £11 :) ei paha ollenkaan. Kantoreppua oli käytetty pariin kertaan, mutta siis suht uusia molemmat ja erittäin hyvään hintaan kyllä.
Nyt pyykit koneesta ja unille. Hyvää viikonloppua kaikille ja palaan ehtoolla lukemaan blogitovereiden kuulumisia ja toivottavasti kommentteja tämän postauksen alta :)
27+4
Subscribe to:
Posts (Atom)
