Onko kukaan nähnyt mun kadotettua siivousinspiraatiotani?

Huu... hirvittävän epämukava päivä jokseenkin takana päin, kohta.
Ei oo hyvä istua, ei oo hyvä maata (varsinkaan selällään), ei pysty tekemään mitään, ei pysty taipumaan kun sattuu niin saakelisti (nimimerkillä yritin kurottaa kirjekuorta sohvapöydän välistä...ei onnistunut). Ollaanpas sitä nyt sitten saavutettu tämä kuuluisa raihnainen loppuraskaus :D
No, ehkä huomenna on helpompi päivä.

Suppareita tulee sitten aivan jatkuvaa kyytiä. Nyt mun ei tarvi enää edes nousta ylös ja lähteä liikkeelle saadakseni supistuksen aikaseksi, vaan niitä tulee ihan myös istuessa ja maatessa. Hmmm... pelottavaa todellisuutta. Alle kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan. Todella pelottavaa?! Mennyt tosi nopeasti tämä raskausaika. Ja minä kun luulin, ettei tämä aika koittaisi koskaan, kun alkuraskaus tuntui matelevan.

Vieraat lähti tänään kotiSuomeen ja olin vakaasti päättänyt siivota tänään. NO.... nyt näyttää huolestuttavasti siltä, että olen kadottanut mun ylivilkkaan siivousinspiraationi?
Eli jos näette sellaisen harhailevan orvon näköisenä jossain, sen voi palauttaa tänne :D
Jaksamista riitti kahteen koneelliseen pyykkiä (sehän vaatii tosi paljon energiaa odottaa kun pesukone hoitaa tehtävänsä...) ja keittiön siivoomiseen. Siihen se sitten loppuikin. Imuroida en yksinkertasesti enää viitsinyt, tai mitään muutakaan...
Ehkä huomenna? Ehkä viikonloppuna :D

Jaska testailee mun mahanahkan kestävyyttä. Ompas se tosi kiva kun voi lyödä ja potkia menemään ja käsi ja jalka pomppaa kivasti takaisin, JEEEE....jatketaan samaan malliin!! RIEHUTAAN!!! WOOOUUUU!!!

Nyt mulle on myös iskenyt se kuuluisa paniikki siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä ja hankkimatta? No hankkimatta ei luojan kiitos ole paljon mitään. Vaippojakin saatiin lahjaksi <3. EKO-vaippoja oikein <3.Vihdoin voin pakata vaikka sairaalakassit valmiiksi sen kummempia vetkuttelematta...elän toivossa, että Jaska saapuis mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Ettei joutuis ainakaan odottamaan yli lasketun ajan kauheesti... -pitääkin tehdä joku lista mitä sinne ottaa mukaan. Lehdestä luin ja suosittelivat parin eri laukun pakkaamista. Menolaukku ja kotiutumislaukku. Unohdan aivan takuulla pakata jotakin supertärkeää...hmm...

Asunnosta on pari ihmistä kiinnostunut. Ystäväkin tarjoutui jo apuun asunnontarkastusta yms koskien. Ihanaa kun on tuollaisia ihmisiä ystävinä <3 <3 <3
Suuri kivi tippui sydämeltä jo siinä. Toki edelleen ressaa, että löydänkö uuden vuokralaisen ajoissa, mutta luotetaan siihen, että asiat järjestyy niinkuin ne on tähänkin mennessä järjestyneet.

32+1
#55 päivää jäljellä...

Getting crowded

Iltaa kaikille. Kiitos visiteeraajille. Teitä on ilahduttavan monta päivässä :) <3
Ja Jane, -jotenkin tunnistan sun kommentit vaikka nikki jäiskin pois ;)


Käytiin juuri metsässä kävelyllä. Josko jalat antais mun nukkua tänäkin yönä. Eilinen Ikea-lenkki helppas kivasti levottomiin jalkoihin ja muutenkin tuo lenkkeily näkyy auttavan. Turha vaan lähteä kauas vessasta, koska rakko pitää kyllä huolen siitä, ettei hirveen pitkää lenkkiä tule tehtyä. Viikon päästä saan sitten ihan omaan tahtiin lenkkeillä päiväsaikaankin, kun loma alkaa.
Ostin Ikeasta seinätarroja, joilla sitten alan sisustelemaan, kun on aikaa :)
Se uusi Ebaysta ostettu tukivyö on muuten hurjan hyvä lenkkeilyyn! Hirmu tukeva.

Huomenna aamulla on neuvola. Viimeinen neuvola Southendissä, jonka jälkeen muutan sitten neukunkin tänne uuden kodin lähelle. Paikallinen omalääkäri sanoi, että mun tuleva neuvola on tuolla muutaman mailin päässä. No tosi kiva, kun odotin että se olis yhdistettynä tuohon lääkärivastaanottoon, joka on ihan nurkan takana kävelymatkan päässä ja ajattelin, ettei mun tarvitse sitten enää kinuta autokyytejä... Ja mitä vielä. Pah.
Aina ei voi voittaa... Huomenna mitataan ensimmäinen SF mitta.
Ainiin kommenttiraidassa oli kysymys tuosta sokerirasituksesta. Siihen siis joutuu vain, jos suvussa on diabetestä, -myös tässä maassa kuten kai Suomessakin. Mutta täällä ne tosiaan juotti energiajuomaa sen 'sokerilitkun' tilalla, jota Suomessa kai annetaan. Se vähän pisti ihmetyttämään, kun eikös se ole raskaana ollessa kielletty juoma...

Syyssydän, no enpäs tosiaan tiedä mistä se lääkärin "iso poika" kommentti tuli, kuten sanoin. Ei hirveemmin selitellyt sitä siinä sitten. Kaippa hän tuntui sitten suurelta...mene ja tiedä. En mä jaksa siitä paniikkia ottaa...kyllä Jaska ulos tulee tavalla tai toisella.

Huomenna lähtee 29+0 käyntiin O__o.
Huih...ja tämän viimeisen työviikon päätteeksi vaihtuu uusi kymmenys...se viimeinen.
Tässäkö me oikeesti jo ollaan?
Jännittävää! Toisaalta haluaisin kovasti, että Jaska pullahtaisi maailmaan pianpian, mutta toisaalta haluaisin nauttia tästä masusta ja raskaudesta kauemmin. Ei ensimmäistä vauvamahaa kuitenkaan saa kuin kerran ja haluaisin kovasti, että joku ottaisi ammattimaisen valokuvan minusta, jonka sitten muokkaisi photoshopilla kivan näköiseksi, - jonka voisi kehystää. Mustavalkoisen kuvan.

Jatkuvat muljahtelut ja pyörähtelyt ovat muuttuneet enemmän ja enemmän potkuiksi ja kyynerpääniskuiksi mahassa. Ilmeisesti tila käy vähiin, kuten otsikkoonkin laitoin. Kyljelläni kun makaan niin Jaska puskee jompaa kumpaa päätä kyljestä läpi mielellään :)

Poimittiin eilen anopin luumupuusta aivan ihania luumuja <3 ja ollaan niitä vedelty kilpaa miehen kanssa. NAM! Huomenna pakko mennä hakemaan lisää :P

Yksi mainittavan arvoinen asia muuten on, että mulla ei ole enää "lihava valas" - teemapäiviä ollenkaan! Ollut pitkään aikaan. Hyvähyvä.. ne taisi olla siinä vaiheessa, kun kroppa alkoi muuttumaan ja maha kasvaa ja näytin enemmän lihavalta, kuin raskaana olevalta. Nyt asiasta ei voi enää erehtyä, joten on jotenkin kai muuttunut omakin käsitys kropasta eikä muutos enää ahdista. Ei oikeastaan ahdista enää vaa-an lukematkaan, ainakaan nyt viimelauantaisen jälkeen ;) hahah...

Äitini osti minulle "raskauteen valmistautumis öljyä". Weledan valmistama. Onko kukaan kuullut? Tai käyttänyt? Laitampas linkin siihen TÄHÄN niin pääsette kurkkaamaan mitä tarkoitan. Sitä olisi tarkoitus lähteä tässä kymmenysten vaihteessa käyttämään. Ollaan korkattu pullo kyllä miehen kanssa. Laitoin sitä lomalla ollessa mahaani ja mies laittoi sitä käsiinsä (eksema). Öljy on hyväksi todettu, tosin en vaihda ihanaa neitsyt kookosöljyäni mihinkään, joka toimii vartaloöljynäni <3 <3 <3

Laitamme Shrekin ykkösen pyörimään ja hiljennymme leffan pariin.
Suosittelen muuten sitä Jim Carreyn Mr. Popper's Penguins leffaa kaikille! Se oli maailman hauskin...nauroin vedet silmissä niin etten tiennyt itkinkö vai nauroinko. Niin ei ole käynyt sitten...huhtikuun?

28+6

Sunnuntai

Hilla....krhm...niin siis grammaa joo. En ihan paina vielä 800kiloa :) vaikka siltä välillä tuntuukin :D
Punnitsin sitten itseni tänäaamuna.... voi luoja. +1100g. Tuplaten normaali viikottainen painonnousu. Muutaman kermamunkin syöneenä en oo niinkään yllättynyt, mutta kyllä sitä silti kauhistella pitää :o!!
Ens viikolla ei sitten varmasti ihan noin paljoa nouse, ainakaan ruokavalion ansiosta.

Joo ja kiitos tuosta vakuuttelusta, että vauvan luonne ja aktiivisuus näkyy jo mahassa ollessa...ehm.
Vedänkö tähän väliin kysymyksen vaihto ja palautusoikeudesta vai hirveän paniikkihuudon???? TAI voisin kysäistä, että mites ne kummit olikaan kotosalla... noinniinkun arkena :D
Hihhihihi... ei kai. Me ollaan Jaskan kanssa sitten yhdessä aktiivisia! (NOOOT)
Tämä mahatyyppi nimittäin ei oikeesti ole hetkeäkään ollut tänäänkään paikoillaan... kello on jo kuitenkin lähemmäs kolmea iltapäivällä.

Makasin tuossa tovin makkarin sängyllä lyhennettyäni makkarin verhot ja Jaska touhotti jotain menemään ja pöksötti kylkeä vasten ja minä ajattelin sitten, että tökkään takaisin niin hän innostui siitä kahta kauheammin ja rupesi työntämään itseään mun sormia vasten :D Hahahah... en tiedä yhtään millä osalla hän työnsi vastaan, oliko pää vai peppu vai mikälie mutta mukavalta se tuntui. Niinkuin olisi vähän saanut yhteyttä tuohon pieneen mieheen. Mies hälle edelleen iltaisin höpisee ja lauleskelee :) mulla on vielä vähän hakusessa toi yksinlaulamisen taito...tai puhumisen. Luulisi, että se kulkee meillä suvussa, kun äiti höpisee itselleen minkä kerkeää, mutta ei. Mulle se ei ole periytynyt?

Siivoiltiin tuossa aamupäivä ja mies raivasi komeroon paljon uutta tilaa. Laitetaan vaunut sinne sitten, kun ne toimitetaan parin viikon päästä kotiovelle :). Kissat on olleet huomionkipeitä aamuviidestä lähtien. Tai lähinnä toi harmaa kaveri. Hän meinasi, että nyt kun ootte viikon olleet poissa kotoa, en ole hetkeäkään hiljaa vaan kaipaan haleja ja rakkautta ja seuraa.... Kahdeksalta me annettiin periksi kun toinen maukuu kolmatta tuntia eteisessä :D.

Omat yöunet oli taas niin olemattomat, ettei oikein vähemmällä enää pärjäisi. Saikohan pari tuntia nukuttua...pätkissä. Rakko toimii täälläkin noin 5-10 kertaa yössä ja sen lisäksi kaikki muut kivat asiaan kuuluvat jutut. Plus se ettei todellakaan uni tule vaikka kuinka yrittäisi. Olen koittanut lämmintä kylpyä ennen sänkyyn menoa ja ties mitä, mutta eeeeeei niin ei.

Onko muuten VÄHÄN hyvää Suomalainen ruisleipä, jonka päälle heittää savulenkkiä ja Oltermannin kermajuustoa. NAMMMMSKIS!
Hahaha...te nyt saatte noista nauttia koska vaan, mutta mulle ne on melkosen gulinaarista herkkua täällä :). Tohon kun lisäis vielä maustekurkkusiivuja niin AVOT! Mutta niitä ei ole... ja täältä en osta. YÖK.
Tehdään tänään Japanilaista currya ehtoolla, mutta sitä ennen luvassa on kauppareissu ja jääkaapin täyttö.

Mitäs muiden sunnuntaihin?

27+5

Pikkujaska on jo 26+0 viikoilla

Teimpäs uuden tikkerin, johon koitin laittaa sitä hedelmää kuten aikaisemmissakin, mutta eipä se hedelmä toimi ainakaan tässä kukkakaalikohdassa, joten vauva oli ainoa vaihtoehto. Mutta vauvahan sieltä tuleekin, eikä se vesimeloni, joten tämä voi olla ihan hyvänä muistutuksena tässä nyt viimeisen kolmanneksen lähtiessä käyntiin *hihihihih*.

Anne, se laskettu aika olis tarkalleenottaen 25.10.2011. Pitänee ottaa harkintaan siis mistä päivämäärästä lyön vetoa. Ensin ajattelin, että ristin jalkani siihen 1.11.11 asti, mutta täytyy kyllä sanoa, että jos tämä tästä menee ainoastaan tukalampaan suuntaan ja mikäli tuo häntäluukipu ei mukamas hellitä, niin voi olla että savustan Jaskan ulos jo Syyskuussa *hahahah*. Okei mutta päivämäärä vedolle pitänee antaa siis Syyskuun aikana.

Ja on se hyvä, etten ole ainoa joka tuon alati nousevan vaa-an lukeman kanssa kauhistelee :) Kiitos siis kommentista!

Mies lauleskelee Jaskalle "Somewhere over the raimbow" laulua vähän väliä ja se on ihana laulu se <3. Jotenkin tuo sateenkaari oli siis oiva valinta tuohon aikatikkeriinkin :)

Yöt on mitä on. Tänään on sekä mies että J. yövuoroissa omilla tahoillaan, joten olen yksin kotona kaksi. Toivotaan että saan nukutuksi. Viimeiset pari yötä on mennyt yllättävän hyvin ottaen huomioon, että normaalisti nukun hyvin katkonaisesti ja nukahdan huonosti (+herään herkästi). Olen saanut nukutuksi jopa parin kolmenkin tunnin pätkiä viimeisten parin yön aikana ja sekös vasta hienoa on. Kyljellään kun nukkuu niin alkaa pienen hetken päästä joku tunkemaan pientä jalkaa patjan ja mahan väliin :). Varsinkin jos yritän nukkua Jaskan lempikyljellä, eli tuolla oikealla. Onneksi oma lempparini on tuo vasemmalla kyljellä nukkuminen, joten asiasta ei tule suurempaa riitaa :D.

Jaska on majoittunut tuonne oikealle puolelle mahaa todella usein ja puskee itseään mielellään liioitellen vielä oikein tuonne yläoikealle, jolloin hänet voi kätevästi tuntea tuosta päästä peppuun oikean kyljen vatsanahkan läpi :). Varsinkin silloin se on hauskaa hänen mielestään, kun olen töissä. Hymyilen välillä itsekseni siellä tietokoneen takana ja laitan kädet mahan päälle ja tunnustelen hänen touhujaan siellä ihan rauhassa hetken aikaa. Eipä ne ikuisesti kestä ja otan niistä nyt kyllä kaiken irti. Nautin jokaisesta potkusta. Jopa niistä rakkoon osuvista. Kyllä näitä on odotettu. Kauan.

Meille tuli tänään makkariin uusi vaatekaappi, lipasto ja yöpöytä, jotka mies tilasi. Ja pitäisi tulla vielä se meikäläisen keinutuoli, joka tosin tilanpuutteen vuoksi joutuu aluksi tänne olohuoneen puolelle. Sitten kun joskus tulevaisuudessa saamme toisenkin makkarin käyttöömme, niin saamme vietyä miehen työpöydän makkarista sinne, jolloin keinutuoli pääsee yläkertaan. Mies tosin luuli että se jää pysyvästi olkkariin, kunnes herätin sen siihen todellisuuteen, mitä varten tuoli alunperin hankittiin. Olettikohan hän että hoidan ne lukuisat yösyötöt niin, että kannan Jaskan alakertaan, syötän, kannan takaisin yläkertaan ja menen nukkumaan? NOT.

Yksi asia pisti ihmetyttämään tänään, kun asiaa rupesin miettimään. Multa ei ole neukussa mitattu kertaakaan SF mittaa vielä. Eikös se Suomessa aloiteta jo kun maha alkaa kasvaa...vai kuinka? Oletettavasti ensi kerralla mitta jo otetaan, ja sillon viikkoja on 28+jotakin.

Miehen kanssa mietittiin jo joululomia ja sanoin sille, että varaat ihan mihin kohtaan vaan pari viikkoa, kunhan joulu ja uusivuosi jää siihen väliin sopivasti niin saadaan olla Suomessa se aika. Toivon mukaan passin hankinta Jaskalle sujuu ongelmitta ja tosiaan pääsemme jouluksi kotiin.

Nyt. Hyvää yötä! -Toivottavasti.

26+0

Nettipimento on menneen talven lumia. Vihdoinkin!

Heipä hei!

Vihdoinkin me saatiin langaton netti toimimaan ja voi kuinka IHANAN NOPEA tää on! Siis tuon mokkulatikun kanssa sai kyllä oikeesti vetää rauhottavia ettei olis hakannut päätään seinään ja availlut ranteitaan samaan aikaan kun se yritti päättää toimiiko se vai eikö toimi ja jos toimii niin koskaan en ole nähnyt minkään netin toimivan niin hitaasti. Siis muistan kun sain netin 15 vuotiaana ja ensimmäisen tietokoneeni, niin silloinenkin netti toimi paljon nopeammin! Käsittämätöntä.

Äitini oli täällä tämän viikon, lähti perjantaina kotiin, -ja hän luuli että liioittelin netin hitaudesta, mutta totesi sen itsekin olevan niin hidas ettei sen kanssa pystynyt surffailemaan. Enpä vaan liioitellut niin.

No mitäpä tänne sitten kuuluu. Ihan hyvää kiitos. Muru on kukkakaali näköjään ja tiistaina alkaa sitten 25+ viikot. Aivan käsittämätöntä, että saan oikeasti nauttia ihka oikean vauvan potkunyrkkeilysessioista joka päivä <3. Masu on nätti pyöreä kumpare tuossa edessä, mutta sen kanssa on helppo vielä olla. No, nukkuminen on vähän sellasta väkisinvääntämistä välillä, varsinkin kun lempiasentoni sattuu olemaan sellainen puolimahallaan nukkuva asento. Maha ei siihen anna enää periksi ja sitten tuntuu, kuinka joku pungertaa pientä jalkaansa sinne mahan ja patjan väliin ihan kuin merkiksi, että viitsisitkö antaa vähän tilaa mulle hei mutsi.

:)

Kaikkein ihaninta on se, kun mies laulaa pojalleen joka ilta tuutulaulun, jonka on itse sanoittanut. Sävelenä toimii jungle song :). Hihhih...pikkujaska pitää siitä ja aina riemastuu ja alkaa tanssimaan.

Mies on käsittämättömän innoissaan tulokkaasta ja siihen on viimeviikkoina vasta iskostunut se, että meille tulisi ihan oikea vauva lokakuussa. Se saattaa istua pöydän vieressä tekemässä jotakin ja yhtäkkiä todeta hymy huulilla että "I'm gonna be a daddy!" :D Hahahah...

Mä en osaa itseäni vieläkään ajatella pienen vauvan äitinä, tai en uskalla,...mutta välillä iskee sellainen paniikinomainen pelko siitä, että tällä kertaa sitä mennään oikeasti synnytyssaliin asti. En ole koskaan pelännyt synnytystä tai sen ajattelua, mutta en ole myöskään koskaan ajatellut sinne asti pääseväni, joten nyt kun se ajatus alkaa menemään sinne suuntaan niin mulle on iskenyt sellainen kivun pelko. Hui kauheeta...

Ohhoh...mikäs nyt on. Mun isä soitti mulle. No, pienissä kaljoissa tietenkin, eihän se muuten.

Mutta mukava kuulla siitäkin vähän. Kovin huonosti pidetään yhteyttä sillon, kun olen Englannissa. Suomen reissuilla aina nähdään kyllä.

Äidin Englanninloma meni ihan kivasti. Piti mukavaa ilmaa ja hän tykkäsi uudesta asunnosta. Ja ennenkaikkea allergialääkkeet toimi tarpeeksi hyvin, jotta kissat ei suuremmin häirinneet. Mua vaan harmitti, kun jouduin olemaan töissä. Tosin yhden päivän pidin vapaata keskellä viikkoa kovan stressin aiheuttaman mahakivun vuoksi.

Muutenkin supistelee päivittäin moneen otteeseen, käytännössä siis vähintään kerran tunnissa. Aina kun nousen seisomaan, käyn pissalla, kävelen portaita tai muuten vaan kävelen tai teen jotain. Välillä supistaa vaikken tekisikään mitään. Se ei ole kivuliasta, mutta jatkuvaa ja tuntuu epämukavalta. Sohvalla istuessa tuntuu siltä, kuin en saisi tarpeeksi happea ja mun pitää haukkoa happea ja istuma-asento ei tunnu mukavalta. Töissäkin välillä sama ongelma, varsinkin silloin, kun toimisto on todella lämmin.

Kätilön mielestä runsas supistelu voi olla merkki nopeasta ja suht helposta synnytyksestä, kun kohtu on valmistellut kroppaa siihen jo pidemmän aikaa. Hmmm...sietää toivoa?

Laskin tuossa, että mulla on neljä viikkoa töitä jäljellä. NELJÄ. Siinä välissä viikko omaa lomaa (Heinäkuun viimeinen) joka vietetään mökillä ja sitten pari viikkoa vielä töissä, jonka jälkeen kaksi viikkoa kesälomaa ja siitä suoraan äitiysloma jatkoksi. Huhhuh...sehän merkkaa sitä, että synnäri lähestyy?

Näin unta, että lääkäri sanoi mulle, että mun pitää synnyttää lapsi nyt tai meistä ei ehkä kumpikaan selviä. Että mulla olisi riski raskausmyrkytykseen tms. Muistan unessa pelänneeni sitä, ettei vauva selviäisi enkä halunnut mennä synnyttämään sen vuoksi. Kamala uni :( Se varmaan tuli siitä, kun palstalla eräs lokakuinen odottaja synnytti juuri viikko takaisin (vai pari) pienen tytön. Se jotenkin iski muhun niin kovaa,...että joku jolla on samassa kuussa laskettu aika kuin itsellä, on jo synnyttänyt. Hänen tyttönsä voi hyvin, mutta pitkä keskostaival heillä tietenkin on edessä.

Tuntuu että viikonloppu meni taas hurinalla ohi. Töissä on sellainen stressi päällä tällä hetkellä, että ei tekisi ollenkaan mieleni mennä töihin huomenna. Saan stressistä mahakipuja ja vaikka kuinka yritän olla ottamatta stressiä niin herkkänä ihmisenä näköjään vedän sitä silti puoleeni. Meidän niskaan ladataan tällä hetkellä liikaa töitä. UK asiakaspalvelun puolella ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, joten me kansainvälisessä toimistossa teemme heidänkin työnsä ja tämän lisäksi pitäisi ehtiä tekemään vielä oma työnsä siihen päälle. Päivän jälkeen väsyttää aina suht paljon. Yritän ottaa yhden asian kerrallaan ja olla ottamatta turhaa stressiä ihan sen vuoksi, että pelkään noiden suppareiden lisääntyvän vielä loppua kohden.

Paino on noussut tasaisesti... Nyt semmoiset viitisen kiloa. Laitan uudet lukemat tuonne raskauden seuranta sivustolle.

Mitäpä teille kuuluu?

Vauva varmaan vaan lomailee?

Aluksi suurkiitos kaikille kommenttia jättäneille <3

----------------------------------------------------

Masussa on ollut ihan hiiren hiljaista sitten eilisillan gladiaattorihehkutusten :(. Ottikohan mein pieni boheemi poika nokkiinsa, kun äiti vertas sitä gladiaattoriin :D hahaha.. No jokatapauksessa tunnin nukkumaanmenoajan potkumaratoni jäi eilen väliin. Yöllä ei tuntunut mitään (olen vähän väliä hereillä ja nukahtaminen on hankalaa levottomien jalkojen vuoksi) ja aamullakin oli hiiren hiljaista, joka jatkui sitten koko päivän vaikka kuinka tökein ja hölskytin mahaa. Päässä pyöri kaikki maailman kauhuskenaariot siitä, miten pieni ei saa tarpeeksi verta tai ravintoa, kun meikäläisen verenkierto tuntuu olevan vähän heikko puutuneista raajoista päätellen, ja siitä miten se on kieputtanut aktiivisuudessaan kaulansa napanuoran ympäri ja tukahduttaa siellä itsensä tai tai tai... En edes viitsi kaikkea kirjoittaa mitä mielessä liikkui. Mutta ajattelin, että tämäkö on sitä lopun alkua.

No, voin kertoa, että mikäli jollekin tulee samanlainen päivä eteen, niin älkää tehkö kuten minä tein!
Eli ei kannata mennä ihan äkkiä googlettamaan vauvan liikkeistä, koska sieltä tulee vastaan pelkästään 98%sesti kohtukuolematarinoita, kuinka se on huomattu siitä kun vauva on lopettanut liikkumisen.
Tässä tullaan taas tähän mun edelliseen huolenaiheeseen...

No, nyt ehtoolla kun tulin töistä kotiin ja jutskailtiin tässä miehen kanssa, miehen pakatessa tavaroita muuttoa varten - mä olin siis ajatuksessa mukana, vaikka istuinki ite sohvalla. Happy thoughts. :D
Niiin ni pointti oli siis se, että kyllä siellä joku elossa on koska se taisi kääntää kylkeä pariin otteeseen tässä. Hyvä niin. Olisi mun mielenrauhan kannalta silti paljon mukavampaa, jos se jaksaisi olla lomailematta kauhean usein ja pysyisi aktivistina :D

Sitten vähän iloisiakin uutisia!
Siis jotain aivan käsittämättömän hienoa :). Ystäväni Suomesta on ottanut asiakseen meidän jelppimisen ja on kysellyt ympäriinsä mm. puklurättejä ja ylimääräistä vauvatarviketta ja joku sitten oli luvannut postikulujen hinnalla lahjoittaa isot läjät vauvan ja taaperon vaatteita, ehkä leluja, matkasyöttötuolia ja syöttötuolin pehmustetta, vauvakeinua, vaipanvaihtoalustaa sun muuta härpäkettä. Siis POSTIKULUJEN HINNALLA! Miten pitkä penni tuossa säästyykään! Aivan über mahtavaa...tekis mieleni tuulettaa, mutta en taida uskaltaa jos huitasen tän läppärin lattialle epähuomiossa niin sen jälkeen ei oo kellään kivaa. Hihihi...
Eli siis suurkiitokset tätäkin kautta vaivannäöstä T. !!!!

Joku paukuttaa mein ulko-ovea ja huutaa huonolla englannilla jotain. Yläkerran elefantit on tilannu taas take-away ruokaa siis, kuten joka ilta. Kyllä, JOKA ILTA heille tuodaan pizzaa tai kiinalaista. Ja sen kyllä kuulee askelissa!!! Hohhoijaa...
Mutta onneksi päästään muuttamaan pois täältä paperiseinien sisältä. Ainoa mitä tulee ikävä on tuo high street ja merenranta. Mutta pääseehän tänne sitten käymään <3.

Otin tänään pakkaamisen suhteen hippasen rennommin. Pari laatikollista pakkasin. Huomenna vuorossa vessatarvikkeet, jotta saan sitten paniikissa lauantaiaamulla hakea meikkejä ja tukkatarvikkeita ennen Lontooseen lähtöä ;). Pitäisi myös tyhjentää keittiön kaapit huomenna.

Dodiin, mutta tämä kuittaa tältä erää ja nyt hyvillä mielin unten maille. Tai ainakin yrittämään...en tiedä, tekis mieli välillä sahata noi jalat kokonaan irti, kun ne ei halua pysyä paikoillaan kun menen sänkyyn. Tässä sohvalla ei oo mitään ongelmaa! En kuitenkaan viitsis nukkua tässäkään läppäri sylissäni xD.

21+1

Blogi hiljenee...

...mutta vain viikonlopuksi :). Ei musta noin vain eroon pääsekkään ;) Hihhih..
Kiitos kommenteista eiliseen postaukseen. Lämmitti ja piristi mieltä tylsänä työpäivänä (töissähän kuuluu käyttää työaikaa siihen, että käy lukemassa omaa blogiaan ja toisten blogeja ja tsekkaamassa kommentit xD). Ihana myös kuulla, etten ole ainoa, jolla on "lihava valas"-teemapäiviä.
Tänään on ollut parempi päivä.

Miten mulla oli sellainen kuva, että kävelen ihan normaalisti vielä heinä-elokuussakin, eikä maha häiritse, vaikka se vähän kasvanut olisikin? Hei HALOO PAHVI. Mä vaapun nyt jo kuin pingviini ja ollaan viittä vaille puolivälissä! Eikä mahaa ole nimeksikään, jos mietitään mitä on vaikka kuukauden parin päästä.
Käsittämättömän naiiveja mielikuvia. No, onneksi vauva-arjesta ja lasten kasvatuksesta ei löydy yhtä naiiveja mielikuvia ainakaan meikäläisen pääkopasta. Luulen ennemminkin sen olevan raskaampaa ja kauheampaa kuin se onkaan...-eli ehkä tulenkin yllättymään positiivisesti? Nimimerkillä pessimisti ei pety ;)

Paistettiin lettuja tänään miehen kanssa...namskis. Ja huomenna saadaan ihanat ystävät kylään viikonlopuksi, joten maanantaina sitten seuraavaa tekstiä luvassa.
Ollaan menossa lauantaiaamusti jalkahoitoon tämän ystäväiseni kanssa ja siitä sitten vielä kynnet kuntoon :). Ties mitä muuta innostutaan laittamaan. Vähän ostoksilla käydään tietenkin. No minä nyt en varmaan mitään osta, tai yritän olla ostamatta luvataanko näin. Ihan rahatilanteen takia. Mutta jos löydän kivan maksimekon niin sen ostan, koska parin viikon päästä ollaan menossa Royal Ascottiin Lontooseen, jonne tulee itse kuningatar, joten sinne on pakko heittää fiksua päälle + hattu, mistähän mä semmoisenkin hajen? No, yritys hyvä kymmenen. Ja sitten joku hame joka mahtuis päälle olis kova sana ;)

Viikon päästä meillä saattaa olla tiedossa pikkuhiiviön sukupuoli. *huokaus*
Katselin aamulla maatessani sängyssä, että mun on maha pullahtanut taas parissa päivässä kookkaammaksi! Tollai kun sängyssä makaa, niin maha on ollut semmonen kova pikkukumpu, jonka tuntee kädellä, mutta ei sitä nyt niin hirveesti silmillä siitä ole nähnyt kun se ei niin pahasti vielä selällään maatessa pullottanut. Nyt se on jo kauhia vuori! Siltä ainakin tuntu tämän aamun jälkeen :D. Vaikka samalla tuntuu, ettei se ole kasvanut parissa viikossa yhtään noin niinkun kuvien perusteella. Nooo kyllä siellä ainakin joku vahvistuu päivä päivältä <3. Joku, joka ei pidä siitä, että äiti istuu tietokoneella (ihan selkeestikään...) kun monoa tulee läppärin reunaan siihen tahtiin nyt jo joka ehtoo. Just kun pääsin sanomasta, että liikkeet on enemmänkin möyhintää ja pungerrusta, niin samana ehtoona hää monotti mua varmaan nelisen kertaa näyttäen, että kyllä tuo jalkakin ojenee ;)

Mulle uppoaa muuten sitruunalla maustettu vesi älyttömän paljon paremmin, kuin tavallinen. Ennen join pelkästään hiilihapollista vettä, mutta plussan jälkeen se ei taas ole maistunut ollenkaan. Samoin rakastin Yorkshiren puddingeja ruuan kanssa ja ilmankin, mutta plussan jälkeen ei ainoakaan ole laskenut kurkusta alas. On se vaan jännä...

Laitoin uusia kuvia pari taas 'ostoksia ja hankintoja' sivulle <3.

Hommattiin vaavalle pieni pyyhe hupulla ja muutama body tosiaan lisää, jotka tais olla vähän poikamaisia, mutta eipä ne vauvat sitä ymmärrä, mitä niillä on päällä xD

Blogi kuittaa viikonlopuksi. Ihanaa viikonloppua kaikille!!

19+2

Special Morning

Tänään oli ehdottomasti ihana aamu, sillä isukki tunsi vauskin ensimmäistä kertaa masun läpi <3. Viikkoa myöhemmin siis mitä itse ekat liikkeet tunnistin. Nyt ne tuntuu pitkin päivää, eikä pelkästään selällään maaten illalla sängyssä. Aivan ihanaa...
Tämä oli pakko tulla jakamaan teidän kanssa <3

Ainiin ja pari kuvalisäystä taas 'Ostoksia ja Hankintoja' sivulla, joka siis löytyy tuosta otsikon alapuolella olevasta rivistöstä.

18+4

Yläkerrassamme asuu norsulauma

Heeeei! Pikkuhiiviö on GREIPPI!!! <3 <3 Kaks päivää meni, että huomasin. Musta on tullut toooosi hidas viimeaikoina :D hahaha...jos huomiokyky ei koskaan ole ollut ihan huipussaan, mutta siis sanotaanko että tätä nykyä se on kyllä kuin yliajetulla rotalla.

Vitsit noi norsut tulee katon läpi ihan just. Meidän yläkerrassa asuu kaksi teiniä, jotka eivät ole hiljaisemmasta päästä ja kävelevät kantapäillään (eivätkä myös ole mitään siroja plikkoja näin kauniisti sanoen). Tuntuu kuin yläkerrassa asuisi norsulauma. HIEMAN ärsyttää aina välillä, mutta jos tästä pääsisi kohta pois....Yritän tuudittautua siihen ajatukseen.

Makasin tuossa sohvalla pää miehen sylissä ja katseltiin Tappava Ase leffaa ennen, kuin hän lähti yövuoroon. Hän piti kättä masun päällä, mutta taisi greippiä ujostuttaa, sillä ei liikahtanutkaan ennen kuin sitten käännyin hetkeksi mahalleni ja siihen hän totesi, että nyt sitten pirulauta takaisin selälles siitä 'TÄÄLLÄ ON AHDASTA!' :D
Kyllä nyt sitten muljaillaan, kun isukki lähti töihin. Joopa joo.
No ehkä tässä nyt on aikaa vielä liikkeiden vahvistua ja tuntua kunnolla ulospäin. Luulempa, että se olen vain minä, joka tunnen liikkeet tällä hetkellä...

Mulla oli maailman tylsin päivä tänään töissä. Huhhuh...ei voi muuta sanoa.

Pitikin kommentoida noihin saatuihin kommentteihin (kiitosta vaan). Täällä Englannissa äitiyslomalle saa oman valinnan mukaan jäädä 11 viikkoa ennen laskettua aikaa. Äitiyspäiväraha mun tapauksessa (riippunee työpaikasta) on ekat 6 viikkoa 90% palkasta ja sen jälkeen se tippuu £124/vk joka euroissa tietää yhtä kuin 144€/vk. Eli laskin tuossa kätevänä tyttönä, että Suomessa 'tienaa' minimissäänkin enemmän, kuin täällä (olikos se hiukan yli 150€/vk vai vajaa 160€). Kyllä köyhää on, ei voi muuta sanoa. Miten tuollaisilla sitten pitäisi muka elää? Äitiyspakkausta täällä ei saa (mikä toki on ymmärrettävää väenpaljoutta ajatellen ja näiden brittien lisääntymisvauhtia ajatellen myös...), mutta täällä saa sen sijaan viitisen ilmaisnäytesäkkiä täynnä näytteitä sekä yhden ilmaisen vaippapaketin. Ja liittymällä jäseneksi ties mihin clubeihin saat paljon alennuksia kaikista tavaroista. En ole sen paremmin perehtynyt vielä... Mieluiten silti ottaisin sen äitiyspakkauksen ainakin näin ekalla kerralla. Hankala ruveta itse miettimään mitä kaikkea pienen vauvan kanssa tarvitsee, kunnei ole minkään asteen kokemusta asiasta? Siinä vaiheessa, kun sitä kokemusta sitten alkaa karttumaan, niin ei ole enää rahaa mennä ostamaan näitä asioita.
Voipi tulla äitiä ikävä.

Joo tosiaan, eli nyt jos me muutetaan tuonne 40min junamatkan päähän mun työpaikasta, niin ajattelin, että matkustus ihan viimemetreillä ruuhkajunissa ei ehkä ole mun heiniä, joten aloitan mielelläni äippäloman aikaisin. Äitiyslomani alkaisi siis 9.5 viikkoa ennen laskettua aikaa. Itse loma alkaa 10.5 viikkoa ennen LA:ta. Voihan siinä aika käydä pitkäksikin, mutta toisaalta on sitä varmaan kaikkea tekemistäkin.

Heitin eilen miehelle, että vauvan synnyttyä olisi kaikki hurjan paljon helpompaa, jos me oltaisiin naimisissa. Passin hankkiminen vauvalle ja kaikki luvat sun muut mitä noita paperihommia nyt onkaan, kun vanhemmat ei ole naimisissa. Olen kuullut nyt näitä asioita vähän eri tahoilta, -Suomalaisilta, joilla on asiasta omakohtaista kokemusta sekä briteiltä. HR-henkilömme sanoi, että he menivät Englannissa "maistraatissa" naimisiin ja myöhemmin pitivät hänen kotimaassaan kirkkohäät. No ei muuten mikään huono idea, mutta musta tuntuu, että jos sen tekisin, niin mut lynkattaisiin monelta taholta kun tieto yltäisi perheen ja ystävien pariin hahahaha :D :D


18+2

Vink.Vink. Ihana arvonta SyysSydämen blogissa.

Muks muks.

"Muru on 25cm".....WHAAT? Ei se voi olla niin iso vielä. Toi tikkeri valehtelee aivan taatusti. Just mä jostain luin, että se olis 16cm.... Hmmm....

Kissa pomppasi aamulla varoittamatta mun mahan päälle, kun makasin selälläni sängyssä vielä puoliunessa. Onneksi kyseessä oli kissoista kevyempi versio (HUH!), koska en ehtinyt siinä jännittämään edes vatsalihaksia tai muuten suojaamaan käsillä vaan se kosahti juuri vauvan päälle ja teki kipeää. Pelästyin ihan kauheasti.
Mutta tämäkös meidän mangoa ei häirinnyt...ellei sitten ottanut nokkiinsa äkkinäisestä aamuherätyksestä, nimittäin siitä alkoi tunnin kestävä poukkoilu kohdun seinämästä toiseen :D <3. Korvaamatonta.
Toinen siellä päästeli menemään oikein tunteella. Päivä päivältä ne liikkeet tuntuu paljon paremmin ja voimakkaammin. Ja tietenkin tunnistan ne helpommin, sekin voi olla.
Nyt se on muljannut iltamuljauksensa jo tässä koneella ollessa ja juttelin tuossa taas tunnin ystäväni kanssa puhelimessa ja muljautteli senkin aikana :) Muks muks.

Juttelin tänään meidän HR-henkilön kanssa, joka on siis samoilla viikoilla, kun minä. Sanoin, että haluaisin lähteä äitiyslomalle 12.8 ja käyttää siihen alkuun ensin viikon lomani. Mulla on elokuun ensimmäinen viikko myös lomaa, eli siinä välissä olisi tuo viikko töitä, jonka aikana saisin toivottavasti koulutettua itselleni jatkajaa. Tuli siinä sitten puheeksi sairaslomat. Tämä HR-tyyppi sanoi, että 11 viikkoa ennen laskettua aikaa ei saa lain mukaan olla sairaana päivääkään TAI jos on, niin äitiysloma alkaa siitä päivästä alkaen, etkä saa enää palata töihin, vaan jäät siitä sitten suoraan äitiyslomalle. WHAT? Rupesin kuumeisesti tietenkin miettimään tuota meidän heinäkuun viimeisen viikon lomareissua (mulle ei heinäkuussa lomaa myönnetä, joten otan sitten omaa lomaa :D), että jääkö se noiden 11 viikon sisään. Miehen laskujen mukaan ei jää, eli saisin olla sen vielä sairaana ihan vapaasti. Mutta käsittämätön sääntö tuollainen!! Ihan hanurista! Ja sitten saat vain 6 viikkoa osittaista palkkaa töistä, jonka jälkeen saat vain £124/vk äitiyspäivärahaa.... ei ei ei ei....
Mielummin olisin töissä mahd. pitkään ja aloittaisin äitiyslomani mahd. myöhään. Toki taas tuo junalla liikkuminen ei varmasti ole helppoa (saatika muukaan liikkuminen) tuossa vaiheessa, joten mietintään jää mitä tässä sitten tekee....

Asuntojuttuja sen verran, että saimme tänään täytettäväksemme asunnonhakulomakkeet. Olemme maksaneet välitysfirmalle yli £200, jotta ottaisivat asunnon pois markkinoilta meidän vuoksemme. No nyt kuitenkin meidän on pakko ilmoittaa näissä lomakkeissa, että meillä on lemmikkejä. Tämän vuoksi meidän hakemus voidaan diskata kylmästi. Nyt siis kaikki peukut pystyyn, jotka vaan nousee!!! Kaikki tarvitaan, nimittäin asunnonhaku tässä maassa on melko toivotonta, jos sinulla on lemmikkejä. Monet vuokraisännät kammoavat lemmikinomistajia, enkä yhtään ihmettele. On tämä Englanti kyllä semmoinen maa, että jokaiseen junaan mahtuu ihmisiä. Rehellisiä ihmisiä saa hakemalla hakea, joten toki ymmärrän asian senkin laidan. Nyt pitää vaan toivoa, että rehellisyys maan perii ja saadaan se asunto, vaikka meillä onkin nuo kaksi karvaturria.

Olivat myös välitysfirmassa sanoneet, kun mies sanoi että olen raskaana, niin "Jaa, eli teillä onkin sitten vaan yksi palkka käytettävissä vuokran maksuun just joo...". MITEN VOI SANOA NOIN??? Eikö se nyt ole jokaisen oma asia mistä ne vuokrarahat repii, kunhan repii ne jostain? Meillä ei ainutkaan vuokra ole jäänyt maksamatta ja luottotiedoissa ei ole mitään häiriötä. Luulisi nyt senkin painavan edes jotakin. Mur.

Uusilla viikoilla mennään. Tänään lähti käyntiin yhdeksästoista viikko. Tästä kaksi viikkoa ja ollaan puolessa välissä raskautta. Ihan kauhean huisia! Sen HR-henkilön kanssa kun höpistiin, niin tajuttiin, että eihän tässä töitäkään ole juuri nimeksikään jäljellä ja tuo pari kk menee niin hujauksessa. Hän lähtee äippälomalle jo elokuun alussa (käyttäen siinä 2vk lomiaan), kuten minäkin meinasin, mutta ajattelin sitten, että menen vielä viikoksi töihin siinä välissä jos tosiaan heinäkuun viimeisen viikon meinaan ottaa ommaa lommaa...
Sitten alkoikin lievästi paniikki nousemaan pintaan. Maha tästä vain kasvaa. Selkä tulee tätäkin kipeämmäksi ja liikkuminen vaikeutuu. Kiehtovaa, tuntematonta ja pelottavaa samaan aikaan.

Ja loppuviimeksi, nämä ovat viimeisiä kuukausia KOSKAAN, kun vietämme aikaa kahdestaan. Tarkoitan nyt siis aikaa, kun meillä ei vielä ole lastenhoito-ongelmaa. Toki lapsen saa välillä hoitoon jonnekin, mutta siis nyt puhun ja ajattelen aikaa, jolloin lasta ei vielä ole. Se on nyt tässä. Kaikki, joilla on lapsia sanovat, että tästä ajasta pitäisi nauttia kaikin voimin. Joo, toki nautinkin. Ihana kesä tulossa ja maha kasvaa ja muuta kivaa, mikäs siinä. Mutta sen jälkeen meillä on vauva... Vauva. Ihan oma vauva. Kaikki muuttuu.
Tottakai muutos aina pelottaa?
Tiedän, päivä kerrallaan kuten tähänkin asti, eikä se siis sillä tavalla pelota, että kauhulla sitä odottaisin. Odotan innolla... mutta onhan se silti pelottavaa aina, kun elämä muuttuu täydellisesti ja takaisin ei ole paluuta. Eikö?

18+0

Ilouutisia times two!

Hurjat 147 käyntiä eilen! Mahtavaa ihanaa ... niin kiva tietää, etten höpise täällä pelkästään itselleni. Kiitos taas myös kommenteista. Pitikin mainita, että ystäväni A:n ansiosta korjasin nyt tuon kommenttiraitakentän niin, että sinne pääsee heittämään kommenttia myös anonyymina (eli nimettömänä mutta olis kiva tietenkin jos laitatte nimen sitten kommentin perään :D) ja nimellä+nettiosoitteella. Eli nyt sitten tekin, jotka ette kommenttia koskaan jätä, niin olis kiva kuulla myös teistä ;) Vink vink.

Tämä onkin sitten aivan mahtava lauantaipostaus, nimittäin mulla ei ole valittamista YHTÄÄN. :D
Pelkästään iloisia uutisia ja moni varmaan arvaakin jo mitä ne on :).
Tulin koneelle pelkästään katsomaan sämpylätaikinan ohjetta, mutta näköjään sen ehtii myöhemminkin...

Kummasta aloitetaan....
Okei.
Eilen illalla täällä havaittiin ensimmäiset mangon liikkeet <3! Menin nukkumaan ja mies jäi katsomaan telkkaria. Siinä makailin selälläni, kun yhtäkkiä joku aktiivinen lapsi siellä mahassa alkoi muksia äitiä jaloillaan ja päällään. Ne tuntuivat siltä, kuin joku olisi sormella pökännyt, eli hyvin kevyitä, mutta en kuvaisi niitä perhosen hipaisuksi tai kutitteluksi. Ihan selkeät jalkapalloilijan otteet sano isäntä. Jusssst.
Vasemmalle puolelle tuli ehkä nelisen muksausta ja oikeallekin yksi, joka vissiin oli se pääty sitten <3.
Niinhän se neukkutäti sanoi, että aktiivinen vauva siellä uiskentelee. Nyt sitten alkaa vissiin se kausi, että se aktiivisuus alkaa muistuttaa itseään elävästi joka ilta, kun menen nukkumaan. Ja loppua kohden tietenkin käy varmaan kipeämmäksi nuo jalkapalloilijahaaveet...
Mies oli myös yhtä hymyä ja ei malta odottaa, että tuntisi ne mahan päältä. Mahan päältä tuntee tällä hetkellä vain mun sydämensykkeet, ei muuta.

Sitten seuraavat ilouutiset ;):) <3 <3
Me saatiin se asunto! Me päästään muuttamaan 19.6 uuteen kotiin ja minä pääsen ostamaan verhot...mmm...vaaleanvihreä kuulostaa hyvältä? Tai turkoosi ja ruskea....tai tai tai semmoinen persikan sävy... ;). Olkkarin ikkunasta näkyy tie, jonka toisella puolella on vaaaaaaaaaaaaltava puistoalue ja ainakin viisi jalkapallokenttää (tästä en ole varma onko tämä nyt sitten hyvä vai huono juttu hahahah). Keittiössä on astianpesukone ja pesukone sekä jääkaappipakastin (jotka täällä ei siis automaattisesti kuulu vuokra-asuntoihin, vaan ne pitää ostaa itse ja raahata mukanaan, joissakin myös hella puuttuu). Yläkerrassa on kaksi makkaria, joista toinen on laminoitu. Niiden keskellä on kylppäri. Ainoa huono puoli tässä asunnossa on se, että kylppärissä ei ole vedenjakajaa vaan on kylmä ja kuuma erikseen käsienpesualtaassa. Se on niin tätä brittityyliä... Sitten kävelymatkaa juna-assalle on noin 15min ja toiset 15min high streetille. Kuulemma alamäkeä... takaisin tullessa mies lupasi sitten aina hakea mut autolla pitkän työpäivän jälkeen :) hahah...

Ja odotan kuin kuuta nousevaa myös rakenneultraa 9.6 ja 10.6 toteutuvaa Suomi-viikonloppua. Tämä on siis aiiiiivan käsittämättömän ihanaa aikaa, -toivottavasti kaikki osaa olla iloisia meidän puolesta. Ei se elämä aina näin hyvin kuitenkaan potki. Nyt potkii ja urakalla, ja se on hienoa se :) Aion nauttia siitä täysin siemauksin <3

Nyt sen sämpylätaikinan pariin!

17+4