Hommasin aikani kuluksi tollaisen laskimen tuohon, josta näkee minkä kokoinen ja ikäinen murunen siellä kasvaa. Mä olen niin dementoitunut tapaus, että jos joku kysyisi, en muistaisi. Kyllä... totta se on.
Tämän aamuinen viivanen oli kyllä ihana ja paksu ja vahva ja mitä kaikkea. Nyt vaan sormet ristissä, että kaikki menee hyvin ja toinen saa elämälleen hyvät lähtökohdat.
Mua on mietityttänyt tässä, kun ekan km:n jälkeen hoitaja totesi mulle, että mun pitäisi saada verityyppini takia joku rhesus pistos keskenmenojen jälkeen, jotta mun keho ei hylkisi uutta sikiötä mikäli se on + verityyppiä. Mulla on siis se harvinaisin O-, kiitos siitä äidilleni. Ei, en syytä äiteetä, mutta syytän sitä verityyppiä, kun tarttee aiheuttaa lisää päänvaivaa muutenkin vaikeaan taipaleeseen. Tottakai epäilyttää, että mitä jos tämäkin menee sen vuoksi kesken? No siis en voi syyttää keskenmenoistani verityyppiäni, en minä sitä tässä nyt hae takaa, mutta fakta mikä fakta tuo, että mun keho saattaa hylkiä sikiötä mikäli sillä on vastakkainen verityyppi. En ole koskaan saanut tuota rhesus pistosta, vaikka pari km:ää on saldona.
Ompas tänään ollut melkonen päivä. En ole enää ihan niin kuoleman väsynyt ollut tänään ja eilen. Mahtoiko siis väsymys aiheutua ennemminkin stressistä ja ajatuksesta, että olen raskaana, kuin siitä itse raskaudesta :D
Ei näin alussa mitään kunnon oireita kait pitäisi olla?
Hengästyn kyllä ja rinnat on arat, joten ne kai menee tuon siemenen piikkiin ainakin.
Jännitän mahaani tahtomattani jatkuvasti. En tiedä olenko tehnyt sitä ennenkin? Mutta jotenkin outo huomio tuo.
Pitääkin tänään tai huomenna ottaa itseään niskasta kiinni ja soittaa sinne lääkäriin, jotta saa jatkosta selvyyttä.
No comments:
Post a Comment