Muks muks.

"Muru on 25cm".....WHAAT? Ei se voi olla niin iso vielä. Toi tikkeri valehtelee aivan taatusti. Just mä jostain luin, että se olis 16cm.... Hmmm....

Kissa pomppasi aamulla varoittamatta mun mahan päälle, kun makasin selälläni sängyssä vielä puoliunessa. Onneksi kyseessä oli kissoista kevyempi versio (HUH!), koska en ehtinyt siinä jännittämään edes vatsalihaksia tai muuten suojaamaan käsillä vaan se kosahti juuri vauvan päälle ja teki kipeää. Pelästyin ihan kauheasti.
Mutta tämäkös meidän mangoa ei häirinnyt...ellei sitten ottanut nokkiinsa äkkinäisestä aamuherätyksestä, nimittäin siitä alkoi tunnin kestävä poukkoilu kohdun seinämästä toiseen :D <3. Korvaamatonta.
Toinen siellä päästeli menemään oikein tunteella. Päivä päivältä ne liikkeet tuntuu paljon paremmin ja voimakkaammin. Ja tietenkin tunnistan ne helpommin, sekin voi olla.
Nyt se on muljannut iltamuljauksensa jo tässä koneella ollessa ja juttelin tuossa taas tunnin ystäväni kanssa puhelimessa ja muljautteli senkin aikana :) Muks muks.

Juttelin tänään meidän HR-henkilön kanssa, joka on siis samoilla viikoilla, kun minä. Sanoin, että haluaisin lähteä äitiyslomalle 12.8 ja käyttää siihen alkuun ensin viikon lomani. Mulla on elokuun ensimmäinen viikko myös lomaa, eli siinä välissä olisi tuo viikko töitä, jonka aikana saisin toivottavasti koulutettua itselleni jatkajaa. Tuli siinä sitten puheeksi sairaslomat. Tämä HR-tyyppi sanoi, että 11 viikkoa ennen laskettua aikaa ei saa lain mukaan olla sairaana päivääkään TAI jos on, niin äitiysloma alkaa siitä päivästä alkaen, etkä saa enää palata töihin, vaan jäät siitä sitten suoraan äitiyslomalle. WHAT? Rupesin kuumeisesti tietenkin miettimään tuota meidän heinäkuun viimeisen viikon lomareissua (mulle ei heinäkuussa lomaa myönnetä, joten otan sitten omaa lomaa :D), että jääkö se noiden 11 viikon sisään. Miehen laskujen mukaan ei jää, eli saisin olla sen vielä sairaana ihan vapaasti. Mutta käsittämätön sääntö tuollainen!! Ihan hanurista! Ja sitten saat vain 6 viikkoa osittaista palkkaa töistä, jonka jälkeen saat vain £124/vk äitiyspäivärahaa.... ei ei ei ei....
Mielummin olisin töissä mahd. pitkään ja aloittaisin äitiyslomani mahd. myöhään. Toki taas tuo junalla liikkuminen ei varmasti ole helppoa (saatika muukaan liikkuminen) tuossa vaiheessa, joten mietintään jää mitä tässä sitten tekee....

Asuntojuttuja sen verran, että saimme tänään täytettäväksemme asunnonhakulomakkeet. Olemme maksaneet välitysfirmalle yli £200, jotta ottaisivat asunnon pois markkinoilta meidän vuoksemme. No nyt kuitenkin meidän on pakko ilmoittaa näissä lomakkeissa, että meillä on lemmikkejä. Tämän vuoksi meidän hakemus voidaan diskata kylmästi. Nyt siis kaikki peukut pystyyn, jotka vaan nousee!!! Kaikki tarvitaan, nimittäin asunnonhaku tässä maassa on melko toivotonta, jos sinulla on lemmikkejä. Monet vuokraisännät kammoavat lemmikinomistajia, enkä yhtään ihmettele. On tämä Englanti kyllä semmoinen maa, että jokaiseen junaan mahtuu ihmisiä. Rehellisiä ihmisiä saa hakemalla hakea, joten toki ymmärrän asian senkin laidan. Nyt pitää vaan toivoa, että rehellisyys maan perii ja saadaan se asunto, vaikka meillä onkin nuo kaksi karvaturria.

Olivat myös välitysfirmassa sanoneet, kun mies sanoi että olen raskaana, niin "Jaa, eli teillä onkin sitten vaan yksi palkka käytettävissä vuokran maksuun just joo...". MITEN VOI SANOA NOIN??? Eikö se nyt ole jokaisen oma asia mistä ne vuokrarahat repii, kunhan repii ne jostain? Meillä ei ainutkaan vuokra ole jäänyt maksamatta ja luottotiedoissa ei ole mitään häiriötä. Luulisi nyt senkin painavan edes jotakin. Mur.

Uusilla viikoilla mennään. Tänään lähti käyntiin yhdeksästoista viikko. Tästä kaksi viikkoa ja ollaan puolessa välissä raskautta. Ihan kauhean huisia! Sen HR-henkilön kanssa kun höpistiin, niin tajuttiin, että eihän tässä töitäkään ole juuri nimeksikään jäljellä ja tuo pari kk menee niin hujauksessa. Hän lähtee äippälomalle jo elokuun alussa (käyttäen siinä 2vk lomiaan), kuten minäkin meinasin, mutta ajattelin sitten, että menen vielä viikoksi töihin siinä välissä jos tosiaan heinäkuun viimeisen viikon meinaan ottaa ommaa lommaa...
Sitten alkoikin lievästi paniikki nousemaan pintaan. Maha tästä vain kasvaa. Selkä tulee tätäkin kipeämmäksi ja liikkuminen vaikeutuu. Kiehtovaa, tuntematonta ja pelottavaa samaan aikaan.

Ja loppuviimeksi, nämä ovat viimeisiä kuukausia KOSKAAN, kun vietämme aikaa kahdestaan. Tarkoitan nyt siis aikaa, kun meillä ei vielä ole lastenhoito-ongelmaa. Toki lapsen saa välillä hoitoon jonnekin, mutta siis nyt puhun ja ajattelen aikaa, jolloin lasta ei vielä ole. Se on nyt tässä. Kaikki, joilla on lapsia sanovat, että tästä ajasta pitäisi nauttia kaikin voimin. Joo, toki nautinkin. Ihana kesä tulossa ja maha kasvaa ja muuta kivaa, mikäs siinä. Mutta sen jälkeen meillä on vauva... Vauva. Ihan oma vauva. Kaikki muuttuu.
Tottakai muutos aina pelottaa?
Tiedän, päivä kerrallaan kuten tähänkin asti, eikä se siis sillä tavalla pelota, että kauhulla sitä odottaisin. Odotan innolla... mutta onhan se silti pelottavaa aina, kun elämä muuttuu täydellisesti ja takaisin ei ole paluuta. Eikö?

18+0