Aluksi suurkiitos kaikille kommenttia jättäneille <3
----------------------------------------------------
Masussa on ollut ihan hiiren hiljaista sitten eilisillan gladiaattorihehkutusten :(. Ottikohan mein pieni boheemi poika nokkiinsa, kun äiti vertas sitä gladiaattoriin :D hahaha.. No jokatapauksessa tunnin nukkumaanmenoajan potkumaratoni jäi eilen väliin. Yöllä ei tuntunut mitään (olen vähän väliä hereillä ja nukahtaminen on hankalaa levottomien jalkojen vuoksi) ja aamullakin oli hiiren hiljaista, joka jatkui sitten koko päivän vaikka kuinka tökein ja hölskytin mahaa. Päässä pyöri kaikki maailman kauhuskenaariot siitä, miten pieni ei saa tarpeeksi verta tai ravintoa, kun meikäläisen verenkierto tuntuu olevan vähän heikko puutuneista raajoista päätellen, ja siitä miten se on kieputtanut aktiivisuudessaan kaulansa napanuoran ympäri ja tukahduttaa siellä itsensä tai tai tai... En edes viitsi kaikkea kirjoittaa mitä mielessä liikkui. Mutta ajattelin, että tämäkö on sitä lopun alkua.
No, voin kertoa, että mikäli jollekin tulee samanlainen päivä eteen, niin älkää tehkö kuten minä tein!
Eli ei kannata mennä ihan äkkiä googlettamaan vauvan liikkeistä, koska sieltä tulee vastaan pelkästään 98%sesti kohtukuolematarinoita, kuinka se on huomattu siitä kun vauva on lopettanut liikkumisen.
Tässä tullaan taas tähän mun edelliseen huolenaiheeseen...
No, nyt ehtoolla kun tulin töistä kotiin ja jutskailtiin tässä miehen kanssa, miehen pakatessa tavaroita muuttoa varten - mä olin siis ajatuksessa mukana, vaikka istuinki ite sohvalla. Happy thoughts. :D
Niiin ni pointti oli siis se, että kyllä siellä joku elossa on koska se taisi kääntää kylkeä pariin otteeseen tässä. Hyvä niin. Olisi mun mielenrauhan kannalta silti paljon mukavampaa, jos se jaksaisi olla lomailematta kauhean usein ja pysyisi aktivistina :D
Sitten vähän iloisiakin uutisia!
Siis jotain aivan käsittämättömän hienoa :). Ystäväni Suomesta on ottanut asiakseen meidän jelppimisen ja on kysellyt ympäriinsä mm. puklurättejä ja ylimääräistä vauvatarviketta ja joku sitten oli luvannut postikulujen hinnalla lahjoittaa isot läjät vauvan ja taaperon vaatteita, ehkä leluja, matkasyöttötuolia ja syöttötuolin pehmustetta, vauvakeinua, vaipanvaihtoalustaa sun muuta härpäkettä. Siis POSTIKULUJEN HINNALLA! Miten pitkä penni tuossa säästyykään! Aivan über mahtavaa...tekis mieleni tuulettaa, mutta en taida uskaltaa jos huitasen tän läppärin lattialle epähuomiossa niin sen jälkeen ei oo kellään kivaa. Hihihi...
Eli siis suurkiitokset tätäkin kautta vaivannäöstä T. !!!!
Joku paukuttaa mein ulko-ovea ja huutaa huonolla englannilla jotain. Yläkerran elefantit on tilannu taas take-away ruokaa siis, kuten joka ilta. Kyllä, JOKA ILTA heille tuodaan pizzaa tai kiinalaista. Ja sen kyllä kuulee askelissa!!! Hohhoijaa...
Mutta onneksi päästään muuttamaan pois täältä paperiseinien sisältä. Ainoa mitä tulee ikävä on tuo high street ja merenranta. Mutta pääseehän tänne sitten käymään <3.
Otin tänään pakkaamisen suhteen hippasen rennommin. Pari laatikollista pakkasin. Huomenna vuorossa vessatarvikkeet, jotta saan sitten paniikissa lauantaiaamulla hakea meikkejä ja tukkatarvikkeita ennen Lontooseen lähtöä ;). Pitäisi myös tyhjentää keittiön kaapit huomenna.
Dodiin, mutta tämä kuittaa tältä erää ja nyt hyvillä mielin unten maille. Tai ainakin yrittämään...en tiedä, tekis mieli välillä sahata noi jalat kokonaan irti, kun ne ei halua pysyä paikoillaan kun menen sänkyyn. Tässä sohvalla ei oo mitään ongelmaa! En kuitenkaan viitsis nukkua tässäkään läppäri sylissäni xD.
21+1
4 comments:
Sattumoisin tänne eksynyt. Tyttäreni asuu Skotlannissa, ja muutaman paketin sinne lähettäneenä tiedän, että "postimaksun hinnalla" ei välttämättä ole halpa....yleensä paketin sisällön arvo on ollut pienempi kuin postimaksut! Omista raskauksista on jo aikaa niin, että aika on kullannut muistot, mutta tuon hätäilyn ja huolen kyllä muistan. Itseäni lohduttaa (esim. nyt kun lapseni on kaukana eikä enää välitä äidistä) että voin jättää kaikki murheeni Jumalalle, elämän antajalle ja luottaa siihen että kaikki käy niinkuin on paras. Kaikkea hyvää sinulle! Mervi
Mulla ei koskaan tunnu öisin mitään ja aamuisinkin menee pitkään ennenkuin tuntuu. Iltaisin reilusti ennen nukkumaanmenoa on aktiivisinta.
Välillä on hiljaisempia päiviä. Oon huomannut sellaisenkin, että jos huolestun ja vaikka tuntisin potkuja silloin tällöin, unohdan hetkessä, että niitä tuntui ja jatkan huolehtimista :D
Niinkuin tiedät, esim vauvan asento vaikuttaa siihen, miten hyvin liikkeitä tuntuu... Mutta eihän ne järkipuheet auta silloin kun huoli iskee :)
Tarviihan sitä pikkuisen välillä levätäkkin, että gladiaattori jaksaa sitten taas riehua mutta joo saat sanoa mulle sitten joskus samoin jos oon raskaana ja panikoin että nyt se ei liiku ja on varmasti kuollut. Kuulin taas yhden onnettoman tarinan keskenmenosta miksi maailma on niin epäreilua ja julmaa. Ja Brittien huippumalli haussa ohjelmassa oli joku alle 20v. yh äiti joka hehkutti miten ihanaa on olla yh äiti mutta joskusw se on melko raskasta onneksi pääsen joka lauantai ulos kun äitini on lastenvahtina OMG sanon vaan, englantilainen teiniäiti voi jee! Joo.. sori kulutan sun blogitilaa joutavilla löpinöilläni;) Mutta oon Muru iloinen että sun raskaus on jo noin pitkällä(toki mitä vain voi sattua mutta kuitenkin seilataan jo hiukan turvallisilla vesillä)kyllä se pikkuinen hyvin voi <3 Nyt puutalkoot odottaa.
Post a Comment