Mutta muuten mukava päivä takana. Oltiin miehen kanssa synnytysvalmennuksessa 9-15 ja skipattiin viimeinen luento, joka olisi kertonut vauvan kylvetyksestä. Molemmilla niin paljon luomet painoi, että päätettiin lähteä kotiin ja opetella vauvan kylvetykset myöhemmin käytännössä.
Itse sain tosi paljon irti kivunlievitysmetodeista kertovalta luennolta sekä synnärin kiertueesta. Siellä katseltiin synnytysammeet ja sängyt ja eri osastot läpi. Itse olen nyt ruvennut haaveilemaan kokeilevani vesisynnytystä. Ammeeseen kuulemma pääsee, kun on 5cm auki ja sitä sitten pungerretaan vauva ulos siellä ammeessa ja nostetaan se itse tuohon rinnalle. Olin kuvitellut, että siellä ammeessa olisi kätilö mukana, joka käskisi ponnistamaan kun siltä näyttää, mutta eihän siellä tietenkään kätilöt uiskentele. Miehet saa kuulemma tulla altaaseen tueksi. Sairaalassa tosin oli vain yksi amme, joten jos se on varattu, on keksittävä jotakin muuta. Toivottavasti se ei olisi varattuna...
Altaassa saa kivunlievitykseksi enintään ilokaasun. Ei mitään pistoksia tai epiduraalia (mikä tietenkin ihan ymmärrettävää). Mies vähän epäröi olenko aivan varma, etten halua tuhdimpia kivunlievityksiä. Sanoin haluavani kokeilla mahdollisimman luonnollista tapaa, enkä pumpata vauvaa täyteen lääkkeitä. Pistokset ja epiduraalilääkehän läpäisevät kohdunseinämän ja tekevät vauvasta uneliaan.
Osastolla nähtiin myös pari vastasyntynyttä. Oi luoja kuinka pieniä olentoja ne ovat syntyessään <3!!! Siinä kohtaa miehen kanssa molemmille iski tajuntaan se, että meille tulee vauva ensi kuussa ja se on meillä vielä joulunakin, ja ensi jouluna...öin ja päivin...aina. Kasvaa ja kehittyy. Ymmärrettiin siinä samassa, että me ollaan tuolla samaisella osastolla ensi kuussa ja ihmiset tulevat katsomaan MEIDÄN vauvaa.
Me lähdettiin sieltä synnäriltä kävelemään hissukseen takaisin opintokeskusta kohti ja molemmat oli vähän haavi auki tunnelmassa siinä, kun kummankin takaraivossa oli se tosiasia, että meille todellakin tulee pienen pieni vauva. Tällä hetkellä se on vaan ollut tuo maha tuossa, joka kasvaa ja heiluu... mutta nyt se iskettiin kuin kapulalla tuonne takaraivoon ja oli hauska varmaan seurata meidän ilmeitä. Molemmat katsottiin toisiamme suu auki ja todettiin asia samaan aikaan :D
No, hyvä että tajuttiin asia jo nyt :D hahaha!
Nyt on jotenkin pää niin täynnä informaatiota, etten saa sieltä mitään järkevää ulos.
Kissankusi haisee....
Ulkona on kuuma <3 ja vein pyykit ulos kuivumaan. Mies lähti juhlistamaan pikkuveljensä 18v päiviä, joten kattelen täällä hetken päästä BB:tä suomiteeveestä ;)
Toivotaan, että ensi yönä tulee NukkuMatti.
Unohdin punnita itseni tänäaamuna, mutta huomenna sitten :)
32+4
4 comments:
Meidän sairaalassa ei todennäköisesti edes onnistuisi synnytys vedessä, siellä on vain pari kätilöä joilla on tuohon koulutus ja vain yksi synnytyssali jossa on amma, joten todella tuurilla se voi onnistua, mutta mahdollisuudet ovat suht pienet.
Mä laitoin eilen piskuisen sängyn valmiiks ja lopuksi "soittorasian" sinne soimaan, tuntui aika uskomattomalta, että pian siellä nukkuisi meidän pikkuinen vauva.
<3 Kyllä sieltä on ihan oikea pieni, ihana, ihminen tuloillaan! Sitten vasta sen oikeesti tajuaa, kun saa sen siihen rinnalle tuhisemaan :)
Itsekin haaveilin vesisynnytyksestä, joka ei täällä ollut mahdollinen, mutta hyvin se sujui ilma vettäkin :)
Tsemppiä!!
Mäkin jo stressailen synnytystä :D Mut päivän kestää mitä vaan. Hienoa että on ollut hyvät valmennukset siellä :) Pakko oli tulla viel kurkkaamaan ennen unille menoa. Tuo on niin totta että sitten kun jotain saa niin alkaa pelkäämään et miten kestävää kaikki on ja koska multa otetaan tää onni pois. Ihanaa, kuukausi enää ja teillä on vauva <3 Tsemppiä kissojen kanssa! Nyt unille..
-Jane <3
Muakin olisi kiinnostanut tuo vesisynnytys, joka ei täällä ole mahdollista. Ammeeseen on mahdollista päästä avautumisvaiheessa, jos se on vapaa eikä ole käytetty puudutteita siinä vaiheessa.
Mä oon jo ihan malttamaton, haluaisin jo nyt synnyttää.. :D Mutta eipä se auta kuin odotella.
Post a Comment