Synnytysvalmennus; Olen sanaton.

Hyvää lauantaita kaikille! Täällä on takana jälleen kerran uneton yö ja eteisen matolla haisee taas kerran kissan kusi. Mikäs sen parempaa.

Mutta muuten mukava päivä takana. Oltiin miehen kanssa synnytysvalmennuksessa 9-15 ja skipattiin viimeinen luento, joka olisi kertonut vauvan kylvetyksestä. Molemmilla niin paljon luomet painoi, että päätettiin lähteä kotiin ja opetella vauvan kylvetykset myöhemmin käytännössä.

Itse sain tosi paljon irti kivunlievitysmetodeista kertovalta luennolta sekä synnärin kiertueesta. Siellä katseltiin synnytysammeet ja sängyt ja eri osastot läpi. Itse olen nyt ruvennut haaveilemaan kokeilevani vesisynnytystä. Ammeeseen kuulemma pääsee, kun on 5cm auki ja sitä sitten pungerretaan vauva ulos siellä ammeessa ja nostetaan se itse tuohon rinnalle. Olin kuvitellut, että siellä ammeessa olisi kätilö mukana, joka käskisi ponnistamaan kun siltä näyttää, mutta eihän siellä tietenkään kätilöt uiskentele. Miehet saa kuulemma tulla altaaseen tueksi. Sairaalassa tosin oli vain yksi amme, joten jos se on varattu, on keksittävä jotakin muuta. Toivottavasti se ei olisi varattuna...
Altaassa saa kivunlievitykseksi enintään ilokaasun. Ei mitään pistoksia tai epiduraalia (mikä tietenkin ihan ymmärrettävää). Mies vähän epäröi olenko aivan varma, etten halua tuhdimpia kivunlievityksiä. Sanoin haluavani kokeilla mahdollisimman luonnollista tapaa, enkä pumpata vauvaa täyteen lääkkeitä. Pistokset ja epiduraalilääkehän läpäisevät kohdunseinämän ja tekevät vauvasta uneliaan.

Osastolla nähtiin myös pari vastasyntynyttä. Oi luoja kuinka pieniä olentoja ne ovat syntyessään <3!!! Siinä kohtaa miehen kanssa molemmille iski tajuntaan se, että meille tulee vauva ensi kuussa ja se on meillä vielä joulunakin, ja ensi jouluna...öin ja päivin...aina. Kasvaa ja kehittyy. Ymmärrettiin siinä samassa, että me ollaan tuolla samaisella osastolla ensi kuussa ja ihmiset tulevat katsomaan MEIDÄN vauvaa.

Me lähdettiin sieltä synnäriltä kävelemään hissukseen takaisin opintokeskusta kohti ja molemmat oli vähän haavi auki tunnelmassa siinä, kun kummankin takaraivossa oli se tosiasia, että meille todellakin tulee pienen pieni vauva. Tällä hetkellä se on vaan ollut tuo maha tuossa, joka kasvaa ja heiluu... mutta nyt se iskettiin kuin kapulalla tuonne takaraivoon ja oli hauska varmaan seurata meidän ilmeitä. Molemmat katsottiin toisiamme suu auki ja todettiin asia samaan aikaan :D
No, hyvä että tajuttiin asia jo nyt :D hahaha!

Nyt on jotenkin pää niin täynnä informaatiota, etten saa sieltä mitään järkevää ulos.
Kissankusi haisee....
Ulkona on kuuma <3 ja vein pyykit ulos kuivumaan. Mies lähti juhlistamaan pikkuveljensä 18v päiviä, joten kattelen täällä hetken päästä BB:tä suomiteeveestä ;)
Toivotaan, että ensi yönä tulee NukkuMatti.

Unohdin punnita itseni tänäaamuna, mutta huomenna sitten :)

32+4

Vehkeet ja kaikki!

Heipparallaa!
Tänään noin kaksi minuuttia kestäneessä ultrassa ruudulla näkyi pieni poika, jolla oli vehkeet ja kaikki <3. Voi että. Sydän pumputti kovaa tahtia. Mikäs sen ihanampi, sellaista katselisi ja kuuntelisi vaikka kuinka ja kauan <3. Lääkäri halusi vain tarkistaa sydämenlyönnit ja näytti tosiaan sitten pojan jalkoväliin myös. Nyt ei itsellekään jäänyt enää epäselväksi kumpi sieltä on tulossa :D
Parempi ja perusteellisempi ultra tehdään 15.9  ja silloin siis selviää pienen mitat ja paino sun muuta <3, jolloin myös selkälekuri joka tsekkaa mahdollisen skolioosin epiduraalia varten ja samana aamuna vielä näiden lisäksi neuvola. Jännää hyppyytystä. Mutta siis nämä vain sen vuoksi, että vaihdoin synnytyssairaalaa ja haluavat tehdä omat tutkimukset sen sijaan, että luottaisivat edellisen sairaalan tietoihin. Normaalia??
Sekoilivat jotakin myös mun pissanäytteen kanssa tänään. Hakivat sen ennen, kuin päästivät mua huoneeseen ja kun menin viimein huoneeseen mulle sanottiin, että ne eivät voi testata sitä pissanäytettä koska eivät voi varmuudella sanoa missä se on tai onko se mun?? WHAT? Ihme hommaa. Sitten halusivat että käyn ottamassa uuden näytteen, mutta sitä loppuviimeksi ei sitten tarvittukaan. *huokaus*

Asuntorintamalta hyviä uutisia. Asuntoa on muutama ihminen kysellyt ja toivotaan, että näiden joukosta löytyisi se uusi vuokralainen. Vanhalla vuokralaisella on käytössään tällä hetkellä kaikki avaimet ja hän on paikalla vain viikonloppuisin, eikä ollut oikein innostunut asiasta, että sinne menisi kukaan esimerkiksi ystäväni johdolla katsomaan asuntoa hänen poissaollessaan. Ymmärrettävää. Mutta viikonloput ovat kovin rajalliset, pitää siis toivoa oikeasti, että vuokralainen löytyy ajoissa. Äitiyspäivärahasta nimittäin ei makseta asuntolainaa Suomeen ja vuokraa tänne ja sen lisäksi vielä eletä :S

Ostin tänään limen vihreän jumppapallon. En tiedä tarjoaako sairaala täällä omia, joten ajattelin että se voisi olla mukava sekä ennen että jälkeen synnytyksen, ja tietenkin sen aikana.
Olen vakaasti päättänyt kokeilla vesisynnytystä. Onko aiheesta mielipiteitä tai kokemuksia?

Kysyin hoitajalta tänään pitäisikö mun tehdä synnytyssuunnitelma, mutta täti siihen tokaisi vaan, että mitä turhia semmosta tekemään. Okei? No entäpä jos mä haluan tehdä sellaisen, kun jokapaikassa lukee, että sellainen kannattaa tehdä. No hän sanoi, että teet sen sitten midwifen kanssa. Okei...no teen sen sitten midwifen kanssa. Asia selvä.
Hyvää palvelua.

Huomenna 9-15.30 on synnytysvalmennuskurssi sairaalalla. Pitää kehittää jotakin kivaa lounasta mulle ja miehelle. Varmasti informatiivinen päivä. Viime postauksessa näköjään kerroinkin jo mitä siellä käydään läpi.
Suomessa varmaan samat jutut? Ja muissa maissa...?

32+3

54 päivää jäljellä, -vai onko sittenkään?

Suppareita tulee ja menee ihan tasaseen tahtiin. Mietein tossa, että pitäisi varmaan mielenkiinnosta ruveta katsomaan oikein kellosta kuinka usein niitä tuleekaan. Ystäväni nimittäin kertoi, että hän huomasi synnytyksen käynnistyneen siitä, kun suppareita tuli viiden minuutin välein. Ok, tiesinhän minä että säännölliset supistukset on merkki synnytyksestä, MUTTA ystäväni sanoi että nämä supparit olivat KIVUTTOMIA. Ne muuttuivat vasta myöhemmin kivuliaammiksi sairaalassa. Eli okei, tästä vetäkäämme seuraava johtopäätös; säännöllisetkään synnytyssupparit eivät aina ole kivuliaita?

Eilinen meni tosiaan mahan kovettuessa ja loppuehtoosti supparit kävi tosi epämukaviksi ja koko kohdun aluetta poltteli tai nipisteli...miten sen parhaiten kuvailisi?
Tänään on suppareita tullut taas ihan tasaseen tahtiin, en tosin osaa sanoa kuinka usein, kunnen ole kellottanut. Mutta kyllä tällä treenaamisella paikkojen pitää olla kahdeksan viikon päästä jo melko pehmeenä :D Sanon vaan!

Viime yö oli yhtä helvettiä Suomeks sanottuna.
Luin kirjaa nimeltä 'Nancy', joka on nuorena kuolleen skitsofreenisen naisen äidin kirjoittama. Kirja vei kyllä mukanaan ja luinkin sitä jo puoleen väliin. Neljän aikaan yritin jälleen kerran kokeilla nukkumista ja ilmeisesti siinä sitten onnistuinkin hienoisen pähkimisen ja pöhkimisen jälkeen. Miehellä pitää olla kyllä melkoset unenlahjat, kun se ei häiriinny vaikka möyhennän siinä vieressä ja luen puolen yötä, vaihdan asentoa, käyn vessassa x10 ainakin, syön myslipatukkaa pahimpaan nälkään ja vaihdan kylkeä hirveän ähinän saattelemana, sitten nousen taas istumaan kun mikään asento ei ole hyvä.

Nukkumatti on siis hylännyt mut. Midwife soitti tänään yhdeksältä, kun olin just hyvässä unessa. Sain ajan 34 viikolle parin viikon päähän tänne paikalliseen hospitaaliin.
En sitten tuon puhelun jälkeen tietenkään saanut enää unta ja meidän harmaa pikkuhirviö ei lopettanut maukumista ennenkuin sai mut ulos makkarista. Yritin myös ottaa päikkäreitä sohvalla myöhemmin ja vielä sängyssäkin, mutta uni ei vaan tule. Olo on kuin zombiella ja väsyttää aivan infernaalisesti.
Mulla ei ole ollut energiaa tänään tehdä siis yhtään mitään. No se nyt oli odotettua tuon viimeyön jälkeen.

Huomenna aamulla on lääkäri. Toivottavasti saadaan vähän Jaskan painoarviota ja tehdään synnytyssuunnitelma tai jotain. Mun käsittääkseni ne pitäis olla jo tehtynä.... Kai tää sairaalan vaihto vähän sekoitti asioita. En tiedä yhtään mitä vaatia tai pyytää, kun olen niin amatööri tässä kaikessa :(

Lauantaiaamuna synnytysvalmennus sairaalassa 9.-15.30. Siellä käsitellään sitten läpi synnytys, imetys, kylvetys, kivunlievitykset ja kierretään synnäriä läpi yhdessä. Mielenkiintoista.

Suihkun kautta sänkyyn taas hetkeksi...
Tule uni,  tule.

32+2