Synnytysvalmennus; Olen sanaton.

Hyvää lauantaita kaikille! Täällä on takana jälleen kerran uneton yö ja eteisen matolla haisee taas kerran kissan kusi. Mikäs sen parempaa.

Mutta muuten mukava päivä takana. Oltiin miehen kanssa synnytysvalmennuksessa 9-15 ja skipattiin viimeinen luento, joka olisi kertonut vauvan kylvetyksestä. Molemmilla niin paljon luomet painoi, että päätettiin lähteä kotiin ja opetella vauvan kylvetykset myöhemmin käytännössä.

Itse sain tosi paljon irti kivunlievitysmetodeista kertovalta luennolta sekä synnärin kiertueesta. Siellä katseltiin synnytysammeet ja sängyt ja eri osastot läpi. Itse olen nyt ruvennut haaveilemaan kokeilevani vesisynnytystä. Ammeeseen kuulemma pääsee, kun on 5cm auki ja sitä sitten pungerretaan vauva ulos siellä ammeessa ja nostetaan se itse tuohon rinnalle. Olin kuvitellut, että siellä ammeessa olisi kätilö mukana, joka käskisi ponnistamaan kun siltä näyttää, mutta eihän siellä tietenkään kätilöt uiskentele. Miehet saa kuulemma tulla altaaseen tueksi. Sairaalassa tosin oli vain yksi amme, joten jos se on varattu, on keksittävä jotakin muuta. Toivottavasti se ei olisi varattuna...
Altaassa saa kivunlievitykseksi enintään ilokaasun. Ei mitään pistoksia tai epiduraalia (mikä tietenkin ihan ymmärrettävää). Mies vähän epäröi olenko aivan varma, etten halua tuhdimpia kivunlievityksiä. Sanoin haluavani kokeilla mahdollisimman luonnollista tapaa, enkä pumpata vauvaa täyteen lääkkeitä. Pistokset ja epiduraalilääkehän läpäisevät kohdunseinämän ja tekevät vauvasta uneliaan.

Osastolla nähtiin myös pari vastasyntynyttä. Oi luoja kuinka pieniä olentoja ne ovat syntyessään <3!!! Siinä kohtaa miehen kanssa molemmille iski tajuntaan se, että meille tulee vauva ensi kuussa ja se on meillä vielä joulunakin, ja ensi jouluna...öin ja päivin...aina. Kasvaa ja kehittyy. Ymmärrettiin siinä samassa, että me ollaan tuolla samaisella osastolla ensi kuussa ja ihmiset tulevat katsomaan MEIDÄN vauvaa.

Me lähdettiin sieltä synnäriltä kävelemään hissukseen takaisin opintokeskusta kohti ja molemmat oli vähän haavi auki tunnelmassa siinä, kun kummankin takaraivossa oli se tosiasia, että meille todellakin tulee pienen pieni vauva. Tällä hetkellä se on vaan ollut tuo maha tuossa, joka kasvaa ja heiluu... mutta nyt se iskettiin kuin kapulalla tuonne takaraivoon ja oli hauska varmaan seurata meidän ilmeitä. Molemmat katsottiin toisiamme suu auki ja todettiin asia samaan aikaan :D
No, hyvä että tajuttiin asia jo nyt :D hahaha!

Nyt on jotenkin pää niin täynnä informaatiota, etten saa sieltä mitään järkevää ulos.
Kissankusi haisee....
Ulkona on kuuma <3 ja vein pyykit ulos kuivumaan. Mies lähti juhlistamaan pikkuveljensä 18v päiviä, joten kattelen täällä hetken päästä BB:tä suomiteeveestä ;)
Toivotaan, että ensi yönä tulee NukkuMatti.

Unohdin punnita itseni tänäaamuna, mutta huomenna sitten :)

32+4

Vehkeet ja kaikki!

Heipparallaa!
Tänään noin kaksi minuuttia kestäneessä ultrassa ruudulla näkyi pieni poika, jolla oli vehkeet ja kaikki <3. Voi että. Sydän pumputti kovaa tahtia. Mikäs sen ihanampi, sellaista katselisi ja kuuntelisi vaikka kuinka ja kauan <3. Lääkäri halusi vain tarkistaa sydämenlyönnit ja näytti tosiaan sitten pojan jalkoväliin myös. Nyt ei itsellekään jäänyt enää epäselväksi kumpi sieltä on tulossa :D
Parempi ja perusteellisempi ultra tehdään 15.9  ja silloin siis selviää pienen mitat ja paino sun muuta <3, jolloin myös selkälekuri joka tsekkaa mahdollisen skolioosin epiduraalia varten ja samana aamuna vielä näiden lisäksi neuvola. Jännää hyppyytystä. Mutta siis nämä vain sen vuoksi, että vaihdoin synnytyssairaalaa ja haluavat tehdä omat tutkimukset sen sijaan, että luottaisivat edellisen sairaalan tietoihin. Normaalia??
Sekoilivat jotakin myös mun pissanäytteen kanssa tänään. Hakivat sen ennen, kuin päästivät mua huoneeseen ja kun menin viimein huoneeseen mulle sanottiin, että ne eivät voi testata sitä pissanäytettä koska eivät voi varmuudella sanoa missä se on tai onko se mun?? WHAT? Ihme hommaa. Sitten halusivat että käyn ottamassa uuden näytteen, mutta sitä loppuviimeksi ei sitten tarvittukaan. *huokaus*

Asuntorintamalta hyviä uutisia. Asuntoa on muutama ihminen kysellyt ja toivotaan, että näiden joukosta löytyisi se uusi vuokralainen. Vanhalla vuokralaisella on käytössään tällä hetkellä kaikki avaimet ja hän on paikalla vain viikonloppuisin, eikä ollut oikein innostunut asiasta, että sinne menisi kukaan esimerkiksi ystäväni johdolla katsomaan asuntoa hänen poissaollessaan. Ymmärrettävää. Mutta viikonloput ovat kovin rajalliset, pitää siis toivoa oikeasti, että vuokralainen löytyy ajoissa. Äitiyspäivärahasta nimittäin ei makseta asuntolainaa Suomeen ja vuokraa tänne ja sen lisäksi vielä eletä :S

Ostin tänään limen vihreän jumppapallon. En tiedä tarjoaako sairaala täällä omia, joten ajattelin että se voisi olla mukava sekä ennen että jälkeen synnytyksen, ja tietenkin sen aikana.
Olen vakaasti päättänyt kokeilla vesisynnytystä. Onko aiheesta mielipiteitä tai kokemuksia?

Kysyin hoitajalta tänään pitäisikö mun tehdä synnytyssuunnitelma, mutta täti siihen tokaisi vaan, että mitä turhia semmosta tekemään. Okei? No entäpä jos mä haluan tehdä sellaisen, kun jokapaikassa lukee, että sellainen kannattaa tehdä. No hän sanoi, että teet sen sitten midwifen kanssa. Okei...no teen sen sitten midwifen kanssa. Asia selvä.
Hyvää palvelua.

Huomenna 9-15.30 on synnytysvalmennuskurssi sairaalalla. Pitää kehittää jotakin kivaa lounasta mulle ja miehelle. Varmasti informatiivinen päivä. Viime postauksessa näköjään kerroinkin jo mitä siellä käydään läpi.
Suomessa varmaan samat jutut? Ja muissa maissa...?

32+3

54 päivää jäljellä, -vai onko sittenkään?

Suppareita tulee ja menee ihan tasaseen tahtiin. Mietein tossa, että pitäisi varmaan mielenkiinnosta ruveta katsomaan oikein kellosta kuinka usein niitä tuleekaan. Ystäväni nimittäin kertoi, että hän huomasi synnytyksen käynnistyneen siitä, kun suppareita tuli viiden minuutin välein. Ok, tiesinhän minä että säännölliset supistukset on merkki synnytyksestä, MUTTA ystäväni sanoi että nämä supparit olivat KIVUTTOMIA. Ne muuttuivat vasta myöhemmin kivuliaammiksi sairaalassa. Eli okei, tästä vetäkäämme seuraava johtopäätös; säännöllisetkään synnytyssupparit eivät aina ole kivuliaita?

Eilinen meni tosiaan mahan kovettuessa ja loppuehtoosti supparit kävi tosi epämukaviksi ja koko kohdun aluetta poltteli tai nipisteli...miten sen parhaiten kuvailisi?
Tänään on suppareita tullut taas ihan tasaseen tahtiin, en tosin osaa sanoa kuinka usein, kunnen ole kellottanut. Mutta kyllä tällä treenaamisella paikkojen pitää olla kahdeksan viikon päästä jo melko pehmeenä :D Sanon vaan!

Viime yö oli yhtä helvettiä Suomeks sanottuna.
Luin kirjaa nimeltä 'Nancy', joka on nuorena kuolleen skitsofreenisen naisen äidin kirjoittama. Kirja vei kyllä mukanaan ja luinkin sitä jo puoleen väliin. Neljän aikaan yritin jälleen kerran kokeilla nukkumista ja ilmeisesti siinä sitten onnistuinkin hienoisen pähkimisen ja pöhkimisen jälkeen. Miehellä pitää olla kyllä melkoset unenlahjat, kun se ei häiriinny vaikka möyhennän siinä vieressä ja luen puolen yötä, vaihdan asentoa, käyn vessassa x10 ainakin, syön myslipatukkaa pahimpaan nälkään ja vaihdan kylkeä hirveän ähinän saattelemana, sitten nousen taas istumaan kun mikään asento ei ole hyvä.

Nukkumatti on siis hylännyt mut. Midwife soitti tänään yhdeksältä, kun olin just hyvässä unessa. Sain ajan 34 viikolle parin viikon päähän tänne paikalliseen hospitaaliin.
En sitten tuon puhelun jälkeen tietenkään saanut enää unta ja meidän harmaa pikkuhirviö ei lopettanut maukumista ennenkuin sai mut ulos makkarista. Yritin myös ottaa päikkäreitä sohvalla myöhemmin ja vielä sängyssäkin, mutta uni ei vaan tule. Olo on kuin zombiella ja väsyttää aivan infernaalisesti.
Mulla ei ole ollut energiaa tänään tehdä siis yhtään mitään. No se nyt oli odotettua tuon viimeyön jälkeen.

Huomenna aamulla on lääkäri. Toivottavasti saadaan vähän Jaskan painoarviota ja tehdään synnytyssuunnitelma tai jotain. Mun käsittääkseni ne pitäis olla jo tehtynä.... Kai tää sairaalan vaihto vähän sekoitti asioita. En tiedä yhtään mitä vaatia tai pyytää, kun olen niin amatööri tässä kaikessa :(

Lauantaiaamuna synnytysvalmennus sairaalassa 9.-15.30. Siellä käsitellään sitten läpi synnytys, imetys, kylvetys, kivunlievitykset ja kierretään synnäriä läpi yhdessä. Mielenkiintoista.

Suihkun kautta sänkyyn taas hetkeksi...
Tule uni,  tule.

32+2

Onko kukaan nähnyt mun kadotettua siivousinspiraatiotani?

Huu... hirvittävän epämukava päivä jokseenkin takana päin, kohta.
Ei oo hyvä istua, ei oo hyvä maata (varsinkaan selällään), ei pysty tekemään mitään, ei pysty taipumaan kun sattuu niin saakelisti (nimimerkillä yritin kurottaa kirjekuorta sohvapöydän välistä...ei onnistunut). Ollaanpas sitä nyt sitten saavutettu tämä kuuluisa raihnainen loppuraskaus :D
No, ehkä huomenna on helpompi päivä.

Suppareita tulee sitten aivan jatkuvaa kyytiä. Nyt mun ei tarvi enää edes nousta ylös ja lähteä liikkeelle saadakseni supistuksen aikaseksi, vaan niitä tulee ihan myös istuessa ja maatessa. Hmmm... pelottavaa todellisuutta. Alle kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan. Todella pelottavaa?! Mennyt tosi nopeasti tämä raskausaika. Ja minä kun luulin, ettei tämä aika koittaisi koskaan, kun alkuraskaus tuntui matelevan.

Vieraat lähti tänään kotiSuomeen ja olin vakaasti päättänyt siivota tänään. NO.... nyt näyttää huolestuttavasti siltä, että olen kadottanut mun ylivilkkaan siivousinspiraationi?
Eli jos näette sellaisen harhailevan orvon näköisenä jossain, sen voi palauttaa tänne :D
Jaksamista riitti kahteen koneelliseen pyykkiä (sehän vaatii tosi paljon energiaa odottaa kun pesukone hoitaa tehtävänsä...) ja keittiön siivoomiseen. Siihen se sitten loppuikin. Imuroida en yksinkertasesti enää viitsinyt, tai mitään muutakaan...
Ehkä huomenna? Ehkä viikonloppuna :D

Jaska testailee mun mahanahkan kestävyyttä. Ompas se tosi kiva kun voi lyödä ja potkia menemään ja käsi ja jalka pomppaa kivasti takaisin, JEEEE....jatketaan samaan malliin!! RIEHUTAAN!!! WOOOUUUU!!!

Nyt mulle on myös iskenyt se kuuluisa paniikki siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä ja hankkimatta? No hankkimatta ei luojan kiitos ole paljon mitään. Vaippojakin saatiin lahjaksi <3. EKO-vaippoja oikein <3.Vihdoin voin pakata vaikka sairaalakassit valmiiksi sen kummempia vetkuttelematta...elän toivossa, että Jaska saapuis mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Ettei joutuis ainakaan odottamaan yli lasketun ajan kauheesti... -pitääkin tehdä joku lista mitä sinne ottaa mukaan. Lehdestä luin ja suosittelivat parin eri laukun pakkaamista. Menolaukku ja kotiutumislaukku. Unohdan aivan takuulla pakata jotakin supertärkeää...hmm...

Asunnosta on pari ihmistä kiinnostunut. Ystäväkin tarjoutui jo apuun asunnontarkastusta yms koskien. Ihanaa kun on tuollaisia ihmisiä ystävinä <3 <3 <3
Suuri kivi tippui sydämeltä jo siinä. Toki edelleen ressaa, että löydänkö uuden vuokralaisen ajoissa, mutta luotetaan siihen, että asiat järjestyy niinkuin ne on tähänkin mennessä järjestyneet.

32+1
#55 päivää jäljellä...

Mä niin tiesin tämän jo keväällä...miksi en kuunnellut itseäni?

Janelle onnittelut tyttölupauksesta! Tosi hieno juttu <3
...................................................................................

Pistänpä tällaisen pikaisen päivityksen tähän kohtaan.

Joo elikkä tosiaan olisi taas pitänyt keväällä kuunnella intuitiotaan ja kaivaa kaikki tarvittavat paperit esiin. Nyt joudun vaivaamaan asialla äitiäni ja/tai ystäviäni ja sekös pistää v*tuttamaan.

Nimittäin mun Porissa asustava vuokralaiseni on sanonut nyt asunnon irti ja muuttaa pois syyskuun loppuun mennessä. Mä näin tästä oikeesti etiäisen jo keväällä, mä en voi käsittää miksen kuunnellut itseäni jo silloin!
No, minähän en Suomeen pääse asuntoa jälkitarkastamaan, enkä uudelleen vuokraamaan, joten pitänee luottaa siihen, että ympäriltä löytyy tukea ja apuvoimia tarpeeksi. Joudun nimittäin todella suuren ongelman eteen, mikäli en löydä uutta vuokralaista, koska Lokakuussa juurikin mulla tippuu tulot siihen sataseen kuussa ja Lokakuussa myös loppuu vuokratulot Suomesta, joka tarkoittaa sitä että mun pitää maksaa tämän Englannin vuokran lisäksi myös asuntolainaani ja vastiketta Suomen asunnosta.

Arvatkaa kaksi kertaa stressaako tämä ihan 10-0. Apua otetaan siis ilolla vastaan, ilmottautua saa kaikki vapaaehtoiset <3

Tekisi mieleni kaivautua sohvalle ja itkeä, mutten sitä tee, koska pitää tehdä paljon muuta. Olen laittanut asunnon vuokrausilmoituksia kuvineen nyt kolmeen paikkaan tänään ja toivottavasti sieltä johkaantuisi se uusi vuokralainen. Edellisen kanssa kävi niinkin hyvin, että hän oli ensimmäinen joka asuntoa tuli katsomaan ja hän otti yhteyttä samaisena päivänä, kun asunnon laitoin vuokralle. Voiko tuuri käydä kaksi kertaa?

Äiti on kipeänä kotona, enkä asialla häntä viitsi vielä vaivata (ellei hän sitten lue sitä täältä). Ensi viikon hän viettääkin sitten kanssamme täällä Englannissa <3. Toivotaan, että pystyn pitämään kiukkukohtaukseni kurissa siis ensiviikonkin. Nyt on meinaan ystäväpariskunta ollut melko onnekas, kunnen ole saanut yhtään kilaria tänä aikana kun ovat täällä olleet hahahaha.... :) Ei ne vissiin tulleetkaan jäädäkseen nuo hormonimyrskyt? Kuka tietää...

Jaskan suunta taitaa olla alaspäin, sillä vihloo alakertaa välillä NIIN maukkaasti.

Eilen käytiin syömässä läheisessä kiinalaisessa buffetissa miehen, Jiin ja ystäväpariskunnan kanssa. Voitettiin miehen kanssa ilmainen buffetti kahdelle <3. IHANAA! Me siis voitettiin!! Hahahah... tosi mahtavaa. Ja olin miehestä tosi ylpeä, kun hän söi hitaasti eikä ahminut itseään niin täyteen, että olisi oksentanut :D Hahaha...kyllä, näin kävi viime kerralla :D. Se ei vissiin kuitenkaan ihan ole se buffetin perimmäinen idea, että mätät itsesi niin täyteen, että molemmista päistä lentää? Hahahaha

Näin unta, että ultrassa kävikin ilmi (nyt tulevan perjantain ultrassa siis) että Jaska onkin tyttö ja menin shokkiin ja rupesin ajattelemaan mitä näillä kaikilla poikien vaatteilla nyt tehdään :D hahah!!!
Myöskin tunteet heittelee edelleen laidasta laitaan. Jotenkin jo käsitän sen, että synnyttää pitää ja sen, että mulla tosiaan on joku tyyppi tuolla mahassa potkimassa. Mutta se, että meille tulee vauva, -eikä vain hoitoon, on se asia mikä ei ehkä vielä ole täydellisesti iskostunut. Jännä seurata näitä omia ajatuksiaan, kunnei koskaan uskonut että tämä pääsisi edes tapahtumaan. En oikein jaksanut siihen enää luottaa... ihailen ystäviäni, joilta on otettu tyyliin kaikki toivo pois ja silti heissä jaksaa kyteä se toivon siemen. Itseltäni se lähti todella nopeasti ja ei olisi nuppi kyllä kestänyt mitään suurempia hoitoja tai 10 vuoden lapsettomuutta. Yllättävästi sitä vaan löytää itsestään voimavaroja, kun elämä potkii päähän. Sitten kun elämä antaa paljon, sitä alkaa pelätä, että mitä se ottaa pois seuraavaksi?

Itsellä kummittelee mielessä vuosien takainen ennustajan ennustus, joka on tähän mennessä käynyt toteen. Hän sanoi, että saattaisin ensimmäisen aviomieheni hautaan. Tarkempia yksityiskohtia hän ei kertonut, mutta onko se sitten ihan normaalia, että mun intuitioni kertoo että mun mies kuolisi nuorena? Siis aivan kamalaa, ei tällaisesta saisi puhua ääneen tai edes kirjoittaa tänne. Oikeastaan tähän ei auta kommentit siitä, että ei niin varmaan tapahdu ja ei tuollaisiin kannata uskoa (ihan vaan siksi, koska kukaan ei voi niin sanoa ja sanomisiaan LUVATA, niin parempi ehkä olla sanomatta). Kunhan nyt halusin jakaa tämänkin asian... Kamalia ajatuksia mun pääni sisällä...hui. Lomalla on liikaa aikaa ajatella :(

Nyt sohvalle vaakatasoon ja nauttimaan vapaa-ajasta :)


UUDET VIIKOT! JEEEE!!
32+0