Friday 21 October 2011

Yhdessä kasassa edelleen

Mukava kuulla, että lukijoita löytyy jos ja kun blogi menee salasanan taakse :). Ilmoittelen sitten tarkemmin Jaskan synnyttyä missä ja milloin ja miten jatkamme :)
Jokatapauksessa saapi laittaa sähköpostia tuonne mun inboxiin, jos haluaa salasanaa seuraavaan blogiin. Laitathan itsestäs vähän esittelyjä mukaan ja voit vielä mainita, kauanko oot ollut meidän matkassa mukana :)


Pöh, arvatkaa muistettiinko ottaa meidän Come Dine With Me aterioista niitä valokuvia? No ei. Taisin alkuruuasta napata ja pöydästä ennen ruokailua, siinä se. Jokatapauksessa ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi <3. Aivan ihana ehtoo. Ja mieheltä suuri ele kokata vielä samaan aikaan, kun Chelsea pelasi! Pisteet miehelle. Toki peli oli päällä puhelimessa koko ajan samalla, mutta mitään ei palanut pohjaan. Melkoinen suoritus siis :)
Mutta meikäläisen menu on myös nyt valmis ja odotan innolla, että pääsen kokkailemaan :). Jännityksellä ootan, mahtaako Jaska olla sillon jo maailmassa vaiko eikö. Mun vuoroni siis ei ens mutta seuraavalla viikolla. Ellei sitten vaihdeta Jannin kanssa vuoroja.

NELJÄ PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ sanoo tikkeri!
Vähiin käy ennenkun loppuu! Miehen kanssa päivittäin hoetaan tuota, että meillä saattaa olla pieni poika ihan minä päivänä tahansa! Ei taida edelleenkään mennä jakeluun kummallakaan, vaikka mies kovasti väittää, että kyllä hän sen jo ymmärtää... joopa joo. Katsotaan vaan niin yhtä hoo moilasena ollaan siellä synnärillä :D
Itse en käsitä miten tähän ollaan päästy ja miten monen mutkan kautta tähän tosiaan ollaan tultu. Tämä hetki elämästä tuntui jotenkin saavuttamattoman kaukaiselta vielä alkuvuodesta. Olihan niitä plussatestejä tehty ennenkin, eikä ne olleet sitä tarkoittanut, että vauvaa syliin asti saataisiin.
Toki, ei se vauva vieläkään sylissä ole, mutta nyt näyttää jo vähän valoisammalta.
Pitäydyn silti edelleen lupauksessani, eli ennen en juhli kun saan nyytin elävänä rinnalleni.

Kaikki on valmiina Jaskaa varten. Haalin vielä viime hetken vaatetuksia, kun nyt alkaa tulemaan todella kylmät ilmat näköjään. Laitoin sähköpostia mummulleni eilen, että jos häntä hirveästi kudotuttaa, niin arvostaisin jos Jaskalle taikoisi villasukkia ja housuja ja muita lämpimiä villaisia asuja aikansa kuluksi <3.
Ihan herjalla löysin itseni selaamasta Ebayn lanka- ja puikkovalikoimaa, mutta kun en tajua niistä tuon taivaallista niin en mennyt ostamaan. Sormet syyhyäisi päästä itsekin tekemään pojalle jotain. MUTTA kuinka realistinen ajatus se on, että ehtisin tai jaksaisin jotain oikeasti tehdä?
Pitää siis luottaa näihin asiansa osaaviin ihaniin ihmisiin, joita ympärillä tuntuu olevan <3 ja jotka osaavat ja haluavat Jaskalle jotakin väsätä <3.
Englanti on kylmä maa. Kylmempi kuin Suomi. Täällä tarvitaan kerroksia sekä sisällä, että ulkona. Suomessa niitä tarvitaan lähinnä vain ulkona, kun sisällä taloissa lämpö kuitenkin pysyy suht hyvin. Näistä taloista ei voi sanoa samaa, kun eristeet nurkista puuttuu täysin ja joissakin taloissa on ihan suoria reikiä seinässä ulos! Siis tuuletusaukkoja, -kuulemma. (Antakaa mun kaikki kestää.)


Synnytysoireilua täällä on edelleen ilmassa, niinkun on ollut jo pidemmän aikaa. Minun kohdallani se vaan ei tarkoita sitä, että jotain oikeasti tapahtuisi :(
Piparikipua on edelleen ja se on melko kovaa, säteilee kivasti jalkaan ja alaselkä on tulessa. Joku hermo siis edelleen puristuksissa tuolla myös ja kävellä ei liikoja (paremmin kuitenkin kuin eilen). Kyljen kääntö sängyssä on edelleen todella työlästä selän ja jalan (ja mahan) takia.
Menkkajomotuksia on. Eilen sateli tiukkoja harkkasuppareita koko päivän 5-10min välein. Kohtuullisen ikävää, vaikka niihin nyt on jo tottunut, mutta ne on saaneet itseensä enemmän voimaa näin loppua kohden. Ärsyttää, kunnei noilla lähdetä synnyttelemään, vaan niitä kestetään ihan huvin ja urheilun vuoksi.

Viikon päästä ollaan joidenkin ennusteiden mukaan jo synnärillä :o!!!! WAUTSI!
Ensi viikon torstaina olisi se membrane sweeppi, eli lääkkeetön käynnistys. Kätilö rikkoo jotakin tuolta kohdun suulta jollakin koukulla (ei siis puhko vesiä) ja se joillakin käynnistää synnytyksen. Useimmilla kuulemma ei, -mies oli googlettanut. Mutta toivossa on hyvä elää. Kyllä se poju sieltä maailmaan tulee, -sitten kun on siihen valmis.


39+3
.4 päivää jäljellä.


Lilypie Maternity tickers

7 comments:

Kiki said...

Heips!

Ajattelin tulla ensimmaista kertaa kommentoimaan, blogia olen lukenut jo jonkin aikaa,mut oon vaan tosi huono ikina tulla sanomaan mitaan! :D

Musta on ihana lukea sun blogia,kun ollaan melko samanlaisessa tilanteessa.

Asun itsekkin Englannissa, brittilaisen kihlattuni kanssa, ja odotetaan meidan esikoista..viikot 40+3..eli yliaikasia ollaan.
Midwife teki membrane sweepit mullekkin alkuviikosta, mutta mtn ei tapahtunut, vaikka sita kovasti odotinkin, jtn ala turhaan pety,jos mtn ei alakkaan tapahtumaan! :D

Tsemppia loppukirille! :)

Annelie said...

nauroin piparikivuille, en sille että sä raukka oot kipee vaan sille että se oli niin hauskasti ilmaistu. Mä kutoisin Jaskalle jotakin jos osaisin, (mutta eikö ajatus oo tärkein)tiedät kuitenkin että käsityöt(ompelemismielessä ei oo mun vahvin juttuni.. joo yritän hillitä kaksimielisyyttäni.. mutta se on tän rään syytä..mähän en koskaan muuten oo kaksimielinen)sillä Englannissa tosiaan on kylmempi kuin Suomessa sanoo hän joka siellä ollessaan nukkui villasukat jalassa kuuma vesipullot kainalossa ja Suomessa niitä ei tämä kuumakalle tarvitse. Mun ei varmaan tarvi laittaa sulle viestii että haluun salasanan.. vai? niin ja kauanko oon ollut teen matkassa mukana... ööh sun teiniajoista asti eli ikuiseeden. OMG oi niitä ruusunpunaisia teiniaikoja kun elämä oli vielä niin helppoa ja unelmia jotka toteutuu täynnä. Jännään täällä yhä.. Love You!

Anonymous said...

Enhän mäkään esittelyjä kaipaa? Salasana siis mullekin faceen tai sähköpostiin :)
Voihan piparikipu :D NIIN kuvaavaa :) Täällä myös supparit tiukentuneet, mutteivät vielä ilmeisesti mitään tehneet. Viikon päästä ultra, siellä nähdään mikä tilanne. Kovasti oon koittanut nyt juoda jos se hiukan helppais noita suppareita.
Mullakaan ei nuo puikot oikein pysy kädessä, ompelukoneella jotain ehkä saan aikaiseksi, mut aika vähän niitäkään. Katsotaan koska seuraava inspis tulee :)

Tsemppiä loppurutistukseen!

-Jane <3

Mammamarian said...

Heippa. Miun blogissa on siulle haaste/tunnustus :)Hurjan lähellä laskettua olette jo, tsemppiä!

Anonymous said...

Muru, mä käyn täällä kans mut enemmän tulee tonne toisaalle kommentoitua ;) !

Mutta mielelläni olisin uudessakin blogissa mukana <3 !

-nata-

Janita said...

Minäkin siis olisin kiinnostunut lukemaan salasanallista blogia jatkossa! Olen alusta asti seurannut sun odotusta mutta oon huono ikinä mitään kommentoimaan :(
Mä oon parikymppinen, syyskuussa syntyneen pienen pojan äiti :)

SyysSydän said...

Heiii ja mä tahdon kans jatkaa blogisi lukemista! Tiedät varmaan s.postin? :) Esittelyä et varmaan tarvitse, vai? ;)