Melkoset hormonihuurut meneillään ja mies sai taas kärsiä nahoissaan.
Mulla on ollut tänään "Olen lihava valas"-päivä "eikä mieheni rakasta minua"-päivä.
Tästä syystä siis ja parista muusta, joita en lähde tässä mainitsemaan, päivä on ollut erittäin perseestä. Mitään syytähän tähän siis EI ole. Ehkä kaiken laukaisi se, että lähdin töihin puuvillahousuissa ja hupparissa, ilman takkia, näyttäen pummilta, ja ohi käveli n. samanikäinen nainen pienessä nahkaisessa minihameessaan, korkkareissaan ja pienessä topissaan...-töihin siis. Mikä mahtoi olla muijan ammatti, se jääköön mielikuvituksen varaan xD
Tällainen tulee nyt varmaan tietenkin jatkumaan silloin tällöin...aiheuttaja tuntematon.
Tykkään mahastani ja odotan, että näen sen kasvavan ja saan käyttää kivoja raskausvaatteita. Mutta silti tämmänen läski-masennus iskee välillä päälle ja miten siitä sitten pääsee eroon? Valittamalla miehelle vai? Tuskin... - sillä pääsee varmaan miehestä eroon.
Joku pungertaa läppärin reunaa vasten kovalla tohinalla.
Mahassa tapahtuu enemmänkin pungerrusta ja möyhintää, kuin itse potkuja. Ainakin toistaiseksi. Kyllä potkujakin, hentoisia mukauksia, sillon tällön tuntuu, mutta enemmän just tommosta höyhennystä...en tiedä mitä hää siellä puuhaa.
Mulle on muuten tullut ihan yhtäkkiä ihan tyttöfiilis. Johtuukohan se sitten siitä, että olen ehkä ostellut enemmän pojalle sopivia vaatteita? Vaikka olen yrittänyt pitää tietenkin ne mahdollisimman unisex väreinä. Tänään saapui muutama body 3-6kk ikäiselle ja ne olivat väreiltään limen vihreitä ja vaaleansinisiä ja joissakin oli traktorin kuvia tms.... No ei ne vauvat katso mitä niille päälle laittaa ajattelin kun ne ostin, mutta nyt iski sellainen tyttöfiilis, että katsotaan kuis viikon päästä käy. Arvonko traktoribodyt sitten täällä blogissa lahjaksi jollekin tai jotain :D Sen näkee sitten.
Pistäkääs muuten kommenttia, -viikko aikaa. Kumpaa sukupuolta meidän pungertaja sinun mielestäsi on?
Pieni lotto päivässä piristää ;) hahaha...
Olen muuten aika ylpeä itsestäni. Olen pärjännyt noin kolmisen viikkoa vallan ilman doppleria. Tai no ehkä syynä on sekin, että tunnen noita liikkeitä nyt. Mutta silti :) Mainitsemisen arvoinen paikka!
Ylihuomenna ystäväpariskunta saapuu meille viikonlopuksi ja siitä viikon päästä SUOMEN reissu <3. Vau! Mahtavaa... jos nyt ton passiasian saisi siihen mennessä kuntoon, että saisi tulostella niitä lippuja sitten uudella passin numerolla.... Ääähhh...
Toivon, ettei mun tarvitse enää koskaan milloinkaan olla tekemisissä Suomen Suurlähetystön kanssa. EVER NEVER.
Ystäväni J. kävi tänään jälleen moikkaamassa meitä täällä <3. Ihanaa taas puhua välillä Suomea. Vaikka mun on mennyt molemmat kielet todella huonoiksi... auttaisi kun puhuisi toista selkeästi enemmän, mutta soitellaan harvase päivä J:n kanssa ja lätistään Suomea, kirjotan blogia päivittäin Suomeksi, töissä kirjoitan ja puhun asiakkaille Suomea/kollegoille englantia, kotona miehelle englantia...Hyvin menee nallekarkit tasan. Tästä syystä meikäläisen kielellinen osaaminen on aika nollatouhua. Valitsen aivan älyttömiä sanoja suomea puhuessani ja jokellan kuin pieni vauva (asiakkaille puhuessa tämä on melko noloa xD) ja englanniksi tuntuu että olen yhtä käsi ja kieli on solmussa nykyään jatkuvasti. Nyt pitäisi jostain kohtaa siis karsia toista kieltä vai osatakseen toista kunnolla? NO Englantia täällä ei pääse karsimaan ja Suomenkieltäkään en halua karsia, koska tarvitsen sitä töissä. On semi-noloa, kun töissä unohtaa yksinkertaisen sanan suomeksi kuten "postinumero" ja yrittää asiakkaalta tiedustella kyseistä asiaa kuvailemalla sitä... ÖÖÖ...
Tai kun englanniksi sanotaan että "give me a call" mikä olisi suoraan suomennettuna "anna mulle puhelu", vaikka suomeksi sanotaan "soita mulle"... No minäpäs fiksuna tyttönä jätin asiakkaalle viestiä puhelinvastaajaan ja sanoin että "jos voit vaikka antaa mulle puhelun..."
Että semmosta.
Ymmärtänette pointtini.
Saa nauraa :)
Kiitos tämä kuittaa.
19+1
