Mietteitä synnytyksestä ja sen käynnistymisestä

SIIS EI VOI OLLA TOTTA!!! NYT MENEE HERMOT!
Kirjoitin kokonaisen blogitekstin ja painoin 'julkaise', jonka jälkeen tämä typerä bloggeri pyytää kirjautumaan sisään ja blogitekstini katoaa kokonaisuudessaan bittiavaruuteen. Elän toivossa, että luonnoksista löytyisi tallentuneena kokonainen postaus, mutta kissan paskat....pari sanaa tallentunut. Ärsyttävää...

Mutta aloitetaan siis pohdinnat alusta:


Huihui Jaska hipoo tuolla jo lopputähtiä.

Sain viimeyönä lievän paniikkikohtauksen siinä samassa, kun seuranani oli melko ikävä supistus. Mielessäni pyöri vain se, miten IHMEESSÄ puserran itsestäni ulos jotakin noin suurta....
Kivun kai kestää, kun se ei tosiaan kestä loputtomiin ja helpotusta on saatavilla.
Mutta on työ synnytys vaan ihmeellinen asia.

Minulle tarjottiin lääkkeetöntä kivunlievitysmenetelmää, laitetta nimeltä TENS. Lunastin sen tietenkin, kympillä. Sen laput siis asetetaan selkään ja se lähettää sähkösignaaleja aina supparin ollessa käynnissä, jolloin se vie kipua itse supistuksesta pois. En osaa selittää tämän paremmin, mutta mielenkiinnolla odotan. Laitetta voi käyttää tietenkin myös muuhun tarkoitukseen tulevaisuudessa.
Kyseisiä laitteita voi ainakin täällä Briteissä vuokrata kuukaudeksi synnytystä varten, mutta hinta oli muistaakseni noin £30-40.

Elättelen mielessäni mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä, mutta samalla pelkään, ettei minusta ole siihen.
Minulta lähtee varmasti taju siitä kivusta, jolloin Jaska joudutaan leikkaamaan ulos tai minut pumpataan täyteen lääkkeitä ja puserran Jaskan maailmaan ilman tunteita.

Tai mitä jos Jaskan pää juuttuu synnytyskanavaan, enkä saa sitä ponnistettua pihalle ja avuksi joudutaan ottamaan imukuppi tai hätäsektio? Mitä jos kaikki ei menekkään hyvin?

Joka kerta vessassa käydessä mietin, irtoaakohan minulla 'varoituksena' limatulppa ennen synnytyksen alkua tai alkaako minulla ensin supistukset vai meneekö ehkä vedet...meneekö ne kerralla vai tiputellen...yöllä vai päivällä...
Näitä asioita mietin. Joka päivä. Odotan innolla jo nyt, että Jaska saapuisi, vaikka hän varmaan antaa itseään odottaa vielä monta viikkoa.
Joka päivä yritän asennoitua siihen, että minusta tulee äiti. Yleensä samaan aikaan pelkopeikko nostaa päätään ja muistuttaa minua siitä vakaasta päätöksestä, jonka alkuvaiheessa tein; En siis juhli ennen, kuin Jaska on oikeasti sylissä ja hengittää rintaani vasten.

Sairaalakassien pakkaus on edelleen vähän vaiheessa. Sieltä puuttuu mm. breast padit (mitäs nämä olikaan suomeksi...nänniläpät :D?) ja vauvalle viltti. Kyllä, sairaalasta ei heru mitään, joten vauvalle pitää ottaa mukaan oma viltti.
Mitä jos meille tuleekin äkkilähtö, enkä ehdi pakata laukkuja loppuun?

Okei.
Pienen pienet MITÄJOS-paniikit nostavat päätään aina vähän väliä.
Hengitä. Rauhoitu. Olet viilipytty.
...
not.

Kävelen kuulemma kuin pingviini. Hmmph...
Mies luuli, että vitsailen kun käännyin keittiöstä pois ja lähdin kävelemään ja sanoi jotakin pingviinistä. Mutta totesin siihen sitten, että näin minä kävelen! :D Hauska tilanne.

Nukuin viimeyön yllättävän hyvin ilman turhia kolotuksia tai levottomia jalkoja. HURRAAA!!!
Yhdeksän tuntia ja neljä vessataukoa.
Vessasta napsahti valo pimeäksi ehtoolla, joten lampun vaihtoa odotellessa...

.........

Syyssydämelle kiitokset visiitistä ja kommentin jätöstä. Joko siitä teidän pojan saapumisesta on miltei pari viikkoa :o!! Kyllä aika menee.... Se menee niin nopeasti.

33+6
Uudet viikot poksuu taas huomenna... aika juoksee nyt huippulujaa!

Hermosärkyä, unettomuutta, energian puutetta ja outoja kipuaaltoja

Siinäpä se taitaa olla lyhykäisyydessään.

Mies muistuttaa minua päivittäin siitä, että miten pitkällä raskaus jo on. Hän odottaa innolla tapaavansa pienen tuhisijapoikansa :) Niin tietysti minäkin! Nyt tuntuisi siltä, että voisin ihan mieluusti lähteä jo synnärille ja saada nyytin syliini.
Perjantaiset kipuaaltoilut nostivat pelon jälleen pintaan siitä, mitä jos kaikki ei lopukkaan hyvin?

Perjantai oli kyllä jotakin pelottavaa.
Sain aaltoina tulevia mahanpolttokohtauksia koko päivän ja seuraavan yön. Ne ei tulleet aina supparin kera, joten synnärille nuilla ei lähdetä, mutta poltot tuntuivat siltä niinkun joku mahatauti olis koittanut puskea päälle, enkä tiennyt kummastako päästä alkaa tavaraa lentää, -niin ja tosiaan oli hankala löytää asentoa jossa oli hyvä olla niiden aikana. Olin ihan varma, että Jaskalla on jokin huonosti, mutta onneksi hän liikkui tuttuun tapaansa miltei koko ajan, joten se tietenkin lohdutti.
Poltot loppuivat lauantaina (ONNEKSI) mutten edelleenkään tiedä, mikä niiden aiheuttaja voisi olla.

Tällä viikolla seurakseni palasi myös kesäkuussa tutuksi tulleet vasemman jalan hermosäryt. Tosi kiva. Olikin jo ikävä niitä (NOT!).
Ystäväni lähetti Suomesta raskauden aikana käytettäväksi sopivaa kylmägeeliä ( <3 ) joka oli ihanasti avuksi ainakin levottomiin jalkoihin. Tuohon hermosärkyyn ei niinkään. Vasen polvi ja alareisi olivat kuin tulessa pari päivää, mutta paracetamolilla sai pidettyä kivun jokseenkin kurissa tarvittaessa.
Nyt jalka tuntuu jo paremmalta.

Mun energisyyteni on tullut tiensä päähän. Jouduin seuraamaan sivusta, miten äiti pesi ikkunoita ja puuhaili keittiössä samalla, kun itse makasin sohvalla kykenemättä liikuttamaan raajojani suuntaan tai toiseen. Ihan kamalaa! Tänään sain hädin tuskin aikaiseksi laittaa pesukoneen pyörimään. Pitää mies hätyyttää tyhjentämään astianpesukone ja auttamaan pyykkien ripustamisessa, sillä mun energiat on parin huonon yön jälkeen melko vähissä :(

Saatiin vihdoin kasattua Jaskalle kehto makkariin. Laitan kuvaa myöhemmin, kunhan saan napattua sellaisen. Makkari sai myös uuden lookin, -kiitos äidille avusta.

Aloitin myös pakkaamaan sairaalakassejani :). Mies osti mulle pinkin kassin ja toisena kassina toimii reppu :). Tähän mennessä siellä on Jaskalle kotiutumisvaatteet, muutamat vaipat, puhd liinat, pari puklurättiä, mulle kotiutumisvaatteet ja valmiina ostettu 'patient pack' (joka sisältää shampoot, hammasharjat, puhd liinat itselle ja pinnoille erikseen, rasvat huuliin sekä vartalolle yms). Näiden lisäksi pakkasin vähän myslipatukoita ja kuivattuja hedelmiä, pelikortit, hiusharjan, vanhan t-paidan, yökkärin + saunatakin, imetysliivit, parit alkkarit ja siteet, ....katsotaan mitä vielä puuttuu ja mitä tarvitaan.
Ideoita tietty otetaan vastaan, ettei mitään jää kotiin. Kuitenkin sairaalasta ei taida täällä saada mitään.
En tiedä kuinka pahaa jälkivuoto tulee mun kohdalla olemaan, joten en tiedä pitääkö mun hommata jotakin erikoissiteitä sitä varten.

Ostettiin äiteen kanssa monta pakettia vaippoja valmiiksi, jottei tarvitse lähteä ekan viikon parin aikana vaippaostoksille käärön kanssa.

En voi uskoa, että ollaan tässä vaiheessa raskautta??
Seuraavan kerran, kun näen äitini, olen itsekin jo äiti?!?!
Tämä on edelleen jotain uskomatonta.
Koko taipale on ollut uskomaton ja jokainen päivä on tuonut jotakin uutta elämäämme.
Suurin muutos on kuitenkin vielä edessä päin.
Kumpa kaikki menisi hyvin...

33+5
+10kg<
(44 päivää jäljellä laskettuun aikaan...)