Pikkuhiiviön aika käy vähiin...tik tak...

Että kokonaista kuusi päivää laskettuun aikaan.

Tosin äitini mielestä se voisi saapua tänään. Hänellä on kauhea jännitys päällään ja sanoin hänelle, että hengittelee nyt vielä viikon päivät rauhassa, niin vastauksena tuli että "mä en oo hengittänyt enää pitkään aikaan" :D :D Hahahaha... ihana äiti.
Ja tänään saapui äidin lähettämä Suomalainen suklaa <3 Namskista! Arvatkaa mitä mä siis syön täällä. Hmmm...

Ainiin, äiti soitti aamulla ja kysyi että JOKO JOKO? No...EI!
Hänelle nimittäin oli tänään noussut tarot kortti, joka sanoi, että tänään saat vihdoin kuulla kauan odottamasi iloiset uutiset. Hmmmm....
Niin ja kun kerroin asiasta Jannille, niin se totesi että aivan...tässä päivämäärässähän on tuo yhdeksikkö, kun tänään on 19.10 ja äidille oli ennustettu että Jaskan syntymäpäivässä on ysi.
Ompa tosiaan hauskoja ennustuksia!
Mutta vedän kyllä suuren rastin seinään, jos tänään tie käy synnärille.
Meinasin tuohon perään sanoa, etteihän mulla ole edes oireita, -mutta tarkemmin ajatellen, mä olen vaan jo niin tottunut näihin oireisiini kun niitä on ollut viikkotolkulla :D Hahahaha olen siis ihan HILJAA!

Tänään ei kuitenkaan Jaska ehdi syntyä, sillä meillä on ensimmäinen Come Dine With Me - viikko. Sovittiin miehen ja Jannin kanssa, että joka viikko yksi meistä kokkaa sen kolmen ruokalajin illallisen ja jotain sellaista, mitä ei ole ennen kokannut. Sitten arvostellaan ne jälkeenpäin :) Voittaja saa vaihtaa Jaskalle vaipat :D Mwhahaha...
Eli tänään on miehen vuoro kokata meille. Odotan tosi innolla iltaa!! Taitaa olla miehellä pienet paineet ;) hihihih....tekstailee mulle paniikissa kaupasta että mitä eroa on kermajuustolla ja pehmeällä juustolla...tarkoittanee tällä pehmeällä siis levitettävää juustoa, anteeksi huono suomenkieleni. Juustolevitettä! ÄÄH...mitä ne on!? Hovit ja Bonjourit ja nämä...ei kykene muistamaan. Mitäköhän mun kokkauksistani tulee :D


Kivuista vielä ilahdutan teitä tähän loppuun valittamalla.
Olipas outo lauseenrakenne?? Hmmm...
No jokatapauksessa; Sinnittelin viimeyön ilman särkylääkettä. Näin jälkikäteen sellainen olisi ehkä kannattanut napata, niin olisi saanut nukuttua paremmin. Sain unta vasta siinä 3-4 välissä ja miehen kello herätti 7.30. Mutta olo on suht pirtsakka silti. Jossakin luki että tuoreet äidit pärjäävät 3.5 tunnin yöunilla? Mielenkiintoista. Ja toivottavasti totta, sillä minä tiedän etten tuon enempää varmasti unta tule saamaan, kun heräilen tarkistamaan hengittääkö Jaska :D
Kipu on ollut nyt kaksi päivää niin HIRVEÄÄ, etten todellakaan kävele ylimääräisiä. Se alkaa siis jostakin tuolta vauvan pään painamasta paikasta ja säteilee ihanasti jalkaan ja alaselkään. Sängyssä ei liikuta milliäkään ilman viiltävää kipua. Minä kun olen venkoilija ja tykkään vaihtaa kylkeä ja asentoa jatkuvasti. Nyt niin ei tehdä, ehkä sekin vaikuttaa nukahtamiseen?
Sängystä nouseminen ja takaisin maate kallistaminen vessareissujen ansiosta on todellista työtä ja sattuu ihan joka kohtaan mun kropassa. Kamalaa tunnustaa... ja kamalaa valittaa tällaisesta asiasta. Mutta haluan, että tästä jää mustaa valkoisella, jotta muistaisin mitä tämä loppuaika oli.


Tänäaamuna kun imuroitiin Jannin kanssa vaihteeksi mein makkarin ikkunoista leppäkerttuja pois, niin toinen verhotanko tippui lattialle verhoineen päivineen. Voi...sanonko! Siis äääh....
Ja leppäkerttuja riittää. Mistä niitä oikein tulee? Ikkuna on ollut KIINNI jo kaks viikkoa!
Ja ne on jotain alien versioita...mustia kerttuja punaisin pilkuin, eikä toisin päin. Huiii...

Ikkunat on alkanut vetää öisin vesihuuruun ihan kauttaaltaan. Aamulla ne vedet sitten valuu lattialle...
Kivaa eikö? Tervetuloa Englantiin!
Sisällä on siis vielä toistaiseksi suht lämmin ja ulkona hemmetin kylmä, joten tätä täällä sitten saa kestää. Päivällä tosin on ulkona vielä 15 asteen paikkeilla ja sisälämpökin pysyttelee 20 korvilla. No, talvella nuot ikkunat varmaan vetää sitten suoraan jäähän ja saan ostaa skrapan makkarin ikkunoita varten :D. Normaalit ihmiset skrapailee auton laseja, meillä vedellään makkarin ikkunoita :D hahahaha...


Okei näihin tunnelmiin! Huomenna kuvien kera illan groumet ruuista arvostelut ;)

39+1

~6 päivää jäljellä~  -vai onko...

Keskikäyrän lapsi ja toinen polttelupäivä

Terveiset ultrasta ja neuvolasta :)

Aamu alkoi erittäin hyvällä ajoituksella tasan kymmeneltä löytäessämme oikean osaston ja neuvolatädin/kätilön Jiin kanssa. Jaska kelluu masussa oikeassa asennossa pää alaspäin ja kasvot selkään päin ja sydän pumppasi lujaa. Verenpaine oli alhainen, kuten aina, suht normaalia siis mulla.

Eilen mulla oli taas samanlainen polttelupäivä, kuin viime perjantainakin. Ihmeellinen olo ja polttoaallot alkoivat ehtoolla ja jatkuivat koko yön n. minuutin kerrallaan. Poltot tuntuivat vähän siltä, kuin iskisi jonkin sortin mahatauti, etkä tiedä haluatko juosta vessaan vai et. Supistusta polttoaaltoon ei automaattisesti kuulunut, joten kyse ei kai voi olla suppareista? Tosin mainitsin midwifelle tästä ja hän oli sitä mieltä, että kyseessä vois olla harkkasupparit. Mutta selitin hänelle, että maha ei kovetu ja tunnistan kyllä supparit kun sellaisia saan, että tässä on selkeesti erilainen tapaus kyseessä. Hän sanoi, että voi olla että mun kroppa yrittää käynnistää synnytystä?
Ihan pelkkää arvailua siis. Käski mennä sairaalaan seuraavaksi kun tuollaisia tulee ja ne siellä sitten kytkee mut koneisiin ja kattoo onko ne suppareita. Voin kyllä kertoa, ettei ole.

Ultrassa nähtiin jo iso poika, joka mittojensa puolesta kulki komiasti keskikäyrällä joka kohdasta <3.
Painoarvio Jaskalle oli runsaat 2.5kg tällä hetkellä (34+2) ja itse arvioisin, että varmaan runsaan kilon hän vielä itseään kasvattelee, kunnes ulostautuu maailmaan.
Kasvojaan ei suostunut näyttämään, kun selkään päin tuijotteli siellä, mutta muuten kaikki ultrassakin hyvin.

Huomenna vielä lääkärin tarkastus. Ihme hyppyyttämistä tuolla sairaalassa, sanon vaan. Ärsyttävää. Tänäänkin midwife sanoi, että jaa ei sun tänne olis tarvinnut edes tulla jos sä olet menossa lääkärille huomenna! No aijaa, kiva että asioista mainitaan mulle ajoissa, vaikka puhelimessa mainitsin lääkärikäynneistäni! Plääh...
On se onni, että Jii pääsee mua kuskailemaan, koska muuten olisin melkolailla kyyditön ja peukalo keskellä kämmentä, että kuinka mä sinne sairaalaan pääsen.

Rauta-arvot on kuulemma niin alhaiset, että paineltiin oma-lääkärin luo sairaalareissun jälkeen ja pyysin rautareseptiä. Huomenaamulla saan soitella, että tarviiko lääkärin nähdä mut ensin vai voiko se kirjottaa reseptin ilman näkemättä. Hohhoijaa jos senkin tarvii vielä mut nähdä. Sihteerikkö otti kuitenkin kopion mun verikokeiden tuloksista, joista käy ilmi mun alhaiset rauta-arvoni.
Mutta toivottavasti noiden rautatableteiden avulla saataisiin mun energiat ja ruokahalu taas kohdalleen. Mun ruokahaluni on ollut jo pidempään kadoksissa, enkä oikein muista syödä. Energiat on niin nollassa kuin vaan mahdollista ja jaksaminen ei riitä mihinkään. Olen tähän asti jaksanut vaikka mitä ja siivonnut asuntoa aamusta iltaan ilman väsymisen merkkejä ja ehtoolla käynyt vielä lenkillä sen päätteeksi, mutta nyt on vähän eri sävelet meneillään.
Tahdon energiani takaisin!

Ja hyvä päivä ei tietenkään loppuun asti voi mennä putkeen, sillä Visa lasku odotti iloisesti kotona oven takana :(

Jahas, se olisi sellainen aika päivästä, että saa laittaa muusiperunat kattilaan, hakea kalapuikkoja kaupasta ja pilkkoa parsakaalit valmiiksi keitinveteen :) Namnam :P


Kiitos taas kävijöille <3

34+2

Hermosärkyä, unettomuutta, energian puutetta ja outoja kipuaaltoja

Siinäpä se taitaa olla lyhykäisyydessään.

Mies muistuttaa minua päivittäin siitä, että miten pitkällä raskaus jo on. Hän odottaa innolla tapaavansa pienen tuhisijapoikansa :) Niin tietysti minäkin! Nyt tuntuisi siltä, että voisin ihan mieluusti lähteä jo synnärille ja saada nyytin syliini.
Perjantaiset kipuaaltoilut nostivat pelon jälleen pintaan siitä, mitä jos kaikki ei lopukkaan hyvin?

Perjantai oli kyllä jotakin pelottavaa.
Sain aaltoina tulevia mahanpolttokohtauksia koko päivän ja seuraavan yön. Ne ei tulleet aina supparin kera, joten synnärille nuilla ei lähdetä, mutta poltot tuntuivat siltä niinkun joku mahatauti olis koittanut puskea päälle, enkä tiennyt kummastako päästä alkaa tavaraa lentää, -niin ja tosiaan oli hankala löytää asentoa jossa oli hyvä olla niiden aikana. Olin ihan varma, että Jaskalla on jokin huonosti, mutta onneksi hän liikkui tuttuun tapaansa miltei koko ajan, joten se tietenkin lohdutti.
Poltot loppuivat lauantaina (ONNEKSI) mutten edelleenkään tiedä, mikä niiden aiheuttaja voisi olla.

Tällä viikolla seurakseni palasi myös kesäkuussa tutuksi tulleet vasemman jalan hermosäryt. Tosi kiva. Olikin jo ikävä niitä (NOT!).
Ystäväni lähetti Suomesta raskauden aikana käytettäväksi sopivaa kylmägeeliä ( <3 ) joka oli ihanasti avuksi ainakin levottomiin jalkoihin. Tuohon hermosärkyyn ei niinkään. Vasen polvi ja alareisi olivat kuin tulessa pari päivää, mutta paracetamolilla sai pidettyä kivun jokseenkin kurissa tarvittaessa.
Nyt jalka tuntuu jo paremmalta.

Mun energisyyteni on tullut tiensä päähän. Jouduin seuraamaan sivusta, miten äiti pesi ikkunoita ja puuhaili keittiössä samalla, kun itse makasin sohvalla kykenemättä liikuttamaan raajojani suuntaan tai toiseen. Ihan kamalaa! Tänään sain hädin tuskin aikaiseksi laittaa pesukoneen pyörimään. Pitää mies hätyyttää tyhjentämään astianpesukone ja auttamaan pyykkien ripustamisessa, sillä mun energiat on parin huonon yön jälkeen melko vähissä :(

Saatiin vihdoin kasattua Jaskalle kehto makkariin. Laitan kuvaa myöhemmin, kunhan saan napattua sellaisen. Makkari sai myös uuden lookin, -kiitos äidille avusta.

Aloitin myös pakkaamaan sairaalakassejani :). Mies osti mulle pinkin kassin ja toisena kassina toimii reppu :). Tähän mennessä siellä on Jaskalle kotiutumisvaatteet, muutamat vaipat, puhd liinat, pari puklurättiä, mulle kotiutumisvaatteet ja valmiina ostettu 'patient pack' (joka sisältää shampoot, hammasharjat, puhd liinat itselle ja pinnoille erikseen, rasvat huuliin sekä vartalolle yms). Näiden lisäksi pakkasin vähän myslipatukoita ja kuivattuja hedelmiä, pelikortit, hiusharjan, vanhan t-paidan, yökkärin + saunatakin, imetysliivit, parit alkkarit ja siteet, ....katsotaan mitä vielä puuttuu ja mitä tarvitaan.
Ideoita tietty otetaan vastaan, ettei mitään jää kotiin. Kuitenkin sairaalasta ei taida täällä saada mitään.
En tiedä kuinka pahaa jälkivuoto tulee mun kohdalla olemaan, joten en tiedä pitääkö mun hommata jotakin erikoissiteitä sitä varten.

Ostettiin äiteen kanssa monta pakettia vaippoja valmiiksi, jottei tarvitse lähteä ekan viikon parin aikana vaippaostoksille käärön kanssa.

En voi uskoa, että ollaan tässä vaiheessa raskautta??
Seuraavan kerran, kun näen äitini, olen itsekin jo äiti?!?!
Tämä on edelleen jotain uskomatonta.
Koko taipale on ollut uskomaton ja jokainen päivä on tuonut jotakin uutta elämäämme.
Suurin muutos on kuitenkin vielä edessä päin.
Kumpa kaikki menisi hyvin...

33+5
+10kg<
(44 päivää jäljellä laskettuun aikaan...)

72 päivää ja hirvittävä kiputila

72 päivää jäljellä. HUI!!
Miten tuo kuulostaa tosi vähältä... kääk!
(Ja varoituksen sanana, samaa saatte kestää loppuun asti vain pienenvän luvun kera. En aio tajuta tätä ennenkuin Jaska on sylissä. Olen antanut periksi tajuamisen yrittämisen xD)


Käytiin eilen noutamassa sitä meidän hoito-keittiönpöytää Southendista ja paluumatkalla autossa vasemmalle mahaan iski jumalaton kiputila! HUI O__o!!!
Se kipu säteili todella voimakkaasti vasempaan jalkaan ja nivuseen ja olin todella tuskainen autossa. Pitelin mahaani ja ulvoin ja ajattelin, että mitä se kipu sitten on kun ollaan matkalla synnärille O__O!!!! Uskoin meidän silti kaartavan sairaalan kautta eilenkin, koska pelästyin ihan tosissani. Mies kuitenkin sanoi, että Jaska siellä todennäköisesti taas painaa mun selän hermoihin, että yritä nyt hengittää ja ottaa ihan rauhallisesti ja odotetaan josko se kipu siitä laantuisi. Mennään kotiin ja käyt sohvalle maate ja hän tekee sulle syötävää :P
No kyllä se kipu siitä kotiin päästessä olikin jo suht laantunut, mutta hui miten säikähdin!
Pikkuhiiviö ei päästä äiteetä helpolla ;)

Mies otti muutamia mahakuvia meikäläisestä tänäaamuna. Siis naaman kera tyylisiä. En tosin laita niitä tänne, mutta laitan vain tuon naamattoman version.
Kuvia sivulla siis tämän aamun otosta.

Mua lievästi häiritsee tuo tämän viikon kilon painonnousu, kunnen tiedä onko se vain joku Jaskan kasvuspurtti vai olisiko mun ruokavaliossa parantamisen varaa... En nimittäin edes huomaa jos napostelen menemään ja tosiaan tuota sokeripitoista mehua on tullut uskollisesti juotua :(. Tunnustan.
En koskaan ole tykännyt noista laimennettavista mehuista (ellei sitten ole aitoa mummun tekemää) ja nyt kumoan sitä ihan tunteella?? WHAT? Onkohan tää vaan yks näitä raskauden ajan juttuja...
En edelleenkään ole syönyt ainoatakaan Yorkshire puddingia Sunday Roastin (tai muunkaan ruuan) kera. Ja ne oli mun suuri intohimoni viime helmikuuhun asti. Jännästi se vaan vaikuttaa...
Nyt tosin on kaikki Fazerin Lontoon Rae levyt kuluneet mystisesti tuolta kaapista ja taistelen itseni kanssa etten tilaisi Tuulalta lisää, joka on tulossa parin viikon päästä kylään.....ääärgggg...

Ollaan menossa anoppilaan luumuvarkaisiin taas kohta. Mies oli laittanut astianpesukoneen päälle <3 ja siivoillut alakertaa, koska minä skippasin eilen neuroottisen lauantaisiivoni miltei kokonaan (tai no sanotaan että alakerran osalta) kun hokasin, että ensi viikollahan mulla on aikaa siivota vaikka hur mycket.

Kuittaan siis sunnuntaiselostukseni tähän ja palaan asiaan huomenna --> LOMALTA! JEI!


29+5