Keskikäyrän lapsi ja toinen polttelupäivä

Terveiset ultrasta ja neuvolasta :)

Aamu alkoi erittäin hyvällä ajoituksella tasan kymmeneltä löytäessämme oikean osaston ja neuvolatädin/kätilön Jiin kanssa. Jaska kelluu masussa oikeassa asennossa pää alaspäin ja kasvot selkään päin ja sydän pumppasi lujaa. Verenpaine oli alhainen, kuten aina, suht normaalia siis mulla.

Eilen mulla oli taas samanlainen polttelupäivä, kuin viime perjantainakin. Ihmeellinen olo ja polttoaallot alkoivat ehtoolla ja jatkuivat koko yön n. minuutin kerrallaan. Poltot tuntuivat vähän siltä, kuin iskisi jonkin sortin mahatauti, etkä tiedä haluatko juosta vessaan vai et. Supistusta polttoaaltoon ei automaattisesti kuulunut, joten kyse ei kai voi olla suppareista? Tosin mainitsin midwifelle tästä ja hän oli sitä mieltä, että kyseessä vois olla harkkasupparit. Mutta selitin hänelle, että maha ei kovetu ja tunnistan kyllä supparit kun sellaisia saan, että tässä on selkeesti erilainen tapaus kyseessä. Hän sanoi, että voi olla että mun kroppa yrittää käynnistää synnytystä?
Ihan pelkkää arvailua siis. Käski mennä sairaalaan seuraavaksi kun tuollaisia tulee ja ne siellä sitten kytkee mut koneisiin ja kattoo onko ne suppareita. Voin kyllä kertoa, ettei ole.

Ultrassa nähtiin jo iso poika, joka mittojensa puolesta kulki komiasti keskikäyrällä joka kohdasta <3.
Painoarvio Jaskalle oli runsaat 2.5kg tällä hetkellä (34+2) ja itse arvioisin, että varmaan runsaan kilon hän vielä itseään kasvattelee, kunnes ulostautuu maailmaan.
Kasvojaan ei suostunut näyttämään, kun selkään päin tuijotteli siellä, mutta muuten kaikki ultrassakin hyvin.

Huomenna vielä lääkärin tarkastus. Ihme hyppyyttämistä tuolla sairaalassa, sanon vaan. Ärsyttävää. Tänäänkin midwife sanoi, että jaa ei sun tänne olis tarvinnut edes tulla jos sä olet menossa lääkärille huomenna! No aijaa, kiva että asioista mainitaan mulle ajoissa, vaikka puhelimessa mainitsin lääkärikäynneistäni! Plääh...
On se onni, että Jii pääsee mua kuskailemaan, koska muuten olisin melkolailla kyyditön ja peukalo keskellä kämmentä, että kuinka mä sinne sairaalaan pääsen.

Rauta-arvot on kuulemma niin alhaiset, että paineltiin oma-lääkärin luo sairaalareissun jälkeen ja pyysin rautareseptiä. Huomenaamulla saan soitella, että tarviiko lääkärin nähdä mut ensin vai voiko se kirjottaa reseptin ilman näkemättä. Hohhoijaa jos senkin tarvii vielä mut nähdä. Sihteerikkö otti kuitenkin kopion mun verikokeiden tuloksista, joista käy ilmi mun alhaiset rauta-arvoni.
Mutta toivottavasti noiden rautatableteiden avulla saataisiin mun energiat ja ruokahalu taas kohdalleen. Mun ruokahaluni on ollut jo pidempään kadoksissa, enkä oikein muista syödä. Energiat on niin nollassa kuin vaan mahdollista ja jaksaminen ei riitä mihinkään. Olen tähän asti jaksanut vaikka mitä ja siivonnut asuntoa aamusta iltaan ilman väsymisen merkkejä ja ehtoolla käynyt vielä lenkillä sen päätteeksi, mutta nyt on vähän eri sävelet meneillään.
Tahdon energiani takaisin!

Ja hyvä päivä ei tietenkään loppuun asti voi mennä putkeen, sillä Visa lasku odotti iloisesti kotona oven takana :(

Jahas, se olisi sellainen aika päivästä, että saa laittaa muusiperunat kattilaan, hakea kalapuikkoja kaupasta ja pilkkoa parsakaalit valmiiksi keitinveteen :) Namnam :P


Kiitos taas kävijöille <3

34+2

54 päivää jäljellä, -vai onko sittenkään?

Suppareita tulee ja menee ihan tasaseen tahtiin. Mietein tossa, että pitäisi varmaan mielenkiinnosta ruveta katsomaan oikein kellosta kuinka usein niitä tuleekaan. Ystäväni nimittäin kertoi, että hän huomasi synnytyksen käynnistyneen siitä, kun suppareita tuli viiden minuutin välein. Ok, tiesinhän minä että säännölliset supistukset on merkki synnytyksestä, MUTTA ystäväni sanoi että nämä supparit olivat KIVUTTOMIA. Ne muuttuivat vasta myöhemmin kivuliaammiksi sairaalassa. Eli okei, tästä vetäkäämme seuraava johtopäätös; säännöllisetkään synnytyssupparit eivät aina ole kivuliaita?

Eilinen meni tosiaan mahan kovettuessa ja loppuehtoosti supparit kävi tosi epämukaviksi ja koko kohdun aluetta poltteli tai nipisteli...miten sen parhaiten kuvailisi?
Tänään on suppareita tullut taas ihan tasaseen tahtiin, en tosin osaa sanoa kuinka usein, kunnen ole kellottanut. Mutta kyllä tällä treenaamisella paikkojen pitää olla kahdeksan viikon päästä jo melko pehmeenä :D Sanon vaan!

Viime yö oli yhtä helvettiä Suomeks sanottuna.
Luin kirjaa nimeltä 'Nancy', joka on nuorena kuolleen skitsofreenisen naisen äidin kirjoittama. Kirja vei kyllä mukanaan ja luinkin sitä jo puoleen väliin. Neljän aikaan yritin jälleen kerran kokeilla nukkumista ja ilmeisesti siinä sitten onnistuinkin hienoisen pähkimisen ja pöhkimisen jälkeen. Miehellä pitää olla kyllä melkoset unenlahjat, kun se ei häiriinny vaikka möyhennän siinä vieressä ja luen puolen yötä, vaihdan asentoa, käyn vessassa x10 ainakin, syön myslipatukkaa pahimpaan nälkään ja vaihdan kylkeä hirveän ähinän saattelemana, sitten nousen taas istumaan kun mikään asento ei ole hyvä.

Nukkumatti on siis hylännyt mut. Midwife soitti tänään yhdeksältä, kun olin just hyvässä unessa. Sain ajan 34 viikolle parin viikon päähän tänne paikalliseen hospitaaliin.
En sitten tuon puhelun jälkeen tietenkään saanut enää unta ja meidän harmaa pikkuhirviö ei lopettanut maukumista ennenkuin sai mut ulos makkarista. Yritin myös ottaa päikkäreitä sohvalla myöhemmin ja vielä sängyssäkin, mutta uni ei vaan tule. Olo on kuin zombiella ja väsyttää aivan infernaalisesti.
Mulla ei ole ollut energiaa tänään tehdä siis yhtään mitään. No se nyt oli odotettua tuon viimeyön jälkeen.

Huomenna aamulla on lääkäri. Toivottavasti saadaan vähän Jaskan painoarviota ja tehdään synnytyssuunnitelma tai jotain. Mun käsittääkseni ne pitäis olla jo tehtynä.... Kai tää sairaalan vaihto vähän sekoitti asioita. En tiedä yhtään mitä vaatia tai pyytää, kun olen niin amatööri tässä kaikessa :(

Lauantaiaamuna synnytysvalmennus sairaalassa 9.-15.30. Siellä käsitellään sitten läpi synnytys, imetys, kylvetys, kivunlievitykset ja kierretään synnäriä läpi yhdessä. Mielenkiintoista.

Suihkun kautta sänkyyn taas hetkeksi...
Tule uni,  tule.

32+2

Ensimmäinen lääkärintarkastus

Terveisiä paikallislääkäriltä!
Semmonen mukava Intialaismies tutki meikäläisen tänäaamuna ja tutki mahaa ja kysyi että niiiin sä olet siis 29 viikolla? Ja sanoin että ei vaan 28. Se tutki ja kokeili ja totes, että ompas täällä suuri vauva tulossa.

...

WHAT!!

EXCUSE ME???

Voisitko vähän tarkentaa???'

No en sit kuitenkaan tiedä mitä hän tolla tarkotti. Mutta sano että vauva on pääalaspäin asettuneena, mutta sillä on toki vielä tilaa vaihtaa asentoaan, jonka se varmaan tekeekin. Mutta tällä hetkellä kuulemma "lähtökuopissa" kuten lääkäri sen asian esitti :). Sanoi sitten myös, että nyt muuton vuoksi kun joudumme vaihtamaan tuota synnytyssairaalaa (ONNEKSI) niin ne saattavat lähettää meille sieltä kutsun ylimääräiseen ultraan. Mikäs sen kivempaa! Sitten ne siinä ultrassa toteekin, että Jaska on tyttö. WHAT? hahaaa... no joo.

Mulla on ollut ihan kipeitä unia viimeaikoina. Toissayönä mies kosi mua ihanan romanttisesti ja sain etsiä sormukseni sillai kullanhuuhdonta tavalla..no se sormus oli sitten just sellainen mitä en halua. Kuvailin nimittäin tässä joku ehtoo mulle mieluisaa sormusta, kun asia tuli puheeks ja tietenkin tää tuli sit mun uniin. Sormus oli paksu, kultainen ja siinä ei ollut kiveä mutta siinä oli paikka kivelle. Sellaiselle ulkonevalle kivelle siis, jollaista en halua.

No viimeyönä meillä oli sitten pieni poika, jonka kanssa tulimme sairaalasta kotiin. Tai ei se meidän tämä koti ollut, mikä lienee kolo ollutkaan, mutta kuitenkin :). Me oltiin miehen kanssa maailman huonoimmat vanhemmat. Muistin ruokkia pojan ekaa kertaa kahden päivän päästä kotiutumisesta. Myöskään vaippoja ei huomattu vaihtaa, kuin kerran päivässä ja toinen nukkui omissa kakkoissaan. Sitten mies oli laittanut sen nukkumaan mun tyynyn alle. WHAT?? Siis mistä nää unet tulee??

Mulle tuli postissa selkä/mahatuki. Laittaisin kuvan tähän, muttakun en tajunnut sellaista ottaa ja vein tuen jo yläkertaan. Äähh...ei pysty. Myöhemmin sitten.
Mutta tosi laadukas tuki (tolla hintaa tosin pitääkin olla, maksoin parikymppiä siitä), jossa selän puolella kunnon tukiputket ja kiinnitys sekä mahan ylä- että alapuolelta.
Jos selkä kipeytyy siis mahan kasvaessa, niin suosittelen tosi lämpimästi. Mulla tuo Mothercaresta ostettu tukivyö on auttanut lähinnä liikkuessa suppareiden vähentymiseen ja siihen repeämisen tunteeseen, joka mulla on ilman sitä vyötä.

Mies vie mut tänään treffeille leffaan <3. Mennään katsomaan Jim Carreyn uusi pingviinileffa :). Me ollaan vähän pingviinihulluja tapauksia. Myönnettäköön. Pojalla ei muuten ole vielä yksiäkään pingviinipotkareita tms!!! JÄRKYTTÄVÄ totuus!!! Miten näin on päässyt käymään...

Ainiin tähän lopuksi vielä hyviä uutisia aamun vaa-alta. :)
Painoa tullut viime viikon lauantaista tasan - EI YHTÄÄN!
Ei edes sataa grammaa.
Eli toissaviikon hurja painonnousu ilmeisesti tasoittui lomalta palattuamme ja vaikka vauva kasvoi ja söin normaalisti, niin herkkujen jäätyä pois multa ilmeisesti tippui painoa saman verran mitä vauva on sitten kasvanut viikossa :). Erittäin hieno juttu.
No en mä ihan totaalikieltäytynyt suklaasta ole....puolen levyä Lontoon Raetta olen vetässyt tälläkin viikolla...hihihi.. Hups. On se hemmetin hyvä, että sen saanti on rajallista ja riippuu täysin mun ystävistä ja äidistä, jotka täällä vierailee :)

Niin ja kaikkihan tietää, että lauantait on mun neuroottisia siivouspäiviä eikö vaan.
No ihme ja kumma niin tänään en ole vielä siivonnut! Tai lyhensin olkkarin toista verhoa hiukan ja tyhjensin tiskikoneen, mutta siinä se. Nyt rupeenkin seuraavaks imuroimaan ja siivoileen :)

Huomenna mennään käymään Ikeassa ostamassa toinen tommonen neliöhyllykkö tohon olkkariin. :) Jos sitten saisin jo pikkuhiljaa niitä kuvia tänne blogiinkin meidän asunnosta.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

28+4