12+0
Valtakunnassa kaikki hyvin.
Käsittämätöntä, miten tuolla mukamas polskii vajaa 6 senttinen pikkunen menemään. Pienillä jaloillaan se potkutti kovaa siinä näytöllä, enkä meinannut hoksata ollenkaan, että se sama tapahtuu mun masussa...hihih.
Tuleva isä herkisteli myös kovasti siinä ja silitteli mun päätä ja käsivartta vuoronperään.
Viikoiksi saatiin tänään 12+0, kuten arveltiinkin, ja muutin tuon laskurinkin nyt sitten. Tuossa sanotaan, että tällä viikolla muru on 7.5cm pitkä ja painaa 30g (hui miten iso jo :D)! Sormet painuu jo nyrkkiin ja jalanpohjatkin, jos niitä kutittaisi.
Tässä on kuvaa jonka kuvasin kuvasta, joten hieman valottui:
Tässä on kuvaa jonka kuvasin kuvasta, joten hieman valottui:
Niskaturvotus oli 1.6, joka ei sano mulle yhtään mitään. Ottivat veriseulan ja saan ensi viikolla puhelua Suomeen, jos häikkää tai kromosomivirhettä siis tarkemmin sanottuna löytyy. Jos ei löydy, niin lähettävät kuulemma kirjeen.
Toivomme siis kirjepostia.
Melkonen jöntikkä tossa kuvassa... aika uskomatonta, eikö olekkin?
Nyt on todella korkealla siis fiilikset ja vaikka tiedän, että mitä tahansa voi vielä sattua, niin nyt pystyn ehkä vihdoin viimein ottamaan äitini neuvosta vaarin ja alan nauttimaan tästä raskaudesta. Täysin rinnoin. Meille on varmaan tulossa vauva lokakuussa? Miten mahtavaa???!!!
25.10.11 olisi laskettu aika, katsellaan sitten mennäänkö yli vai ali.
Ukkini diabeteksen vuoksi joudun sokerirasitukseen viikoilla....öö...olikohan 28.
En edes osaa kuvitella itseäni sinne asti?
Päivä kerrallaan.
Nyt tuntuu mahtavalta ja en malta odottaa, että pääsen kertomaan asiasta isälleni ja veljelleni ja mummulleni ja ystävilleni ja ja... :)
En kuitenkaan aio tästä mainita mitään facebookissa, koska mielestäni se ei ole kovinkaan....miten sen sanoisi...-tarpeellista.. näyttää siellä koko maailmalle meidän onnen aihetta.
Tiedän, että monet niin tekevät, mutta se ei ole minun juttuni.
Meidän matkaa saa seurata täältä blogista käsin, enkä aio ottaa tämän vuoksi yhteyttä sellaisiin ystäviin, jotka ovat yhteydenpidon jättäneet. Monet sen jälkeen, kun saivat lapsia... Mutta jos laittaisin nyt heille viestiä, niin tuntuisi, että viestin merkitys olisi se, että "moi, nyt kun meillekin on tulossa vauva niin kai me taas voidaan olla kavereita?". Ei kiitos. Jos ei seuranpito suju ilman vauvoja, niin olkoon sitten sujumatta. Kyseiset henkilöt saavat sen selville sitten, kun saavat, -jos saavat.
Olen menossa istumaan iltaa Ruotsalaiskollegani luokse, jonne tulevat myös Ranskalaiskollegani sekä hänen tyttöystävänsä. Naisporukalla siis liikenteessä. Kiva päästä rupattelemaan! Tekisi niiiiin mieleni kertoa, mutta en kerro. En vielä...
8 comments:
Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :)
Tulin heti herättyäni kurkkaamaan, joko olisit päivittänyt ja aivan ihania uutisia saitte!!! <3 Niskaturvotus oli siis normaali (siihen vielä veriseula, niin saadaan tarkempi tulos). Raja menee 3mm, joten sen alle, kun on niin kaikki pitäisi olla ok.
Onnea Ihanista ultrakuulumisista <3 Vaikka mäkin oon tavallaan elänyt pelko persiissä niin jotenkin mulla on ollut vahva tunne siitä että tämä menee loppuun asti ja syntyy meidän iloksi lokakuussa(ja sun tavoin mullakin on joistakin asioista joskus tuntemuksia jotka toteutuu). Mitä etkö sä meinaa laittaa fb:hen ultrakuvaa teksitllä luumumme syntyy lokakuussa, tai kuvaa isosta mahastasi ilman päätä, tai joka aamu tekstiä rv 12+1 tänään himoitsen jäätelöä suolakurkuilla yms. *nauraa vedet silmissä*
, ymmärrät varmaan pointinsä olet likka fiksu, toisin kuin eräät, et ole pissinyt aivojasi pönttöön tikun mukana, olen niin ylpeä susta.
Sain kirjeenkin,kirjoittelen perjantaina varmaan sinne päin kun junassa on aikaa. Innolla jään odottamaan synttärilahjaa;)
voi(kaa)Hyvin!Olet(te)rakkaita
sinun Annelie
Onneksi olkoon! Sekä hyvistä ultrakuulumisista että kahdentoista viikon rajapyykin ylityksestä :)
FB:stä ja etääntyneille ihmisille (ei kai niitä voi edes kavereiksi enää kutsua?) kertomisesta olen ihan samaa mieltä. Edelleen tunnelmia fb:n suuntaan kuvaa parhaiten tämä http://meinasinkaatua.sarjakuvablogit.com/2010/04/10/in-your-face/
Onpa se söpö!!! Onneksi olkoon!!
Minäkään en esitellyt asiaa Facebookissa, enkä vieläkään ole laittanut mitään raskauteen liittyviä kuvia/tilapäivityksiä, vaikka eletään jo viikkoa 20+5. Jotenkin tuntuisi kornilta siellä kuulutella, ei tekisi kunniaa asialle...
Ei muuta kuin yhdessä iloitsemaan ja mahan kasvatuspuuhiin. Ainakin minusta oli ihanaa viimein paljastaa asia läheisille, niin pääsi jakamaan näitä tuntoja ja iloja!
Onnea hyvistä ultrakuulumisesta ja tuon maagisen 12 viikon täyttymisestä! :)
Mä kyllä tiesin et kaikki olis hyvin, mut silti mä eilisen jännitin onks kaikki hyvin.
Myöskään minä en ole kertonut/ilmaissut facebookissa raskaudesta ja toivoin äidiltänikin ettei niin tekisi, se lörppäsuu kun ei olis millään malttanu olla kertomatta kaikille asiasta :) Sain sen kuitenkin pysymään hiljaa ja monta viikkoa se jo kärkkyikin et milloin saa kertoa muille, viime viikonloppuna sitten vihdoin annoin luvan ja kaksi tuntia oli menny kun sen oli jo pitäny soitella siskoilleen ja kertoa :) Mutta joo, facebookissa mullakin on sellaisia "kavereita" joille asia saa mun puolesta valjeta vasta kun ilmoitan kumpi tuli, ja mä olen sentään aika raa'alla kädellä jättäny hyväksymättä kaveriehdotuksia.
Onnea hyvistä ultrauutisista!!!
Ihana miten alkiosta kehittyy niin nopeasti pienen ihmisen näköinen söpöliini :)
Ihana kuva! <3 Ainiin.. hienoa että sait rakkaat kissasi luoksesi. <3
Oon kanssa miettinyt tuota "fb -ilmoittelua" Ensin ajattelin, että olisin hiljaa, jos tulisin raskaaksi. Toisaalta saatan kertoa jotain, jos päästään yli puolen välin ja sikiö on terve. Koska ystävät ja tutut tietävät edellisestä menetyksestä, eivätkä välttämättä uskalla sanoa onnitteluja tai muuta vauva hömpötystä, jos eivät tiedä miten raskauden tällä kertaa käy. En halua supattelevia katseita ympärillemme. :)
Ihania ultrakuulumisia <3 Söpö pieni! Eikö ollutkin aivan mahtava tunne! huoh! :D
Minäkään en varmaan facebookissa mitään aio julkaista, jos tulee kuvia laitettua niin sitten joitakin sellaisia kuvia joissa on muitakin ja sieltä saa joku mahan bongata jos bongaa..ja ehkäpä silloinkin rajaan kuvat vain sellaisille joita ne kuvat koskettaa. Vaikka muuten tuleekin hehkutettua tätä ihanaa olotilaa :) Mutta silloin tuleekin hehkutettua niille joita oikeasti näkee usein! Minun eräs sukulainen oli kuullut että odotetaan vauvaa ja laittoi facebookkiin minun seinälleni sydämen. Siitäpä oli moni arvannut mitä se tarkoittaa. Siitä tuli taas huomattua miten pienelle asialle heti haetaan merkitystä ja mietitään ja pohditaan... Huh!
Post a Comment