Aamu alkoi erittäin hyvällä ajoituksella tasan kymmeneltä löytäessämme oikean osaston ja neuvolatädin/kätilön Jiin kanssa. Jaska kelluu masussa oikeassa asennossa pää alaspäin ja kasvot selkään päin ja sydän pumppasi lujaa. Verenpaine oli alhainen, kuten aina, suht normaalia siis mulla.
Eilen mulla oli taas samanlainen polttelupäivä, kuin viime perjantainakin. Ihmeellinen olo ja polttoaallot alkoivat ehtoolla ja jatkuivat koko yön n. minuutin kerrallaan. Poltot tuntuivat vähän siltä, kuin iskisi jonkin sortin mahatauti, etkä tiedä haluatko juosta vessaan vai et. Supistusta polttoaaltoon ei automaattisesti kuulunut, joten kyse ei kai voi olla suppareista? Tosin mainitsin midwifelle tästä ja hän oli sitä mieltä, että kyseessä vois olla harkkasupparit. Mutta selitin hänelle, että maha ei kovetu ja tunnistan kyllä supparit kun sellaisia saan, että tässä on selkeesti erilainen tapaus kyseessä. Hän sanoi, että voi olla että mun kroppa yrittää käynnistää synnytystä?
Ihan pelkkää arvailua siis. Käski mennä sairaalaan seuraavaksi kun tuollaisia tulee ja ne siellä sitten kytkee mut koneisiin ja kattoo onko ne suppareita. Voin kyllä kertoa, ettei ole.
Ultrassa nähtiin jo iso poika, joka mittojensa puolesta kulki komiasti keskikäyrällä joka kohdasta <3.
Painoarvio Jaskalle oli runsaat 2.5kg tällä hetkellä (34+2) ja itse arvioisin, että varmaan runsaan kilon hän vielä itseään kasvattelee, kunnes ulostautuu maailmaan.
Kasvojaan ei suostunut näyttämään, kun selkään päin tuijotteli siellä, mutta muuten kaikki ultrassakin hyvin.
Huomenna vielä lääkärin tarkastus. Ihme hyppyyttämistä tuolla sairaalassa, sanon vaan. Ärsyttävää. Tänäänkin midwife sanoi, että jaa ei sun tänne olis tarvinnut edes tulla jos sä olet menossa lääkärille huomenna! No aijaa, kiva että asioista mainitaan mulle ajoissa, vaikka puhelimessa mainitsin lääkärikäynneistäni! Plääh...
On se onni, että Jii pääsee mua kuskailemaan, koska muuten olisin melkolailla kyyditön ja peukalo keskellä kämmentä, että kuinka mä sinne sairaalaan pääsen.
Rauta-arvot on kuulemma niin alhaiset, että paineltiin oma-lääkärin luo sairaalareissun jälkeen ja pyysin rautareseptiä. Huomenaamulla saan soitella, että tarviiko lääkärin nähdä mut ensin vai voiko se kirjottaa reseptin ilman näkemättä. Hohhoijaa jos senkin tarvii vielä mut nähdä. Sihteerikkö otti kuitenkin kopion mun verikokeiden tuloksista, joista käy ilmi mun alhaiset rauta-arvoni.
Mutta toivottavasti noiden rautatableteiden avulla saataisiin mun energiat ja ruokahalu taas kohdalleen. Mun ruokahaluni on ollut jo pidempään kadoksissa, enkä oikein muista syödä. Energiat on niin nollassa kuin vaan mahdollista ja jaksaminen ei riitä mihinkään. Olen tähän asti jaksanut vaikka mitä ja siivonnut asuntoa aamusta iltaan ilman väsymisen merkkejä ja ehtoolla käynyt vielä lenkillä sen päätteeksi, mutta nyt on vähän eri sävelet meneillään.
Tahdon energiani takaisin!
Ja hyvä päivä ei tietenkään loppuun asti voi mennä putkeen, sillä Visa lasku odotti iloisesti kotona oven takana :(
Jahas, se olisi sellainen aika päivästä, että saa laittaa muusiperunat kattilaan, hakea kalapuikkoja kaupasta ja pilkkoa parsakaalit valmiiksi keitinveteen :) Namnam :P
Kiitos taas kävijöille <3
34+2
