Melkoset hormonihuurut meneillään ja mies sai taas kärsiä nahoissaan.
Mulla on ollut tänään "Olen lihava valas"-päivä "eikä mieheni rakasta minua"-päivä.
Tästä syystä siis ja parista muusta, joita en lähde tässä mainitsemaan, päivä on ollut erittäin perseestä. Mitään syytähän tähän siis EI ole. Ehkä kaiken laukaisi se, että lähdin töihin puuvillahousuissa ja hupparissa, ilman takkia, näyttäen pummilta, ja ohi käveli n. samanikäinen nainen pienessä nahkaisessa minihameessaan, korkkareissaan ja pienessä topissaan...-töihin siis. Mikä mahtoi olla muijan ammatti, se jääköön mielikuvituksen varaan xD
Tällainen tulee nyt varmaan tietenkin jatkumaan silloin tällöin...aiheuttaja tuntematon.
Tykkään mahastani ja odotan, että näen sen kasvavan ja saan käyttää kivoja raskausvaatteita. Mutta silti tämmänen läski-masennus iskee välillä päälle ja miten siitä sitten pääsee eroon? Valittamalla miehelle vai? Tuskin... - sillä pääsee varmaan miehestä eroon.
Joku pungertaa läppärin reunaa vasten kovalla tohinalla.
Mahassa tapahtuu enemmänkin pungerrusta ja möyhintää, kuin itse potkuja. Ainakin toistaiseksi. Kyllä potkujakin, hentoisia mukauksia, sillon tällön tuntuu, mutta enemmän just tommosta höyhennystä...en tiedä mitä hää siellä puuhaa.
Mulle on muuten tullut ihan yhtäkkiä ihan tyttöfiilis. Johtuukohan se sitten siitä, että olen ehkä ostellut enemmän pojalle sopivia vaatteita? Vaikka olen yrittänyt pitää tietenkin ne mahdollisimman unisex väreinä. Tänään saapui muutama body 3-6kk ikäiselle ja ne olivat väreiltään limen vihreitä ja vaaleansinisiä ja joissakin oli traktorin kuvia tms.... No ei ne vauvat katso mitä niille päälle laittaa ajattelin kun ne ostin, mutta nyt iski sellainen tyttöfiilis, että katsotaan kuis viikon päästä käy. Arvonko traktoribodyt sitten täällä blogissa lahjaksi jollekin tai jotain :D Sen näkee sitten.
Pistäkääs muuten kommenttia, -viikko aikaa. Kumpaa sukupuolta meidän pungertaja sinun mielestäsi on?
Pieni lotto päivässä piristää ;) hahaha...
Olen muuten aika ylpeä itsestäni. Olen pärjännyt noin kolmisen viikkoa vallan ilman doppleria. Tai no ehkä syynä on sekin, että tunnen noita liikkeitä nyt. Mutta silti :) Mainitsemisen arvoinen paikka!
Ylihuomenna ystäväpariskunta saapuu meille viikonlopuksi ja siitä viikon päästä SUOMEN reissu <3. Vau! Mahtavaa... jos nyt ton passiasian saisi siihen mennessä kuntoon, että saisi tulostella niitä lippuja sitten uudella passin numerolla.... Ääähhh...
Toivon, ettei mun tarvitse enää koskaan milloinkaan olla tekemisissä Suomen Suurlähetystön kanssa. EVER NEVER.
Ystäväni J. kävi tänään jälleen moikkaamassa meitä täällä <3. Ihanaa taas puhua välillä Suomea. Vaikka mun on mennyt molemmat kielet todella huonoiksi... auttaisi kun puhuisi toista selkeästi enemmän, mutta soitellaan harvase päivä J:n kanssa ja lätistään Suomea, kirjotan blogia päivittäin Suomeksi, töissä kirjoitan ja puhun asiakkaille Suomea/kollegoille englantia, kotona miehelle englantia...Hyvin menee nallekarkit tasan. Tästä syystä meikäläisen kielellinen osaaminen on aika nollatouhua. Valitsen aivan älyttömiä sanoja suomea puhuessani ja jokellan kuin pieni vauva (asiakkaille puhuessa tämä on melko noloa xD) ja englanniksi tuntuu että olen yhtä käsi ja kieli on solmussa nykyään jatkuvasti. Nyt pitäisi jostain kohtaa siis karsia toista kieltä vai osatakseen toista kunnolla? NO Englantia täällä ei pääse karsimaan ja Suomenkieltäkään en halua karsia, koska tarvitsen sitä töissä. On semi-noloa, kun töissä unohtaa yksinkertaisen sanan suomeksi kuten "postinumero" ja yrittää asiakkaalta tiedustella kyseistä asiaa kuvailemalla sitä... ÖÖÖ...
Tai kun englanniksi sanotaan että "give me a call" mikä olisi suoraan suomennettuna "anna mulle puhelu", vaikka suomeksi sanotaan "soita mulle"... No minäpäs fiksuna tyttönä jätin asiakkaalle viestiä puhelinvastaajaan ja sanoin että "jos voit vaikka antaa mulle puhelun..."
Että semmosta.
Ymmärtänette pointtini.
Saa nauraa :)
Kiitos tämä kuittaa.
19+1
4 comments:
Täälläkin yksi lihava valas ilmoittautuu :) Minäkin todella tykkään kasvavasta mahastani ja olen siitä ihan haltioissani, mutta siinä vaiheessa kun pitää etsiä sopivia vaatteita niin silloin minulle yleensä se olo tulee! Ja varsinkin kun perheessäni otettiin äitienpäivän tienoilla valokuvia ja minä näytin niissä kaikkea muuta kuin hehkeältä... No joo :)
Miulla itelläni on hieman poikafiilis, joten kun meillä kerta on ollut hieman erilaista oireilua niin povataanpa siulle sitten tyttöä ;) Toista sukupuolta ainakin kun mitä meille ja varsinkin kun miulla ei hirveesti noita hormonimyrskyjä oo ollu..
Miulla oli samanlainen fiilis asuessani saksanmaalla, siellä tosin ei tullut puhuttua ollenkaan suomea kuin puhelimessa aina silloin tällöin. Takaisin tullessa piti tosiaan aina miettiä muutamia sanoja suomeksi ja sitten taas se etten ruvennut kotona puhumaan saksaa kun se oli niin automaattista :) Kummalla kielellä muuten näet unia??
Nauroin;) Sulle tulee poika:) Nuo lihava valas jutut yms. kuuluvat raskauteen. Kaikki naisethan rakastaa sitä mahaansa mutta on silti lihavia ja rumia ja mies ei enää rakasta mua ja blaaa ja sitten se mies vaaan kuuntelee ja sanoo kulta mä rakastan sua jos tollasena ja olet upea yms. Ei omakohtaista kokemusta oo mutta sen verran seurannut näitä raskautuvia ystäviä(joita on ollut)viime vuosina että tuo kuuluu siihen raskauteen, joten ihan normaalia;) pikkusiskonikin aikoinaan kun asui Kanarialla unohteli välillä Suomen kielen sanoja, alkoi selittää jotain ja sitten öö miten se sanotaankaan Suomeksi ja sitten sanoi ko. sanan Engflanniksi.Välillä puhui Enkkua ja Suomea(Espanjaakin)sekaisin.
Täällä ilmoittautuu lihava lehmä, grr, mä en haluu enää yhtään isompia tissejä, mä en haluu olla eteenpäin vyöryvä tissi ja vatsapallo!
Joo.. sori tuo vuodatus, mut taitaa olla aika normaalia inhota välillä muuttuvaa kehoaan, vaikka kovin sitä masua ja raskauttaan rakastaakin :)
Mulla ei ole kokemusta tuosta kielen unohtelusta kun en ole koskaan ollu ulkomailla kuin lomalla, mutta mun mies on suomenruotsalainen ja se unohtelee välillä sanoja sekä suomesta, että ruotsista. Tosin kyllä minäkin unhotelen joskus suomenkielen sanoja vaikka puhunkin ainoastaan suomea :D
Mä veikkaan teille poikaa. Perusteluja mulla ei kauheesti ole, mutta jos kerran aluksi olet tiedostamattasi ostellyt poikien vaatteita ja vasta nyt heränny tajuamaan sen niin poika se sitten on :) Kumpaa se sun mies veikkais?
Mulla oli alussa aika sekava olo, kun toivoin kovasti tyttöä, mut puhuin aina pojasta. Lisäks mun mies joka vaistoo kummallisia asioita sano tuntevansa vahvasti sen et poika olis tulossa.. no ultran mukaan poika sieltä tulis.
Katsotaan sit kun vaavi syntyy et menikö kaikki tuntemukset ja aavistelut ihan persiilleen, vaiko eikö :D
Kaikki traktoribodyt tänne vaan, jos tyttö tulee ;) No, POIKA teillekkin tulee! <3 Kyllä mullakin oli tyttöfiilis vielä ekan poikaveikkauksen jälkeen, melkein vielä tokankin, mutta eilen se sitten vasta iski tajuntaan, että POIKA sieltä tulee <3
Post a Comment