Mies muistuttaa minua päivittäin siitä, että miten pitkällä raskaus jo on. Hän odottaa innolla tapaavansa pienen tuhisijapoikansa :) Niin tietysti minäkin! Nyt tuntuisi siltä, että voisin ihan mieluusti lähteä jo synnärille ja saada nyytin syliini.
Perjantaiset kipuaaltoilut nostivat pelon jälleen pintaan siitä, mitä jos kaikki ei lopukkaan hyvin?
Perjantai oli kyllä jotakin pelottavaa.
Sain aaltoina tulevia mahanpolttokohtauksia koko päivän ja seuraavan yön. Ne ei tulleet aina supparin kera, joten synnärille nuilla ei lähdetä, mutta poltot tuntuivat siltä niinkun joku mahatauti olis koittanut puskea päälle, enkä tiennyt kummastako päästä alkaa tavaraa lentää, -niin ja tosiaan oli hankala löytää asentoa jossa oli hyvä olla niiden aikana. Olin ihan varma, että Jaskalla on jokin huonosti, mutta onneksi hän liikkui tuttuun tapaansa miltei koko ajan, joten se tietenkin lohdutti.
Poltot loppuivat lauantaina (ONNEKSI) mutten edelleenkään tiedä, mikä niiden aiheuttaja voisi olla.
Tällä viikolla seurakseni palasi myös kesäkuussa tutuksi tulleet vasemman jalan hermosäryt. Tosi kiva. Olikin jo ikävä niitä (NOT!).
Ystäväni lähetti Suomesta raskauden aikana käytettäväksi sopivaa kylmägeeliä ( <3 ) joka oli ihanasti avuksi ainakin levottomiin jalkoihin. Tuohon hermosärkyyn ei niinkään. Vasen polvi ja alareisi olivat kuin tulessa pari päivää, mutta paracetamolilla sai pidettyä kivun jokseenkin kurissa tarvittaessa.
Nyt jalka tuntuu jo paremmalta.
Mun energisyyteni on tullut tiensä päähän. Jouduin seuraamaan sivusta, miten äiti pesi ikkunoita ja puuhaili keittiössä samalla, kun itse makasin sohvalla kykenemättä liikuttamaan raajojani suuntaan tai toiseen. Ihan kamalaa! Tänään sain hädin tuskin aikaiseksi laittaa pesukoneen pyörimään. Pitää mies hätyyttää tyhjentämään astianpesukone ja auttamaan pyykkien ripustamisessa, sillä mun energiat on parin huonon yön jälkeen melko vähissä :(
Saatiin vihdoin kasattua Jaskalle kehto makkariin. Laitan kuvaa myöhemmin, kunhan saan napattua sellaisen. Makkari sai myös uuden lookin, -kiitos äidille avusta.
Aloitin myös pakkaamaan sairaalakassejani :). Mies osti mulle pinkin kassin ja toisena kassina toimii reppu :). Tähän mennessä siellä on Jaskalle kotiutumisvaatteet, muutamat vaipat, puhd liinat, pari puklurättiä, mulle kotiutumisvaatteet ja valmiina ostettu 'patient pack' (joka sisältää shampoot, hammasharjat, puhd liinat itselle ja pinnoille erikseen, rasvat huuliin sekä vartalolle yms). Näiden lisäksi pakkasin vähän myslipatukoita ja kuivattuja hedelmiä, pelikortit, hiusharjan, vanhan t-paidan, yökkärin + saunatakin, imetysliivit, parit alkkarit ja siteet, ....katsotaan mitä vielä puuttuu ja mitä tarvitaan.
Ideoita tietty otetaan vastaan, ettei mitään jää kotiin. Kuitenkin sairaalasta ei taida täällä saada mitään.
En tiedä kuinka pahaa jälkivuoto tulee mun kohdalla olemaan, joten en tiedä pitääkö mun hommata jotakin erikoissiteitä sitä varten.
Ostettiin äiteen kanssa monta pakettia vaippoja valmiiksi, jottei tarvitse lähteä ekan viikon parin aikana vaippaostoksille käärön kanssa.
En voi uskoa, että ollaan tässä vaiheessa raskautta??
Seuraavan kerran, kun näen äitini, olen itsekin jo äiti?!?!
Tämä on edelleen jotain uskomatonta.
Koko taipale on ollut uskomaton ja jokainen päivä on tuonut jotakin uutta elämäämme.
Suurin muutos on kuitenkin vielä edessä päin.
Kumpa kaikki menisi hyvin...
33+5
+10kg<
(44 päivää jäljellä laskettuun aikaan...)
1 comment:
Heips taas pitkästä aikaa :) Vauva tuhisee tyytyväisenä, niin äitillä on täällä aikaa hetken istua koneella ;) Synnärillä en olisi "pärjännyt" ilman iPhonea :D Kyllä siitä oli niin paljon iloa, kun ei oikein pystynyt keskittymään lukemiseenkaan, eikä telkkarin tuijottelu yleisessä tilassa ei innostanut tippaakaan. Vauva kuitenkin nukkuu suurimman osan ajasta (ainakin tuo meiän pieni <3 muiden vauvat tuntui itkevän vähän väliä) :) Herkkuja otin mukaan ja niitä sinne myös joka päivä joku toi, mutta ei tehnyt niitä mieli sitten yhtään, eikä vieläkään. Muutenkin tuntui katoavan ruokahalu kokonaan synnytyksen jälkeen ja ei se ole vieläkään palannut :/ Vauva-arki on ihanaa ja ymmärrän täysin odotuksenne :) Aika menee yllättävän nopeasti, enkä olisi itsekkään uskonut, että meiän pieni päättää syntyä noin lähellä laskettua aikaa. Elämä osaa yllättää :) Tsemppiä sinne! Kyllä sen muuten sitten tietää, kun "lähtö" tulee ;)
SyysSydän ja poika 10 päivää <3
Post a Comment