Ensin mainostan Sascian blogissa olevaa LipFishin arvontaa, jonne voipi käydä osallistumassa.
..................................
Todellakin, päivät käy vähiin. Pitäisiköhän päättää vihdoinkin tämän bloginkin kohtalo?
Löytyisikö lukijoita ja mukana kulkijoita, jos laittaisin blogini salasanan taakse jakaakseni siellä myös Jaskasta muutamia valokuvia? Tänne en viitsi laittaa, muuta kuin korkeintaan sen ensimmäisen :)
Kommenttiraitaa sitten vain!
Tuossa tikkerissä sanotaan, että Jaska on saavuttanut syntymäpainonsa. Ja minä luulin, että painoa kertyy just siihen asti, kuin poika syntyy?
Hui.
Meille syntyy kohta poika.
Koskahan mä sen käsitän? Sairaalassako? Kun saan hänet rinnalleni? Aika jännä, miten ei tuota tilannetta pysty edes kuvittelemaan... on se varmaan yhtä tunteiden vuoristorataa tämä loppuvuosi. Vietämme joulun Suomessa ja en kykene kuvittelemaankaan, että seuraavaksi kun näen ystäviäni tai isääni tai veljeäni mukanani on pieni vauva, -joka on meidän aikaansaama.
Ainoa toiveeni on, että Jaska olisi terve pieni poika. (Ja jos toisen toiveen saa esittää, niin toivoisin, että Jaska voisi saapua maailmaan suht sutjakkaasti...vaikkapa jo huomenna :D)
Yöt on melko tuskallisia. Mullahan oli univaikeuksia monta kuukautta tuossa raskauden keskivaiheilta aina tuonne 8. kuukaudelle asti, mutta sitten kaikki muuttui ja sain taas yhtäkkiä nukutuksi eikä levottomista jaloista ollut tietoakaan. Nyt...kaksi yötä on mennyt valvoessa. Mahaan sattuu ja supistaa kun yritän vaihtaa kylkeä/muuttaa asentoa/nousta ylös vessaan/mennä takaisin makuulle vessasta tullessani... -eli koko ajan. Maha on painava ja sitä kivistää ja sattuu, makaan sitten missä asennossa tahansa. Olen herkkäuninen, enkä siis saa nukutuksi enää yhtään :( Miehellä on kurkku kipeänä ja se kuorsaa siis kahta kauheemmin vieressä. Viime yön vietin tulpat korvissa, mutta uni ei silti tullut. Joka kerta kun Jaska muljauttaa tai kun supistaa, tulee pissahätä. Ihan joka kerta. Vessakäynnit on siis 10+ per yö...reilusti.
Näin meillä.
Räkätauti ei hellitä otettaan, päässä vaan humisee. Olen yrittänyt pitää itseäni vähän liikkeellä, koska tuo oikea jalka ei kanna pian yhtään, jos vietän päiväni istuen tai maaten. -Tai sitten sitä pitäisi nimenomaan levätä, jotta se kantaisi? Mene ja tiedä.
Jokatapauksessa onneksi siinä ei tällä hetkellä ole lisänä iskiaskipua, koska en liikkuisi sen kanssa minnekään. Nytkin linkutan ja pahasti. Kipu siis tulee tuolta haaroista suoraan ja kävely on tuskaa. Portaiden kiipeäminen on yllättäen paljon helpompaa, kuin suoraan eteneminen? Mistähän sekin johtuu.
Auttaisikohan pienet venyttelyt.
Uskallanko edes kokeilla, vai löydänkö itseni lattialta tuhannen solmusta odottaen, että joku tulee kotiin ja irroittaa minut solmusta tai kokovartalokrampista.
Minä en oikeasti uskonut, että minusta voisi tulla raihnainen ja että liikkumiseni vaikeutuisi näin paljon loppumetreillä. Äiti siitä varoitteli ja sanoi että loppuviikot on pelkkää ähinää ja puhinaa ja minä ajattelin, että ei minun kohdallani.
Eipä. Äidit on aina oikeassa.
Olenpa saanut aloitettua jo joululahjavalmistelutkin! Budjetti kun on todella rajallinen, niin lahjojen osto pitää ripotella useammille kuukausille (eli lahja per kuukausi hahaha). Olen monen ystävän kanssa sopinut, että lahjoja ei tänä vuonna ostella. Ihan juuri budjettisyistä. Tuntuu pahalta, mutta minkäs teet. Kortteja en varmasti lähetä enempää, kuin pakolliset. Säästäähän siinäkin.
Laitan pari uutta kuvaa tuonne hankintoja sivulle (yläpalkista löytyy). Ollaan saatu lahjana muutama söpöläisyys <3 <3 <3.
8 comments:
Mukana kuljen mihin vain :)
Toivottavasti Jaska päättää tulla pian niin olosi helpottaa. On se käsittämätöntä miten raihnaiseksi sitä tulee viimeisinä metreinä. Liikkuminen on käsittämättömän vaikeaa, saatika että pitäisi tehdä jotain.
mäkin lukisin uutta blogia jos sellainen tulisi. Mä taidan tänäkin vuonna "unohtaa"lähettää joulukortit;)
Miekin tulisin lukijaksi uuteen blogiin :)
Täällä pietään peukkuja siun puolesta et Jaska pian syntyisi. Itsellä kun on hyvä olla niin mikäpä tässä odotellessa, mutta jos olisi ollut samanlainen olo kuin reilu kuukausi sitten niin varmaan jo rukoilisin syntymää!
Näin se vain aika kuluu, oikein isot tsemppihalit synnytykseen! <3 Jännä miten sitä tän blogimaailman kautta oikeesti jännittää vieraiden ihmisten puolesta. mut oot kovasti mielessä!
Lukisin uutta blogia kuten olen tätäkin seurannut. Tsemppiä synnytykseen :-)
- Kirsi
Tulisin mielelläni suljetun blogin lukijaksi :) Ja voimia loppukiriin, voin vaan kuvitella kuinka olosi on kurja kun itselläkään ei ole hurraamista ja matkaa siun lukuihin on vielä!
Kyllä mie ainakin käyn täällä lukemassa joka päivä, vaikka kommenttia en jätäkään. Eli salasanaa sitten miulle, jos salasanan taakse tämän laitat.
Niin ja Jaskalle terkkusia!!
Tulehan siellä jo sulostuttamaan äitisi ja isäsi elämää.
Tsemppiä viimeisiin hetkiin masun kanssa.
<3: Piipi
Täällä ilmoittautuu myös yksi, joka varmasti lukee uuttakin blogia <3 Salasanaa siis tietona tännekin päin :)
Eräs pieni neiti täällä testailee miten paljon äidin kyljet venyy kun oikein painaa jalalla.. Ihanaa. Onneksi 1vk ja 3vrk niin on tämä tyttö täysiaikainen ja sitten tietty vielä ne muutamat viikot ennenkuin vauva päättää syntyä, mut kovasti on peukut pystyssä ettei yli vaan menisi. Luojan kiitos alkaa täälläkin siis aika olemaan pikkuhiljaa lopussa tämän olotilan kannalta.
Harmi tuo sun isä, kun ei tuon vertaa viitsi ottaa yhteyttä. Raskausaika kun muutenkin on hormoonihirviö aikaa (myös imetysaika ja siitä monta vuotta eteenpäin) niin pystyn kuvittelemaan miltä susta tuntuu. Haleja sinne <3
2min sitten meni mun lottopäivä. Saako veikata toisen kerran? :D
-Jane <3
Täälläkin olis yksi innokas lukija! Olen seuraillu tätä blogia ihan alusta asti, mutten ole tainnut yhtään kommenttia jättää :/
Tsemppiä loppu odotukseen! Jaska voi syntyä koska vaan kun sitä vähiten odotat :)
- Jansku & poika 1kk2vko
Post a Comment