Pari viikkoa jäljellä?

Tänne ei mitään uutta.
Huomenna alkaa 38+0 ja edelleen pitäydyn tässä samassa laulussa, kuinka uskomattomalta se tuntuu, -että minä,.....minä olen tässä? Sisälläni pieni ihme, joka saa kylkiluuni huutamaan hoosiannaa ja oikean jalkani lähtemään alta. <3

Liitoskivut siis edelleen seuranani, sekä menkkakivut aina ajoittain, -päivittäin siis nekin. Oikean jalan seurana sen lisäksi iskias, tästä syystä oikea jalka ei oikein ota painoa päälleen tällä hetkellä. Lepo käsittääkseni on ainoa lääke tähän, joten sitä sitten teen.

Mies vei mut eilen leffaan ja kuinka ollakaan mun kohdalle sattui rikkinäinen penkki, joka oli kallellaan väärään suuntaan. No mies tästä meni valittamaan ja tietty onnistui vähän liioittelemaan miten hänen 9:llä kuulla oleva tyttöystävänsä luiskahti penkiltä lattialle ja sai selkänsä kipeäksi. No saimme rahat takaisin lipuista ja uudet liput luksuspaikoille ja näiden lisäksi vielä parit ilmaisliput :)
Sanoin miehelle, että kai se ymmärtää ettei kauaa enää voi käyttää tätä mun raskauttani syynä kaiken ilmaisen kivan saamiseen  :D hahahah... Totesi vaan, että pitää sitten ruveta työstämään sitä toista.
TOISTA?
Mä en ole saanut ensimmäistäkään syliin asti ja tuo haaveilee jo toisesta?? Käsittämätön tyyppi. Katsotaan millainen hulivili Jaskasta tulee, peruuko hän sanansa ;). Enkä silti ottaisi uutta raskautta missään nimessä itsestäänselvyytenä. Tottakai onnellinen olen jos sellainen joskus meille suodaan, mutta tosiaan otetaan nyt tämä ensimmäinenkin beibe täältä ensin syliin ja hoivataan ja rakastetaan se piloille :D

Mistä mä luin, että pari päivää ennen synnytystä vanhan kansan mukaan tulisi pallean kohdalle kuoppa?
Arvatkaa olenko tiiraillut pallean kohtaa sillä silmällä ;). Joku myös sanoi, että vauva hiljenee pari päivää ennen synnytystä ns. kerätäkseen voimia tulevaan. Näinkö on? No Jaska oli tossa pari päivää hiljaista poikaa, mutta nyt taas sama vauhti päällä kuin ennenkin.
Mun kroppa sen sijaan selkeesti yrittää hidastaa tahtia. On se jännä miten luontoäiti hoitaa nämä asiat. Se valmistaa äidin öisiin valvomisiin vessareissujen avulla ja varmistaa, että äiti lepää riittävästi loppuvaiheessa kerätäkseen energiaa synnytykseen. Mulla nimittäin jo kolme päivää ollut kauhea väsymys päällä, ja huom. saan nukuttua tosi hyvin yöt verrattuna esim kuukauden takaisiin öihin, jolloin kätevästi valvoin aamuun asti levottomien jalkojeni kanssa. Nyt nekin on antaneet periksi niin, että saan nukuttua. Aivan mahtavaa...

Kävin tänään saamassa uuden ilmeen otsatukkaani. Edellinen parturi ei osannut sitä leikata, mutta tämä osasi tehdä sellaisen kun halusinkin. Hinnaksi tuli £2. Halpaa lystiä siis ;). Päätinkin jo, että ennen joulua varmaan haen pehmennyksen päätä myötäilevään tukkaani. Huomenna laitan itse vaaleita raitoja ja osioita tuohon eteen, jotta saa vähän piristystä :). Haaveena on vähitellen muuttua taas vaaleammaksi (joka on siis luonnollinen värini, ainakin ollut joskus...). Joka kerta kun yritän blondiutua takaisin, niin päädyn vetämään hiukset puolen vuoden sisään takaisin tummaksi. Minkäs teet...tässä kymmenen vuotta jo tummana olleena se on vaikeaa katsella itseään peilistä vaaleana :D

Mies ja Janni on jo pakanneet sairaalalaukkunsa valmiiksi :). Nyt on siis helppo lähteä, kun lähtö tulee. Mun kassista puuttuu edelleen kamera. Mulla on tuollainen vedenkestävä Olympus, joten se olis tarkoitus heittää kassiin. Miksen saa ladattua sen akkua ja tehtyä jotain asian eteen? Jääkö meiltä tämän takia synnärikuvat väliin?
Ei saa jäädä.

Näihin tunnelmiin.

37+6

~15 päivää jäljellä...~