Valitusvirsi osa kolmesataakuuskymmentäkaksi ja kolme neljäsosaa

Tytti, huuups tosiaan :D hahahah Näitä sattuu!

...........................................................................

Nytkö saa valittaa?
No valitan kuitenkin, vaikka olen vannonut, etten valita raskauteen liittyvistä asioista, koska olen tämän ihanuuden saanut kuitenkin etuoikeutettuna kokea. Ja en mä valitakkaan tuskaisena ja ärsyyntyneenä, vaan valitan kun muhun SATTUUUU....
Tottakai kävisin kaiken uudelleen läpi. En hetkeäkään vaihtaisi pois.

MUTTA jaampas nyt kokemukseni;
Eilen olo oli kuin hakatulla. Lähinnä siis tuolla nivusten alueella. Tuntui siltä, kuin mua oltaisiin potkittu nivusille pidemmän aikaa. Huusin kivusta Jannille! Kipu oli hirvittävä istuin, makasin tai seisoin. Puhumattakaan kävelystä. Pelottavaa. Liitoskipuja siis ilmeisesti.
Tämän lisäksi mulla normaalisti on aivan tappo menkkakivut, no eikö ne repässyt siihen samaan muottiin tähän vielä seuraksi, jotta olo vaan ei tuntuisi liian mukavalta :D
Selkäkivut, hermokivut jotka säteilee jalkoihin.... niistä ei kehtaa edes valittaa saman päivän aikana. Tuo julmettu paineen tunne haaroissa oli jotain todella mielenkiintoista... tuntui niinkuin räjähtäisin?
Mutta en näköjään räjähtänyt.
Sanoin miehelle ja Jannille eilen, että en ihmettele vaikka yöllä tulisi yllätyslähtö, sillä olo on jotenkin niin erilainen.
No ei tullut. Eikä tule.
Jaska antaa odottaa varmaan maailman tappiin asti itseään.
En vieläkään tiedosta kunnolla, että on Lokakuu. Katson kalenteria puhelimestani joka ilta nukkumaanmennessä ja mietin, että minun ei tosiaankaan tarvitse vaihtaa siihen enää seuraavaa kuukautta tai sitä seuraavaa, vaan Jaska syntyy jonakin näistä päivistä, jotka ruudulla jo valmiiksi näkyvät.
Ihanan pelottava ajatus!!

Moni on näillä kivuilla jo lähtenyt synnyttämään. (Okei, myönnän Googlettaneeni.)
Mutta meilläpä ei lähdetä. Meillä kestetään kipu, kuin nainen sen vaan voi kestää.
--Mä olen luopunut tuosta "Kestä se kuin mies"-lauseesta, koska mies ei kestä yhtään mitään. Se on luomakunnan heikoin otus. Piste.

Yöllä tuli taas nipisteleviä supistuksia...koko yön siis. Ja paineen tunne oli melkoinen. Laitoin pyyhkeenkin jo lakanan suojaksi, jos tulee vesivahinko :D. Mutta ei tullut.
Nuo kohdun nipistelyt ja epämukavat supparit loppuu aina kuin seinään, kun nousen sängystä ylös. Eli niitä tulee vain vaakatasossa. Istualtaan ne on edelleen niitä tasaseen tahtiin 4-8kpl tunnissa tulevia mahankovettumisia. Eikä ne mua häiritse... Kyljellään on vähän ärsyttävää maata supparin ollessa päällä, kun se tekee siitä melkosen epämukavaa, mutta muuten ei valittamista.

Äitini on huolissaan, kun ainoa tyttärensä kärvistelee täällä merten takana kipuineen, eikä hän voi tehdä asialle mitään auttaakseen. Mutta hänpä ei tiedä, että auttaa jo pelkällä olemassaolollaan ihan tarpeeksi <3.
Kyllä minä kestän. Minä olen jo iso tyttö ja elämä on täynnä erilaisia kiputiloja. Mutta tukiverkosto on tärkeä ja olen onnellinen siitä, että minulla on juuri nämä ihmiset ympärilläni. Parempaa tukiverkostoa ei voisi ihminen saada. Minulla on ystävät sekä täällä, että Suomessa mukana odotuksessa ja tietenkin äiti, sekä miehen perhe täältä käsin. Minulla ei ole mitään hätää.

Jaskalta jokaiselle potku poskeen!! :)
Siellä se myllää nimittäin menemään....viimeisiä päiviä... -tulee ikävä Jaskan potkuleikkejä. Hänellä käypi tila vähän ahtaaksi.

Ihmetyttää tämä Brittien toiminta, kun vastaavassa tapauksessa Suomessa katsottaisiin lapsen kokoarvio ja mahtuuko se tulemaan minusta ulos. Mutta täällä eeeeei...ei täällä... tulee jos tulee, jos ei mahdu niin ei mahdu. Suomessa käynnisteltäisiin jo 38 viikolla synnytys, jos lapsi olisi pari viikkoa edellä kasvuaan kokonsa puolesta. Tai ainakin joissain paikoissa. Mutta ei täällä... ei täällä edes anneta mitään kokoarviota! Pyytämällä sain silloin 32+ viikon ultrassa sen 2.5kg, siinä se.

37+3

~18 päivää jäljellä~