Pari viikkoa jäljellä?

Tänne ei mitään uutta.
Huomenna alkaa 38+0 ja edelleen pitäydyn tässä samassa laulussa, kuinka uskomattomalta se tuntuu, -että minä,.....minä olen tässä? Sisälläni pieni ihme, joka saa kylkiluuni huutamaan hoosiannaa ja oikean jalkani lähtemään alta. <3

Liitoskivut siis edelleen seuranani, sekä menkkakivut aina ajoittain, -päivittäin siis nekin. Oikean jalan seurana sen lisäksi iskias, tästä syystä oikea jalka ei oikein ota painoa päälleen tällä hetkellä. Lepo käsittääkseni on ainoa lääke tähän, joten sitä sitten teen.

Mies vei mut eilen leffaan ja kuinka ollakaan mun kohdalle sattui rikkinäinen penkki, joka oli kallellaan väärään suuntaan. No mies tästä meni valittamaan ja tietty onnistui vähän liioittelemaan miten hänen 9:llä kuulla oleva tyttöystävänsä luiskahti penkiltä lattialle ja sai selkänsä kipeäksi. No saimme rahat takaisin lipuista ja uudet liput luksuspaikoille ja näiden lisäksi vielä parit ilmaisliput :)
Sanoin miehelle, että kai se ymmärtää ettei kauaa enää voi käyttää tätä mun raskauttani syynä kaiken ilmaisen kivan saamiseen  :D hahahah... Totesi vaan, että pitää sitten ruveta työstämään sitä toista.
TOISTA?
Mä en ole saanut ensimmäistäkään syliin asti ja tuo haaveilee jo toisesta?? Käsittämätön tyyppi. Katsotaan millainen hulivili Jaskasta tulee, peruuko hän sanansa ;). Enkä silti ottaisi uutta raskautta missään nimessä itsestäänselvyytenä. Tottakai onnellinen olen jos sellainen joskus meille suodaan, mutta tosiaan otetaan nyt tämä ensimmäinenkin beibe täältä ensin syliin ja hoivataan ja rakastetaan se piloille :D

Mistä mä luin, että pari päivää ennen synnytystä vanhan kansan mukaan tulisi pallean kohdalle kuoppa?
Arvatkaa olenko tiiraillut pallean kohtaa sillä silmällä ;). Joku myös sanoi, että vauva hiljenee pari päivää ennen synnytystä ns. kerätäkseen voimia tulevaan. Näinkö on? No Jaska oli tossa pari päivää hiljaista poikaa, mutta nyt taas sama vauhti päällä kuin ennenkin.
Mun kroppa sen sijaan selkeesti yrittää hidastaa tahtia. On se jännä miten luontoäiti hoitaa nämä asiat. Se valmistaa äidin öisiin valvomisiin vessareissujen avulla ja varmistaa, että äiti lepää riittävästi loppuvaiheessa kerätäkseen energiaa synnytykseen. Mulla nimittäin jo kolme päivää ollut kauhea väsymys päällä, ja huom. saan nukuttua tosi hyvin yöt verrattuna esim kuukauden takaisiin öihin, jolloin kätevästi valvoin aamuun asti levottomien jalkojeni kanssa. Nyt nekin on antaneet periksi niin, että saan nukuttua. Aivan mahtavaa...

Kävin tänään saamassa uuden ilmeen otsatukkaani. Edellinen parturi ei osannut sitä leikata, mutta tämä osasi tehdä sellaisen kun halusinkin. Hinnaksi tuli £2. Halpaa lystiä siis ;). Päätinkin jo, että ennen joulua varmaan haen pehmennyksen päätä myötäilevään tukkaani. Huomenna laitan itse vaaleita raitoja ja osioita tuohon eteen, jotta saa vähän piristystä :). Haaveena on vähitellen muuttua taas vaaleammaksi (joka on siis luonnollinen värini, ainakin ollut joskus...). Joka kerta kun yritän blondiutua takaisin, niin päädyn vetämään hiukset puolen vuoden sisään takaisin tummaksi. Minkäs teet...tässä kymmenen vuotta jo tummana olleena se on vaikeaa katsella itseään peilistä vaaleana :D

Mies ja Janni on jo pakanneet sairaalalaukkunsa valmiiksi :). Nyt on siis helppo lähteä, kun lähtö tulee. Mun kassista puuttuu edelleen kamera. Mulla on tuollainen vedenkestävä Olympus, joten se olis tarkoitus heittää kassiin. Miksen saa ladattua sen akkua ja tehtyä jotain asian eteen? Jääkö meiltä tämän takia synnärikuvat väliin?
Ei saa jäädä.

Näihin tunnelmiin.

37+6

~15 päivää jäljellä...~

Valitusvirsi osa kolmesataakuuskymmentäkaksi ja kolme neljäsosaa

Tytti, huuups tosiaan :D hahahah Näitä sattuu!

...........................................................................

Nytkö saa valittaa?
No valitan kuitenkin, vaikka olen vannonut, etten valita raskauteen liittyvistä asioista, koska olen tämän ihanuuden saanut kuitenkin etuoikeutettuna kokea. Ja en mä valitakkaan tuskaisena ja ärsyyntyneenä, vaan valitan kun muhun SATTUUUU....
Tottakai kävisin kaiken uudelleen läpi. En hetkeäkään vaihtaisi pois.

MUTTA jaampas nyt kokemukseni;
Eilen olo oli kuin hakatulla. Lähinnä siis tuolla nivusten alueella. Tuntui siltä, kuin mua oltaisiin potkittu nivusille pidemmän aikaa. Huusin kivusta Jannille! Kipu oli hirvittävä istuin, makasin tai seisoin. Puhumattakaan kävelystä. Pelottavaa. Liitoskipuja siis ilmeisesti.
Tämän lisäksi mulla normaalisti on aivan tappo menkkakivut, no eikö ne repässyt siihen samaan muottiin tähän vielä seuraksi, jotta olo vaan ei tuntuisi liian mukavalta :D
Selkäkivut, hermokivut jotka säteilee jalkoihin.... niistä ei kehtaa edes valittaa saman päivän aikana. Tuo julmettu paineen tunne haaroissa oli jotain todella mielenkiintoista... tuntui niinkuin räjähtäisin?
Mutta en näköjään räjähtänyt.
Sanoin miehelle ja Jannille eilen, että en ihmettele vaikka yöllä tulisi yllätyslähtö, sillä olo on jotenkin niin erilainen.
No ei tullut. Eikä tule.
Jaska antaa odottaa varmaan maailman tappiin asti itseään.
En vieläkään tiedosta kunnolla, että on Lokakuu. Katson kalenteria puhelimestani joka ilta nukkumaanmennessä ja mietin, että minun ei tosiaankaan tarvitse vaihtaa siihen enää seuraavaa kuukautta tai sitä seuraavaa, vaan Jaska syntyy jonakin näistä päivistä, jotka ruudulla jo valmiiksi näkyvät.
Ihanan pelottava ajatus!!

Moni on näillä kivuilla jo lähtenyt synnyttämään. (Okei, myönnän Googlettaneeni.)
Mutta meilläpä ei lähdetä. Meillä kestetään kipu, kuin nainen sen vaan voi kestää.
--Mä olen luopunut tuosta "Kestä se kuin mies"-lauseesta, koska mies ei kestä yhtään mitään. Se on luomakunnan heikoin otus. Piste.

Yöllä tuli taas nipisteleviä supistuksia...koko yön siis. Ja paineen tunne oli melkoinen. Laitoin pyyhkeenkin jo lakanan suojaksi, jos tulee vesivahinko :D. Mutta ei tullut.
Nuo kohdun nipistelyt ja epämukavat supparit loppuu aina kuin seinään, kun nousen sängystä ylös. Eli niitä tulee vain vaakatasossa. Istualtaan ne on edelleen niitä tasaseen tahtiin 4-8kpl tunnissa tulevia mahankovettumisia. Eikä ne mua häiritse... Kyljellään on vähän ärsyttävää maata supparin ollessa päällä, kun se tekee siitä melkosen epämukavaa, mutta muuten ei valittamista.

Äitini on huolissaan, kun ainoa tyttärensä kärvistelee täällä merten takana kipuineen, eikä hän voi tehdä asialle mitään auttaakseen. Mutta hänpä ei tiedä, että auttaa jo pelkällä olemassaolollaan ihan tarpeeksi <3.
Kyllä minä kestän. Minä olen jo iso tyttö ja elämä on täynnä erilaisia kiputiloja. Mutta tukiverkosto on tärkeä ja olen onnellinen siitä, että minulla on juuri nämä ihmiset ympärilläni. Parempaa tukiverkostoa ei voisi ihminen saada. Minulla on ystävät sekä täällä, että Suomessa mukana odotuksessa ja tietenkin äiti, sekä miehen perhe täältä käsin. Minulla ei ole mitään hätää.

Jaskalta jokaiselle potku poskeen!! :)
Siellä se myllää nimittäin menemään....viimeisiä päiviä... -tulee ikävä Jaskan potkuleikkejä. Hänellä käypi tila vähän ahtaaksi.

Ihmetyttää tämä Brittien toiminta, kun vastaavassa tapauksessa Suomessa katsottaisiin lapsen kokoarvio ja mahtuuko se tulemaan minusta ulos. Mutta täällä eeeeei...ei täällä... tulee jos tulee, jos ei mahdu niin ei mahdu. Suomessa käynnisteltäisiin jo 38 viikolla synnytys, jos lapsi olisi pari viikkoa edellä kasvuaan kokonsa puolesta. Tai ainakin joissain paikoissa. Mutta ei täällä... ei täällä edes anneta mitään kokoarviota! Pyytämällä sain silloin 32+ viikon ultrassa sen 2.5kg, siinä se.

37+3

~18 päivää jäljellä~