72 päivää ja hirvittävä kiputila

72 päivää jäljellä. HUI!!
Miten tuo kuulostaa tosi vähältä... kääk!
(Ja varoituksen sanana, samaa saatte kestää loppuun asti vain pienenvän luvun kera. En aio tajuta tätä ennenkuin Jaska on sylissä. Olen antanut periksi tajuamisen yrittämisen xD)


Käytiin eilen noutamassa sitä meidän hoito-keittiönpöytää Southendista ja paluumatkalla autossa vasemmalle mahaan iski jumalaton kiputila! HUI O__o!!!
Se kipu säteili todella voimakkaasti vasempaan jalkaan ja nivuseen ja olin todella tuskainen autossa. Pitelin mahaani ja ulvoin ja ajattelin, että mitä se kipu sitten on kun ollaan matkalla synnärille O__O!!!! Uskoin meidän silti kaartavan sairaalan kautta eilenkin, koska pelästyin ihan tosissani. Mies kuitenkin sanoi, että Jaska siellä todennäköisesti taas painaa mun selän hermoihin, että yritä nyt hengittää ja ottaa ihan rauhallisesti ja odotetaan josko se kipu siitä laantuisi. Mennään kotiin ja käyt sohvalle maate ja hän tekee sulle syötävää :P
No kyllä se kipu siitä kotiin päästessä olikin jo suht laantunut, mutta hui miten säikähdin!
Pikkuhiiviö ei päästä äiteetä helpolla ;)

Mies otti muutamia mahakuvia meikäläisestä tänäaamuna. Siis naaman kera tyylisiä. En tosin laita niitä tänne, mutta laitan vain tuon naamattoman version.
Kuvia sivulla siis tämän aamun otosta.

Mua lievästi häiritsee tuo tämän viikon kilon painonnousu, kunnen tiedä onko se vain joku Jaskan kasvuspurtti vai olisiko mun ruokavaliossa parantamisen varaa... En nimittäin edes huomaa jos napostelen menemään ja tosiaan tuota sokeripitoista mehua on tullut uskollisesti juotua :(. Tunnustan.
En koskaan ole tykännyt noista laimennettavista mehuista (ellei sitten ole aitoa mummun tekemää) ja nyt kumoan sitä ihan tunteella?? WHAT? Onkohan tää vaan yks näitä raskauden ajan juttuja...
En edelleenkään ole syönyt ainoatakaan Yorkshire puddingia Sunday Roastin (tai muunkaan ruuan) kera. Ja ne oli mun suuri intohimoni viime helmikuuhun asti. Jännästi se vaan vaikuttaa...
Nyt tosin on kaikki Fazerin Lontoon Rae levyt kuluneet mystisesti tuolta kaapista ja taistelen itseni kanssa etten tilaisi Tuulalta lisää, joka on tulossa parin viikon päästä kylään.....ääärgggg...

Ollaan menossa anoppilaan luumuvarkaisiin taas kohta. Mies oli laittanut astianpesukoneen päälle <3 ja siivoillut alakertaa, koska minä skippasin eilen neuroottisen lauantaisiivoni miltei kokonaan (tai no sanotaan että alakerran osalta) kun hokasin, että ensi viikollahan mulla on aikaa siivota vaikka hur mycket.

Kuittaan siis sunnuntaiselostukseni tähän ja palaan asiaan huomenna --> LOMALTA! JEI!


29+5