29 päivää jäljellä ja blogin jatkon mietteitä

Mitä ihmettä...apua. Paniikki.
Kuinka tää viimeinen kuukausi...no, neljä viikkoa, tuntuu kuitenkin ihan liian pitkältä ajalta odottaa, vaikka juuri on tappanut aikaa viimeiset 8 kuukautta samalla meiningillä?
Nämä viimeiset viikot tuntuvat tosiaan Odotukselta isolla Oolla ja en varmaan ole ainoa, joka niin tuntee.
Varmasti jokainen odottaja ajattelee samoin, sekä tulevat kummit ja veljet ja siskot ja tädit ja sedät ja mummit ja mitä näitä on :)

Meillä odotetaan malttamattomana Jaskan saapumista ja en oikeastaan edes pelkää enää synnytystä. Mikä lienee 7.-8.kk kohdalla ollut paniikki synnytyksestä (ehtii toki tulla vielä monta kertaa takaisin) kiusanani mutta nyt lähinnä odotan mielenkiinnolla. Kyllä sen kivun sitten kestää....tavalla tai toisella.
Toivon vaan, ettei venyisi ihan monipäiväiseksi kivuksi.

Jaska monottaa kylkiluita ja kylkiä mukavasti edelleen ja vatsanahkan läpi on kiva seurata toisen möyrintää. Täytyy sanoa, että autolla liikkuminen ei näin loppuvaiheessa ole ihan mitään herkkua...
Oltiin uutta autoa metsästämässä lauantaina, jota ei kuitenkaan löydetty ja ajeltiin sitten Pohjois-Lontoota ristiin rastiin sen vuoksi ja pieni paniikki koko ajan, kunnen tiennyt missä olisi seuraava vessa. Niin, ja Jaska oli tietenkin mukana meiningeissä eikä hiljentynyt hetkeksikään ennenkuin päästiin kotiin.

Äitini tosin on tehnyt pientä galluppia maha-vilkkaista aktivistivauvoista ja tullut siihen tulokseen, että ne ovat todella rauhallista ja hyvin nukkuvaa sorttia maailmaan tullessaan.
Nyt sormet ristiin ja toivotaan, että näin on näppylät tässäkin tapauksessa :D

Auton metsästys jatkuu siis ensi lauantaina.

Nyt sunnuntaina minulla oli valokuvaus, jonka mies ihanasti osti lahjaksi <3. Hintaan sisältyi siis meikki, hiukset ja valokuvaus sekä yksi valokuva. Mies istui kiltisti vieressä ja katseli kun mun tukkaa ja nassua laitettiin kuntoon. Sitten se istui sivussa ja katseli kun musta nappailtiin valokuvia. Otettiin kahden eri asun kanssa sekä yläosattomissa niitä valokuvia. Noissa alastonkuvissa näytin mielestäni auttamattomasti valaalta, enkä tiedä kehtaisinko ripustaa sellaista näkyville mihinkään, vaikka tuo tatska tekisikin siitä ihan kivannäköisen.
Mies oli kuitenkin niin hellyyttävä, kun hän vannotti mulle ennen kuvauksia, ettei me sitten osteta yhtään lisäkuvaa, kun ne on niin älyttömän hintaisia ja ollaan tyytyväisiä vaan siihen yhteen kuvaan joka saadaan mukaan. NO, kuinka ollakkaan kun lähdettiin studioilta hetken autossa mietittyään hän totesi, että olisihan se kiva kyllä ostaa pari lisäkuvaa, kun susta otettiin niin monta kaunista kuvaa ja alastonkuviakin ja jos me ei niistä saada yhtään itsellemme niin ne kaikki oli ihan yhtä turhan kanssa. Hahaha....mä nauroin mielessäni, että vai alastonkuvia se haluaa mun pyöreestä olomuodostani :D
Halvin lisäkuva maksaa £59 ja seuraava koko £95...molemmat hinnat siis kehyksettömiä hintoja. Setit alkoi kolmenumeroisina yltäen aina £750 asti. Jäätäviä hintoja. Kenellä tuollaiseen on varaa?
Sitten siinä oli mahdollisuus lunastaa kaikki kuvat itselleen dvd:llä, mutta siinä perässä ei ollut hintaa. Varmaan ihan jäätävä hinta. Mutta voisin mielelläni ne kyllä lunastaa, jos olisi varaa. Onhan kyse kuitenkin meikäläisen ainoasta ensimmäisestä raskausmahasta ja vielä ammattilaisen kuvaamana. <3
Korvaamatonta <3

Tarjoavat meille vielä ilmaisen kuvauksen sitten, kun Jaska on syntynyt. Tyyliin mustavalkokuva, jossa ollaan kaikki iho ihoa vasten. En kysynyt, kuuluuko siihenkin diiliin yksi kuva ilmaiseksi. Mutta täytyy sanoa, että he tasan tarkkaan tietävät uusien vanhempien haluavan ostaa kuvia vauvastaan, joten hyvä rahareikä tuokin heille. Huhhuh ja huokaus. Mutta arvokasta touhua tuo on ihan joka paikassa. Mitähän Suomessa maksaisi?

Tämän aamun vaakalukemat oli pelottavaa katseltavaa. Viime viikosta lisää tullut yli 1.5kg!!! En voi uskoa tuota... toivottavasti se on mennyt Jaskalle. Nyt painoa tullut siis jo 12kg ja vielä neljä viikkoa jäljellä. Yllän varmaan sinne 15 kiloon asti.... ja en usko että kaikki kilot todellakaan jäävät laitokselle. Huolestuttaa, miten saan niitä koskaan pois?? Siis minä, jolla EI ole itsekuria sitten ollenkaan. Mun kaikki farkut ja housut on niin tyköistuvaa sorttia, että sinne ei mahduteta edes kahta kiloa ylimääräistä, joten tämä tietää sitä, että mä joudun farkkuostoksille, ellen saa lahjotuksena joltain ihanalta ystävältäni taas housuja jotka mahtuu jalkaan :D hahahaha... Tai sitten joudun käyttämään raskausajan farkkuja. Huhhhuh... olen jo odottanut että saisin vanhat farkut jalkaan :D Mutta taitaa jäädä haaveeksi.
Ei auta itku markkinoilla...


Blogin jatkosta on kyselty jonkin verran.
En ole vielä päättänyt laitanko uuden blogin salasanan alle tai vain kutsuvieraille, vai jatkanko samaan malliin, mutta jatkaa haluan ehdottomasti. Mielestäni tämä on kiva tapa pitää yhteyttä kuulumisten muodossa ystäviinkin Suomessa, sekä tietenkin äitiini. Valokuvia en suostu laittamaan Jaskasta paljoa, ellen sitten laita blogia salasanan taakse. Eli onko ideoita?

Vauvalotto-sivua päivitetty. Unissani unohti mainita palkinto-valintansa sinne, mutta muuten pitäisi olla up-to-date :)
Vauvalottoon pääsee osallistumaan jättämällä kommenttia tai sähköpostia mulle. Niin ja sivua pääsee vilkuilemaan tuosta yläpalkista ja oikeassa reunassa on linkki vauvalotto-blogitekstiin, josta näkyy palkinnot :)


Ja uusi viikko jatkuu ... :)
35+6

Hormonit heittää kärrynpyörää

Joo terve vaan täältä hormonien luvatusta maasta.

Täytyy kyllä sanoa, että oliks se just eilen kun Jiille sanoin, että on se vaan mukavaa kun mun hormonit on pysyny suht tasasena koko raskauden ajan, enkä vedä kilareita ihan mistä sattuu. Joo morjes.
Se ilo loppukin sitten vissiin tasan eiliseen.
Mies ei halunnut syödä mun eilen (nyt siis toissapäivänä) tekemää muusia  ja soosia, vaikka olin ne sille varta vasten jättänyt. Meidän oli tarkotus hakea Jiin kanssa iltapalaksi parit kevätkääryleet kiinalaisesta ja mies rupes sanomaan, että hän ottas mielummin myös kiinalaista. Jumantsuikka, tollasta ei saa sanoa raskaana olevalle naiselle. Minähän otin siitä herneet nenääni ja itkeskelin sitten tuossa sohvalla sitä, että mies syö mielummin kiinalaista kun mun kokkailuja, enkä ainakaan ENÄÄ KOSKAAN kokkaa sille yhtään mitään.
Piste.

Yö meni nukkumatta. Menin puoli kymmeneltä kiukkuisena kuin pippuri sänkyyn ja luin Jiiltä lainaamaani Härkösen "Ei Kiitos" kirjaa (jota muuten suosittelen lämpimästi, jos haluatte nauraa ääneen :D). Puoli kahdelta kävin yösyöppöilemässä, kun uni ei ollut tullut. No mies lopetti työt sillon puoli kahden aikaan ja tuli kuorsaamaan viereen. Uni ei tullut toiselle puolelle sänkyä vieläkään. Tarttee varmaan testata toi miehen puoli sängystä seuraavaksi? No kävin uudelleen syömässä neljän aikaan aamuyöstä ja sen jälkeen on varmaan uni tullut hetkeksi, kunnes rakko tai kyljen kääntäminen mut taas herätti. Mahanahka tuntuu niin piukalta ja kipuilee, että jouduin laittaan tukivyötä yöllä päälle sen vuoksi, että olis vähän helpannu kipuja.

Supistuksiakin tuli 5-6 tunnissa, ihan vaan selällään makaamisesta. Ei hyvä.

No, annoin periksi aamusti yhdentoista jälkeen ja nousin sängystä, kun uni ei taas tullut moneen tuntiin. Yleensä se tulee aamulla edes joksikin aikaa käymään... :/
Mies oli siivonnut keittiön ja laittanut tuoretta leipää tulolle leipäkoneeseen <3
Ja olipa tuo käynyt ostamassa mulle 'Pregnancy & Birth' lehdenkin lähikaupasta. Se on ihana, kun se ostaa mulle aina jonkun lehden kun suutun hahahaha :) No voin siis ensi yönä lukea tuota lehteä, kun nukkumatti ei vaivaudu saapua paikalle. PikkuJaskallekaan ei nukkumatti tullut viimeyönä, joten ihan selkeesti jotain vikaa meidän sängyssä!! Se möyhensi nimittäin koko yön niin, että maha vaan poukkoili puolelta toiselle :D

Nyt on imuroitu ja Jii lupas vielä pestä vessan. Vieraat saavat siis saapua <3. T & J ovat tulossa meille Suomesta tänään tuossa parin tunnin päästä ja lähtevät takaisin keskiviikkona. Toivotaan, että ilmat pysyy aurinkoisina. Nyt on viikon satanut ja paistanut vuoronperään joka päivä...

OI! Nyt tuoksuu tuore leipä! Kello on kohta kolme ja leivän pitäisi olla kolmelta valmis <3 <3 Mikään ei ole parempaa, kuin tuoreen leivän tuoksu...oijoi... nam nam :P
On mulla ihana mies. Ärsyttää vaan, kunnen pysty kontrolloimaan hormonejani ja tulee vedettyä hernettä nenään näköjään mistä vaan. Mies parka :( ...eikä Jiilläkään varmaan helppoa ole kuunnella ja katsella vierestä.

Ainiin, eilisen sairaalareissun aikana punnittivat mut 60 kiloiseksi mutta se oli päiväpaino. Tänäaamuna taas jokaviikkoisessa lauantaipunnituksessani kotivaaka näytti 59.2kg eli tullut +100g viime viikosta.
Tullut syötyä vähän kehnosti kai... tai liian harvoin ainakin :/ Tsemppaan siis tällä viikolla. Lupaan.
Mutta kyllä tuo 60 menee rikki jo varmaan ens lauantaina...hui....

31+4

72 päivää ja hirvittävä kiputila

72 päivää jäljellä. HUI!!
Miten tuo kuulostaa tosi vähältä... kääk!
(Ja varoituksen sanana, samaa saatte kestää loppuun asti vain pienenvän luvun kera. En aio tajuta tätä ennenkuin Jaska on sylissä. Olen antanut periksi tajuamisen yrittämisen xD)


Käytiin eilen noutamassa sitä meidän hoito-keittiönpöytää Southendista ja paluumatkalla autossa vasemmalle mahaan iski jumalaton kiputila! HUI O__o!!!
Se kipu säteili todella voimakkaasti vasempaan jalkaan ja nivuseen ja olin todella tuskainen autossa. Pitelin mahaani ja ulvoin ja ajattelin, että mitä se kipu sitten on kun ollaan matkalla synnärille O__O!!!! Uskoin meidän silti kaartavan sairaalan kautta eilenkin, koska pelästyin ihan tosissani. Mies kuitenkin sanoi, että Jaska siellä todennäköisesti taas painaa mun selän hermoihin, että yritä nyt hengittää ja ottaa ihan rauhallisesti ja odotetaan josko se kipu siitä laantuisi. Mennään kotiin ja käyt sohvalle maate ja hän tekee sulle syötävää :P
No kyllä se kipu siitä kotiin päästessä olikin jo suht laantunut, mutta hui miten säikähdin!
Pikkuhiiviö ei päästä äiteetä helpolla ;)

Mies otti muutamia mahakuvia meikäläisestä tänäaamuna. Siis naaman kera tyylisiä. En tosin laita niitä tänne, mutta laitan vain tuon naamattoman version.
Kuvia sivulla siis tämän aamun otosta.

Mua lievästi häiritsee tuo tämän viikon kilon painonnousu, kunnen tiedä onko se vain joku Jaskan kasvuspurtti vai olisiko mun ruokavaliossa parantamisen varaa... En nimittäin edes huomaa jos napostelen menemään ja tosiaan tuota sokeripitoista mehua on tullut uskollisesti juotua :(. Tunnustan.
En koskaan ole tykännyt noista laimennettavista mehuista (ellei sitten ole aitoa mummun tekemää) ja nyt kumoan sitä ihan tunteella?? WHAT? Onkohan tää vaan yks näitä raskauden ajan juttuja...
En edelleenkään ole syönyt ainoatakaan Yorkshire puddingia Sunday Roastin (tai muunkaan ruuan) kera. Ja ne oli mun suuri intohimoni viime helmikuuhun asti. Jännästi se vaan vaikuttaa...
Nyt tosin on kaikki Fazerin Lontoon Rae levyt kuluneet mystisesti tuolta kaapista ja taistelen itseni kanssa etten tilaisi Tuulalta lisää, joka on tulossa parin viikon päästä kylään.....ääärgggg...

Ollaan menossa anoppilaan luumuvarkaisiin taas kohta. Mies oli laittanut astianpesukoneen päälle <3 ja siivoillut alakertaa, koska minä skippasin eilen neuroottisen lauantaisiivoni miltei kokonaan (tai no sanotaan että alakerran osalta) kun hokasin, että ensi viikollahan mulla on aikaa siivota vaikka hur mycket.

Kuittaan siis sunnuntaiselostukseni tähän ja palaan asiaan huomenna --> LOMALTA! JEI!


29+5

Meidän vaaka on ihan varmasti rikki

Jepjep, Susa, meiltä löytyy Tommee Tippeen rintapumppu, jonka ostin uutena Ebaysta alle punnalla :D Hahahah..kattelin sitten Bootsissa (paikallinen kosmetiikkakauppaketju yms) noita rintapumppujen hintoja niin olikohan halvin joku naurettavat £40! Huhhuh mikä ero sanoisin tossa. Luin kyllä ostamisen jälkeen huonoja käyttökokemuksia tuosta rintapumpusta minkä ostin, mutta tykkään mielummin muodostaa ihan oman mielipiteeni ennemmin, kuin luottaa toisten mielipiteisiin. Olihan tuo keinutuolikin mikä meille hommattiin niin useiden palautteiden mukaan ihan hanurista ja täysi lelu... omasta mielestäni se on aivan ihana <3. On varmasti eri asia kirjoittaako palautetta 150 kiloinen nainen vai 50 kiloinen nainen, jos siinä sanotaan että se narisee ja kitisee keinuttaessa. Jännä juttu, ei mulla vaan narise? :D hahaha

Minä otin lauantain kunniaksi univelkoja takaisin puoleenpäivään asti xD. Saan aamuisin unta paljon paremmin kuin öisin, tosin nukuin kyllä niin hyvin koko viime yönkin, etten herännyt vessaankaan kuin KERRAN. Shokeeraavaa!!! Ilmeisesti tullut vähän univelkoja tässä...

Odotellaan miehen kanssa putkimiestä saapuvaksi, jonka piti ilmestyä 10-12 välillä ja kello on 11.45. Eipä näy... Hieman ärsyttävää...

Meidän lauantain ohjelmaan kuuluu käydä ostamassa oranssia maalia, jolla saan ensi viikolla maalattua meidän keittiön tuolit <3. Sitten ajellaan Southendiin ja noudetaan mun uuden Suomalaiskollegan tumman puun värinen keittiön pöytä meille hoitoon, joka ei hänen luokseen mahdu. Nykyiset keittiön tuolit on siis vaaleaa käsittelemätöntä puuta ja meillä on täällä olkkarissa vähän oranssi teema, joten sain inspiraation maalata tuolit oransseiksi <3. Siitä tulee todella HIENO! :D

Samalla käyn vihdoin laitattamassa kynteni uuteen uskoon näin kuuden viikon kituuttelun jälkeen. Ne on täysin räjähtämispisteessä. Tässä maassa kulttuuriinkin taitaa jo kuulua se, että oli sitten äiti, tuore äiti, tuleva äiti tai ei äiti ollenkaan äiti, niin kynnet pitää olla kunnossa. Kynsisalonkiin tuli viime kerralla joku teiniäiti teinimiehensä ja 7 viikkoisen tyttönsä kanssa. Mies syötteli siinä tyttöä samalla pullosta, kun äiti laitatti kynsiänsä kuntoon. Hmm... Suomessa näin ei tapahtuisi. No sanotaanko että ei mua häirinnyt tämä asia ollenkaan (ehkä se häiritsi eniten, että vanhemmat oli molemmat alaikäisiä). Enemmän mua olisi häirinnyt se, jos se äiti olisi tullut yksinään vaunujen kanssa ja jättänyt lapsen huutamaan siksi aikaa kun laittaa kynsiään.
Itse en tiedä vielä kynsieni kohtaloa loppuvuotta ajatellen. Näihin on niin koukussa, että mielellänihän minä nämä pitäisin ja miehellä ei ollut mitään sitä vastaan.

--> Akryyleillä kun ei raavi vauvaa, enemmän raapii omilla kynsillään. Myöskin ne saa pidettyä niin lyhyinä kun tykkää. Ihmisillä tuntuu olevan käsitys siitä että geelikynnet irtoilee ja niiden tulee olla törkeän pitkät...?
En tiedä miksi ihmiset ei ymmärrä, että kynnet voi pitää myös lyhyinä ja geeli ei todellakaan irtoile, jos ne tekee hyvin. Olen asiakkaitteni kanssa jutellut aiheesta monesti (siis vielä silloin, kun tein kynsiä elääkseni) ja tämä käsitys tuntuu olevan monella.

Ensi viikon lauantaille kaavailimme sitten pienimuuotoisen Baby Shower iltaman, koska tulevalla kummitädillä on silloin vapaa lauantai ja myös työkaverini pääsevät silloin osallistumaan mukaan, mikä taas siitä viikon päästä ei olisi onnistunut. Tänne on tulossa siis minun ja Jiin lisäksi mun uusi Suomalaiskollega, Ruotsalainen, Norjalainen (juu tämä ei ole vitsi :D) ja mun Itävaltalainen ystäväni, joka on sen viikonlopun meillä kylässä. Kansainvälistä meininkiä siis kaikenkaikkiaan. Musta hauskinta taitaa olla se, että me ollaan Englannissa ja yhtään paikallista ihmistä ei ole tulossa mukaan?? Hmmm... pitänee asia korjata jollakin tapaa.
Jos teiltä löytyy baby shower ideoita niin otetaan vastaan.

Sitten aamuisen punnituksen tulokset tähän loppuun, kuten otsikkokin sanoo.
Ääh...
Sanotaanko, että JANE, sä oot mulle jäätelön pystyssä!!
+1000g tullut viime lauantaista. Että semmosta.
Mä oikeesti syön terveellisesti... tuota sokeripitoista mehua yritän nyt vähentää, kun olen rakastunut tuollaiseen mustaherukkamehuun tällä hetkellä. En halua Jaskasta kuitenkaan mitään sokerivauvaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa!

29+4

101...

Mihinkähän kukkakaali on kadonnu tuosta aikajanasta....hmmm...Joku on varastanut sen. Kokeilin tehdä uutta tikkeriä lilypiessa mutta eipäs toiminut ei. Mennään siis ilman kukkakaalia sitten.

Täällä sataa ja sataa ja sataa ja sataa...Mikä hemmetin kesä tää tämmänen on kysyn vaan. Väärä maa kaiketi meikäläiselle.

Niin juu joku kommentoi edellistä blogitekstiäni jotenkin näin, että "toivottavasti teidän lapsi löytää sitten oikeanlaisen kaveriporukan sieltä maasta" tms... Joo meillä on siis tarkoitus muuttaa Suomeen ennen, kuin tämä pikkutyyppi aloittaa koulun. Eli viimeistään sillon, kun se on neljävuotias (jollon täällä alkaa siis koulu). Nyt vaan katsotaan, että miten saadaan kaikki järjestettyä. Tässä asunnossa meillä on vuoden vuokrasoppari (jota varmaan tarvittaessa voi kyllä jatkaa...) ja sanoin jo miehelle, että kolmatta kylmää kesää en tässä maassa kärsi, PISTE. Hahaa...hän sanoi, että hyvä sitten, meillä loppuukin tää vuokrasoppari just hyvään aikaan ni pääsee muuttamaan sinne Suomeen. Kaikkihan on siis vain siitä kiinni, että hän saisi työpaikan sieltä Suomesta... en halua, että hän joutuu olemaan työttömänä, koska tiedän miten siinä pikkuhiljaa polla alkaa hajoamaan palasiksi ja sitä myötä varmasti parisuhde. Ei hyvä. Ensin siis työpaikka, sitten järkätään se muutto Suomeen. Toivossa tietenkin eletään, että hänen olisi mahdollista tehdä esim tämänhetkiselle firmalle töitä Suomesta käsin... Maybe one day.

Häntäluun alue on edelleen kipeänä ja suppareita tulee edelleen jatkuvasti. Ens viikon perjantaina mulla on sairaanhoitajan tarkastus, kun ilmottauduttiin tänään paikalliselle lääkärille. Kysyin sitten, että voisinko ilmottautua myös samalla paikalliselle midwifelle, elikkäs kätilölle (->neuvolaan), niin respanainen sano että "tottakai, onko tämä sun ensimmäinen neuvolakäyntisi?". Hmmm... no on, -täällä. Mutta ei muuten xD.
"Okei, taidat olla ihan alussa vasta...?" -No kuudennella kuulla...
"Seeeelvä..." :D
hahahah....revein tuostakin keskustelusta huumoria, joten oli pakko jakaa se täälläkin.
Okei, tiedän, etten ole ihan massiivisen kokoinen valas, mutta kyllähän tuo tuossa jo näkyy ihan selvästi ainakin omasta mielestäni.

PikkuJaakko on tänään ollut taas supermega-aktiivinen tapaus <3. Mun pissarakko on tätä menoa kyllä mennyttä kauraa Lokakuussa, mutta kaiketi sen arvoinen kokemus :). Ihanaa saada tuntea kun toinen myllertää elämänsä kunnossa tuolla sisuksissa.
Olen lukenut kauhutarinoita (en siis hakemalla vaan ihan päivittäisistä sanomalehdistä junassa ollessain) paikallisista äitipoleista. Synnäreistä siis. Sori...Suomi hukassa hetkittäin...?!
No jokatapauksessa, kaksi kätilöä vuorossa kerrallaan per synnäri ja jälkihoito on olematonta ja huonoa. Olen ruvennutkin haaveilemaan Suomessa synnyttämisestä, mutta taitaa olla mahdoton yhtälö, sillä haluan että mies on mukana. Pitäisi osata ajottaa miehen lennot Suomeen juuri sillon kun vaava tahtoo maailmaan.
Pitänee siis kai luottaa kohtaloon. Olen vaan nyt just törmännyt näihin "Kätilöopiskelija aiheutti vauvalle aivovaurion"-tarinoihin. Myös kaikkialla kannustetaan synnyttämään kotona. Kotisynnytys ei jotenkin kuulosta mun jutulta, koska haluan että ympärillä on osaavia ihmisiä sitten jos siihen on tarvetta, muuta kuin se yksi ja ainoa kätilö siinä.

Äähh...ehkä on joo aikasta miettiä näitä asioita. En vaan tykkää jättää asioita viime tippaan.

Huomenna on muuten juhlapäivä!
Huomenna on enää 100 päivää jäljellä laskettuun aikaan! Virstanpylväs meikäläiselle! Hyvä syy ostaa minttusuklaajäätelöä xD
En mä ymmärrä...mähän en ole mikään limsan suurkuluttaja tai muutenkaan suuri ystävä, mutta jos mies vaan sitä erehtyy juomaan jossakin pubissa tai raflassa tms niin mun on PAKKO saada itselleni myös tuopillinen tai tyhjennän miehen tuopin :D. Mikähän siinä kokiksessa sitten on?? Ja se on nimenomaan oltava sitä kokista.
No niin olihan fiksua puhua kokiksesta, nyt alko tekemään sitä mieli. Äääähh...Ärsyttävää. Onneks on kaupat kiinni. Tai lähikauppa ainakin.

Oih. Ja MELONI! Se on nyt kans huudossa :D. Tänään ostettiin taas kaksi hunajamelonia, kun eilen iski järkyttävät melonihimot illalla, vaikka olin töissä syönyt neljäsosan hunajamelonia. Kummia mielitekoja meikäläisellä.

Tän aamun paino oli 55.9kg. O__o.
Yritin selittää miehelle, miksi kauhistelen tuollaisia lukemia vaa-alla. Tiedän että se on vauvapainoa pelkästään, mutta kun vaaka ei ole ennen näyttänyt noita lukemia niin se tuntuu jokseenkin oudolta. Myöskään en ole ennen ollut raskaana näin pitkälle ja synnyttänyt, joten en tiedä jääkö ne kilot oikeasti sinne laitokselle, vaikka niin sanotaan.
Tähän ei tarvi kommentoida, kunhan nyt halusin jakaa taas ajatukseni. Tiedänhän mä vallan hyvin mistä tuota painoa tulee ja tiedän senkin, että sitä on tullut ihan normaaleissa määrin, -ja ei, mulla ei ole painokompleksia tai mitään ikuista dieettiä päällä. En ole koskaan ollut dieetillä ja rakastan ruokaa, mutta tuntuu oudolta, kun paino nousee tasaisesti sen puoli kiloa viikossa, vaikka ruokavalio pysyy samana. En tiedä onko tätä vaikea ymmärtää? Voi olla. Tuo tässä oli siis se pointti. Tiedän, että 56kg ei ole paljon, eikä se tässä nyt ole se pointti. En siis kaipaa tähän mitään "oletko idiootti" kommentteja.
Mun painoni on pysynyt samoissa viidenkymmenen lukemissa sitten ...kivikauden? Ja sen vuoksi on jotenkin outoa nähdä suurempi vaakalukema joka viikko, vaikka ruokavalio tosiaan pysyy samana. Se tässä on se juttu, joka pistää joka viikko kauhistelemaan, kun taas vaaka näyttää uusia lukemia. Haluan kuitenkin seurata tuota painon kehitystä, koska se on mielenkiintoista nähdä miten vauvakin kasvaa ja kehittyy tuolla viikko viikolta.
Äidilleni oli tosiaan tullut tähän mennessä jo tuplaten painoa ja molemmissa raskauksissaan hän on saanut osakseen 20+kg. En taida kuitenkaan ihan noita lukemia saavuttaa. Jos paino nousisi 500g viikkotahtia ja mulla on 14 viikkoa jäljellä, se tarkottaisi 7kg lisää tähän. Eli yhteensä noin 12kg painonnousua. Jane arveli mun kokonaisnousuksi 8kg ja itse heitin 10kg, -lähemmäs päässyt voittaa jätskit ;)
Hihii....pakkohan se on heittää veto pystyyn asiasta kuin asiasta ;)
Lähtiskö joku mukaan lasketun ajan vetoon, kunnei sukupuolestakaan enää voi heittää sellasta pystyyn xD? Anne ainakin lähtee! Eikös se nyt oo jo klassinen vedon aihe, -ja sama palkinto kun ennenkin :D

Nyt lakkaan jaarittelemasta ja alan viettämään yksinäistä iltaa kisujeni kanssa kotosalla. Mies on kavereillaan viettämässä iltaa, en jaksanut lähteä mukaan.


25+4