Ilouutisia times two!

Hurjat 147 käyntiä eilen! Mahtavaa ihanaa ... niin kiva tietää, etten höpise täällä pelkästään itselleni. Kiitos taas myös kommenteista. Pitikin mainita, että ystäväni A:n ansiosta korjasin nyt tuon kommenttiraitakentän niin, että sinne pääsee heittämään kommenttia myös anonyymina (eli nimettömänä mutta olis kiva tietenkin jos laitatte nimen sitten kommentin perään :D) ja nimellä+nettiosoitteella. Eli nyt sitten tekin, jotka ette kommenttia koskaan jätä, niin olis kiva kuulla myös teistä ;) Vink vink.

Tämä onkin sitten aivan mahtava lauantaipostaus, nimittäin mulla ei ole valittamista YHTÄÄN. :D
Pelkästään iloisia uutisia ja moni varmaan arvaakin jo mitä ne on :).
Tulin koneelle pelkästään katsomaan sämpylätaikinan ohjetta, mutta näköjään sen ehtii myöhemminkin...

Kummasta aloitetaan....
Okei.
Eilen illalla täällä havaittiin ensimmäiset mangon liikkeet <3! Menin nukkumaan ja mies jäi katsomaan telkkaria. Siinä makailin selälläni, kun yhtäkkiä joku aktiivinen lapsi siellä mahassa alkoi muksia äitiä jaloillaan ja päällään. Ne tuntuivat siltä, kuin joku olisi sormella pökännyt, eli hyvin kevyitä, mutta en kuvaisi niitä perhosen hipaisuksi tai kutitteluksi. Ihan selkeät jalkapalloilijan otteet sano isäntä. Jusssst.
Vasemmalle puolelle tuli ehkä nelisen muksausta ja oikeallekin yksi, joka vissiin oli se pääty sitten <3.
Niinhän se neukkutäti sanoi, että aktiivinen vauva siellä uiskentelee. Nyt sitten alkaa vissiin se kausi, että se aktiivisuus alkaa muistuttaa itseään elävästi joka ilta, kun menen nukkumaan. Ja loppua kohden tietenkin käy varmaan kipeämmäksi nuo jalkapalloilijahaaveet...
Mies oli myös yhtä hymyä ja ei malta odottaa, että tuntisi ne mahan päältä. Mahan päältä tuntee tällä hetkellä vain mun sydämensykkeet, ei muuta.

Sitten seuraavat ilouutiset ;):) <3 <3
Me saatiin se asunto! Me päästään muuttamaan 19.6 uuteen kotiin ja minä pääsen ostamaan verhot...mmm...vaaleanvihreä kuulostaa hyvältä? Tai turkoosi ja ruskea....tai tai tai semmoinen persikan sävy... ;). Olkkarin ikkunasta näkyy tie, jonka toisella puolella on vaaaaaaaaaaaaltava puistoalue ja ainakin viisi jalkapallokenttää (tästä en ole varma onko tämä nyt sitten hyvä vai huono juttu hahahah). Keittiössä on astianpesukone ja pesukone sekä jääkaappipakastin (jotka täällä ei siis automaattisesti kuulu vuokra-asuntoihin, vaan ne pitää ostaa itse ja raahata mukanaan, joissakin myös hella puuttuu). Yläkerrassa on kaksi makkaria, joista toinen on laminoitu. Niiden keskellä on kylppäri. Ainoa huono puoli tässä asunnossa on se, että kylppärissä ei ole vedenjakajaa vaan on kylmä ja kuuma erikseen käsienpesualtaassa. Se on niin tätä brittityyliä... Sitten kävelymatkaa juna-assalle on noin 15min ja toiset 15min high streetille. Kuulemma alamäkeä... takaisin tullessa mies lupasi sitten aina hakea mut autolla pitkän työpäivän jälkeen :) hahah...

Ja odotan kuin kuuta nousevaa myös rakenneultraa 9.6 ja 10.6 toteutuvaa Suomi-viikonloppua. Tämä on siis aiiiiivan käsittämättömän ihanaa aikaa, -toivottavasti kaikki osaa olla iloisia meidän puolesta. Ei se elämä aina näin hyvin kuitenkaan potki. Nyt potkii ja urakalla, ja se on hienoa se :) Aion nauttia siitä täysin siemauksin <3

Nyt sen sämpylätaikinan pariin!

17+4

Kuulumisia

Huimaa. Huomenna vaihtuu jälleen viikot! Viimeiset kolmisen viikkoa on kuluneet melkoisella hurinalla.
Toivottavasti kuluvat seuraavatkin kolme, nimittäin jouduimme lykkäämään rakenneultra-aikaa :( :( :(
Ihan niinkuin sitä ei jo muuten odottaisi, kuin kuuta nousevaa.
Tässäkö sitä kärsivällisyyttä sitten oppii?
Mies ei kuitenkaan olisi päässyt tulemaan 6.6 klo 11:30, joten hän sai ajan siirrettyä 9.6 klo 8:30. Eli kolme päivää kauemmin tarvitsee jännittää.

Muutenkin tuntuu, että tuosta viikosta tulee hitain mahdollinen maailmassa, sillä pyysin tänään itselleni lomaa perjantain 10.6 ja maanantain 13.6, jotta pääsisin viikonlopuksi Suomeen tervehtimään perhettä ja ehkäpä jopa ystäviäkin, vaikka aika on tosi lyhyt. Töitä en aio tehdä yhtään tuona aikana.
Tämä ei ole kuitenkaan tavallinen loma-anomus, joten se tulee hyväksyttää yrityksen omistajalla. Yrityksen omistajan vaimo on kuitenkin viety eilen yöllä synnärille, joten johtaja on poissa tietämättömän ajan. Hänen veljensä on ohjissa siihen asti ja minulla on tosi hyvät välit kyllä tähän ihmiseen ja olen auttanut heitä viime aikoina aivan tajuttomasti. Hänen tulee siis hyväksyä loma-anomukseni, mutta hänellä on tajuton kiire tällä hetkellä. En tiedä kehtaanko siis häiriköidä häntä suullisesti, vaikka hänelle on sähköpostia asiasta jo lähtenyt tiiminvetäjäni toimesta.
No sen näkee sitten. Uskon kuitenkin, että pääsisin tulemaan Suomeen. Uskon ja luotan. Siihen ajatukseen on hyvä tuudittautua ja okei, myönnän tippuvani korkealta mikäli en pääsekkään lentämään kotiin.
Sanomattakin selvää, että odotan kovasti.
Ihanaa kuitenkin se, että ystäväpariskunta lentää tänne viikonlopuksi 3.6. Näkee välillä vähän Suomen ystäviä pitkästä aikaa. Mahtavaa... <3 Plus saa ehkäpä Suomi-tuliaisia ;)

Mies on tänään käynyt katsomassa erästä asuntoa ja lähetti siitä minulle videoita puhelimestaan. Vaikka tässä tapauksessa onkin kokolattiamatot (paitsi yhdessä makkarissa on laminaatit, -kukaan ei tiedä MIKSI ihmeessä joku laminoisi vain yhden huoneen?? Noh...) niin näyttää silti ihanan tilavalta ja keittiössä olisi astianpesukone yms. Talossa on kyllä portaat ja kaksi kerrosta, joten ehkä se ei ole ideaali ratkaisu tässä kohtaa, varsinkin, kun Englantilaiset portaikot ovat kapeita ja suht jyrkkiä :(
Ja INHOAN rappusten imuroimista. Onneksi mies silti hoitaa imuroinnin mukisematta, mikäli pyydän. Varsinkin nyt. Ja pyytämättäkin toisinaan <3
Toinen haittapuoli on se, että juna-asemalle on kävelymatkaa n.15min. Joudun kävelemään mahtivatsani kanssa junaan määrittämättömän ajan (riippuen muuttopäivästä) ennen äitiysloman alkua. No joo, ei vartin kävelymatka paha ole, jos kunto vaan pysyy kasassa ja selkä kestää. En siis ala maalaamaan piruja seinille.

Tänään raskaana olevan työkaverin/HR henkilömme kanssa puhuimme äitiysloman aloituspäivästä. Hän on siis samoilla viikoilla kanssani ja sanoi pitävänsä Elokuun kaksi ekaa viikkoa lomaa ja jäävänsä siitä äitiyslomalle. Itsellä kävi sama mielessä. Onhan se viimeisiä aikoja kuitenkin, kun vielä saapi rentoutua. Mulla on jo Elokuun eka viikko varattuna lomaa ja viikko jäljellä käyttämättä.
Toisaalta joudun olemaan heinäkuun viimeisen viikon 'kipeänä' kunnemme kerran saa lomaa ja miehen perhe on varannut mökin parin tunnin ajomatkan päästä, jonne menemme sitten porukalla. Joten käytännössä äippälomani alkaisi jo siis silloin??
Tuntuu jotenkin....kammottavan läheiseltä...ettei siihen olisi enää kuin pari kuukautta aikaa? WHAT??
Sehän menee yhdessä hujauksessa. Pelottavaa.


16+6

Täällä ollaan!

13+6

Terveisiä Suomesta <3! Pari viimeistä päivää olikin jo ihanan lämpösiä. Kuulin päivittäin mieheltä, kuinka täällä Englannissa on ollut 25 ja 27 astetta lämmintä ja miten kivasti nahka palaa...joo-o... Kyllä se aurinko paistaa näköjään tänäänkin, mutten ole ulos asti vielä ehtinyt. Ei taatusti ole yhtä lämmin enää, kun minä saavuin kotiin :D.

Huomenna alkaa VIIDESTOISTA VIIKKO....
Mä en käsitä.
En.

Mutta sen verran olen päättänyt, että nautin päivä kerrallaan ja uskallan rentoutua, vaikka edelleen onkin pakko sanoa, että meille EHKÄ SAATTAA tulla jälkikasvua Lokakuussa. Hahah...en tiedä sanonko noin ihan loppuun asti vai muuttuuko se jossakin vaiheessa.
Nyt vissiin ollaan virallisesti jo siellä toisella kolmanneksellakin. HUI!

Joo Suomessa sitten ystävieni kanssa kiertelin pikkasen kirppiksiä ja uskaltauduin ostamaan parit housut ja Nalle Puh bodyn sitten jo...
Tuossa kuvassa myös marraskuiselle enkelivauvalle ostettu (jonka laitoin siis isille-kerronta-pussiin kortin ja testin kera) valkoruskea body, joka toivottavasti vihdoinkin pääseen käyttöön. Ja Ebaysta löytynyt valkoinen pandahaalari :), jota mies käy aina salaa rutistelemassa :D.

Ja sitten lahjaksi saatuja ihanalta ystävältä ja Suomi sukat tulevalta mummulta:

Ainiin! Näin sitten unta, että meillä oli pieni poika ja sillä ei sitten ollut muita vaatteita, kuin nämä mitä nyt on ostettu :D Hahahaha.... kiva uni. Mistäköhän se tuli?

Rakenneultra-aikakin oli tullut postissa Suomen reissun aikana. 6.6.11 klo 11.30 olisi sitten aika kurkistaa taas tuonne sisuksiin rakenneultran kuvioissa. <3 Jännittävää!

Tietenkin eilen sitten vetäsin heti dopplerin esiin ja halusin kuunnella onko kaikki vielä hyvin. Ja kyllähän siellä sydän jyskytti <3. Olen aivan varma, että tyyppi myös potkaisi muutaman kerran siihen anturin kohtaalle, nimittäin jääääätävä posaus kuului muutamaan kertaan, kiva kiitos, korvat kiittää :D

Korkattiin eilen takapiha ja grilli pienillä perheen keskeisillä BBQ bileillä :). Mies ja hänen isänsä ja veljensä olivat tehneet IHMEITÄ meidän takapihalle. Mudan, roskan ja viidakon keskellä on nyt kiva, tasainen tekonurtsi ja kivaa aitaa ja kynttilälyhtyjä <3. Ihanaa. Mies oli myös kuurannut vessan ja keittiön lattiaa täällä yhteen asti toissayönä, jottei minun tarvitsisi sitä tehdä, kun olen siitä jo haaveillut jonkin aikaa ja odottanut inspiraatiota. Ihana <3.

Juu ja sain sitten ystävältäni paljon vaatteita, jotka ei muuten kiristä mistään kohtaa. AH! Autuutta! Kotihousut ja toiset pökät on olleet jo kovassa käytössä :)

Uutisiakin kerrottiin monelle. Äiti oli kutsunut kivan perhekokoonpanon meille heti kun saavuin kotiin; veljensä vaimoineen ja veljeni vaimoineen. Kaikki olivat sitä mieltä, että poika sieltä tulee. Okei. Selvä se sitten on ;)

Myös isälleni ja mummulleni kerroin ja olivat sitä mieltä, että jo oli aikakin. Hmmm.... Ei paineita.

Pari ystävää saivat myös kuulla asiasta ja olivat kovin innoissaan meidän puolesta.

Edelleen mun on yhtä hankala kertoa asiasta ja pari kertaa ystävä saikin hoitaa asian mun puolesta, -toisella kerralla pyynnöstä ja toisella vahingossa. Eri ihminen kyseessä kylläkin. Mutta mukavaa, että homma on nyt hoidettu ja edessä ei enää ole kertomista kuin työkavereille. Taidan pantata vielä jonkin aikaa.

Myös viikonloppureissu pohjoissuomeen oli älyttömän kiva kokemus! Sain seurata vierestä nelilapsisen perheen arkea ja osallistuakkin siihen :) Ihana perhe, ei voi muuta sanoa, tosi mukavia ihmisiä! Junamatkoista en voi sanoa samaa. Kyllä meitä on sitten JOKA JUNAAN voi ahdistus. Puolet olis saanu jäädä asemalle....huhhuh.

Oli kiva silti tulla takaisin kotiinkin, vaikka haikeaa se on, kunnei välttämättä pääse Suomeen enää ennen Joulua jos silloinkaan.

Kissat on pörränneet mun ympärilläni eilisestä asti ja maanneet kilpaa mun päälläni sängyssä. Toinen nukkuu normaalistikin mun jaloissa, mutta viimeyönä nukkui sitten molemmat. Naurettiin miehen kanssa ääneen, kun tajuttiin että mentiin nukkumaan jo ennen yhdeksää! :D Molemmat oli ihan puhki, niin mikäs siinä.

Näihin tunnelmiin. Nyt pitää lähteä kokeilemaan, josko ulkona olisi yhtä lämmin kuin miltä näyttää.



Miksi? Joka kerta...

12+2

En saanut aikaiseksi kuunnella sydänääniä. Vähän väsyttää. Nyt seuraavat pari viikkoa mennään tuon ultran tuomalla voimalla ja luottamuksella eteenpäin ja kotiin palattuani voidaan sitten taas kaivaa doppleri esiin mikäli energia riittää.

Niin, tuo otsikko.
Mä en käsitä.
Joka ikinen kerta...päivä tai kaksi ennen Suomen reissua. Minä näen hirveän lentoturmapainajaisen. Nyt Maaliskuun reissulla se lentopainajainen vaihtui keskenmenopainajaiseen, mutta siihen nyt kaikki varmasti ymmärtää syyn.
Mutta tämä on jotain käsittämätöntä. En pelkää lentämistä, -enää. Nukun lennolla kuin tukki. Tärinät ei järkytä. Lentokoneesta on tullut yhtä tuttu matkustustapa, kuin autosta tässä viimeisenä parina vuotena, kiitos kaukosuhteen ja siitä johtuneen maasta muuton.
Mutta nämä painajaiset ei jätä rauhaan? Ja se on joka kerta, ennen lentoa. Kiva sinäänsä, kun tapana on nähdä noita enneuniakin, niin mistä tiedän onko nämä enneunia vai ei? Pah...
No joka tapauksessa, viimeyönä istuin äitini kanssa autossa lentokentällä (en tunnistanut kenttää...pieni kenttä oli ja kiitorata oli metsän keskellä...no vähän niinkuin Tampereella, mutta autolla pääsi ajamaan kiitoradan lähelle), odotimme joitakin ihmisiä, en muista ketä. Valtava kone laskeutui kiitoradalle ja koneen siivet olivat niin leveät, että se alkoi halkomaan koivuja keskeltä poikki. Tämän ansiosta kone kaatui ja syttyi tuleen. En kuitenkaan ollut itse koneessa. Olen aina koneen 'alla', mikä on outoa. Yleensä kone laskeutuu päälleni ja juoksen karkuun....
Hohhoijaa joo. Ketään uniexperttiä lukijakunnassa? Kommentoida saa :)

Huomenna siis aamuneljän bussiin hyppään ja matkaan kentälle. Tampereelta juna 4.5h ystävän luo pohjoiseen ja perillä olen 14 tuntia lähdön jälkeen. Pitkä päivä siis edessä. Pitäisi varmaan siirtyä nukkumaan. Suomi - täältä tullaan!!

Laukkukin on pakattu niin täyteen, kuin mahtui :). Se tyhjenee kyllä 90%sesti suomen päässä, joten pääsen raahaamaan tavaraa ja kirppislöytöjä siis myös tänne suuntaan :) Takas tullessa onkin sitten 14. viikko lopuillaan. Jotenkin käsittämätön ajatus?

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Suomen reissua odotellen ja päiviä laskien..

10+1

Voi että kun odotan Suomen reissuani. Toisaalta haikeeta, ettei pääse Suomeen enää kesällä (emme saa töistä lomaa) tai jos pääsee niin korkeintaan viikonlopuksi. Tulee hirmuinen ikävä ystäviä ja perhettä ja kotiseutua ja kynsien tekemistä (teen siis geelikynsiä aina Suomessa käydessäni vakkariasiakkaille, jotka eivät suostu muualle menemään :D, -tosin kohta on PAKKO.)
Ja SUOMEN KIELTÄ eri toten. Kyllähän sitä täälläkin onneksi pääsee paasaamaan yhden ihanan ystävän kanssa sillon tällön, -useemminkin olis kiva.

Ja Anne, kiva tietää, että susta ei ainakaan pääse dynamiitillakaan eroon xD. Merkkaa mulle paljon!
Enkä mä usko että pääsen kovin monesta muustakaan ystävästäni eroon tän myötä :D Hahaha... Jos joku tahtoo kaikota tällaisestä syystä, niin onko se toisaalta sitten sitä oikeaa ystävyyttä koskaan ollutkaan?

Tein tänään Japanilaista Curryä ruuaksi. Hirveesti energiaa tänään, en tajua?? Eli se alkuraskauden väsymys alkaa ilmeisesti väistymään, mikä on hyvä, koska Suomessa paahdan kuitenkin ystävän luota ystävän luo ja teen siinä välissä pari päivää kynsiäkin :D. Uni varmaan maittaa sen jälkeen.

Mites nämä mun blogia lukevat muut bloggarit, - ootteko saunoneet ihan normaalisti nyt raskausaikananne? Kun luin jostain, että sauna olisi huono juttu. Mutta kuten äitini sanoi niin järkeä SAA käyttää ja onhan sitä Suomessa saunottu vuosi satoja ja täällä maailmassa me kaikki ollaan :). Joten... Toki kaikkea saa pelätä, kun historia on mikä on, eikö vaan? Ei se varmaan olisi normaalia, jos MIKÄÄN ei raskaudessa pelottaisi kahden km:n jälkeen. Tunteeton eukkohan sitä olisi...

Kauheita iltaturvotuksia ei ole ollut hetkeen. Mikä on ihan kiva. Tuolla ulkona kuljeksiessani mietin aina, että sisälläni on 4 senttiä puhdasta ihmettä... Se tuntuu edelleen jotenkin käsittämättömältä?? Olin tottunut ajatukseen, ettei raskauteni jatku näinkään pitkälle... jotenkin siis tuntuu ihmeelliseltä, että tällä kertaa on jatkunut.

Mies toi minulle jälkkäriksi friteerattua banaania. Menenpäs kauhomaan itselleni jätskiä ja banskuja :D:D:D NAM!