40+1

Täällä sitä vieläkin kökitään. Yhdessä kasassa. (Ei muuten kuulosta hyvältä jos ton kääntää suoraan Englanniks ja sanoo että "I'm still in one piece"....mies totes, että kuulostaa siltä niinku joku palottelis mut seuraavaks :D)

Mulla on vähän sekavat fiilikset. Toisaalta tiedän, että lähdön hetki on lähellä. Toisaalta se tuntuu olevan niin kaukana. Mutta jos miettii, niin 9 päivää ja Jaska käynnistellään sairaalasta käsin tuolta pihalle tavalla tai toisella... YHDEKSÄN PÄIVÄÄ.
Huomenna kätilö hoitaa neukkukäynnillä sen membrane sweepin ja luojan kiitos mies pääsee sinne mukaan pitämään mua kädestä. Mä jo ehdein panikoida, ettei se pääsis...
Tämä sweeppi siis SAATTAA käynnistää synnytyksen, mutta ei ole ihan tehokkaimmasta päästä synnytyksen käynnistäjänä. Joten saas nähdä. Mutta limatulppaa saattaa kuulemma irrota sen jälkeen reilusti, joten kehotti ottamaan sidettä mukaan.

Mua on alkanut raivostuttamaan ihmisten joko joko joko joko kyselyt.
ENSINNÄKIN; -Olisinko mä facebookissa chattivalmiina, jos olisin synnärillä pusertamassa Jaskaa pihalle?
-Olisinko mä niin ajattelematon, etten ilmottaisi vauvan syntymästä tekstarilla valituille ihmisille ja fesessä lopulle maailmalle?
-Sitten kävi ilmi se, että kirjotan liiaksi suomenkielellä tilapäivityksiä feseen, joten englanninkielisillä ihmisillä on ilmeisesti paremmat tekosyyt kysellä Jaskan syntymän perään. No olisinko mä niin ajattelematon, etten ilmottaisi kaikilla osaamillani kielillä facebookissa Jaskan syntymästä varsinkin, kun puolet mun kavereista siellä ei puhu suomea?
-Istuisinko mä netissä heti sairaalasta kotiin päästyäni?
-Tai pimittäisinkö mä tietoa Jaskan syntymästä kaikilta?
Ei ole mitenkään tarkoitus siis loukata ketään, mun mielestä on oikeesti vallan ihanaa kun ihmiset elää mukana matkassa ja on kiinnostuneita mun voinnista ja Jaskan saapumisesta, -mutta en olisi kuuna päivänä uskonut miten ärsyttävää se osaa olla, kun väki kyselee ja kyselee (ja se kyselytulva on jotain todella runsasta!) ja joudut jokaiselle vastaamaan että EI VIELÄKÄÄN...ja olo on ihan sama kuin eilenkin.
Ehkä tässä saadaan syyttää taas näitä ihania hormoneita, mutta oikeesti lakkaan kohta käymästä facebookissa tän takia siihen asti, kun Jaska oikeesti syntyy. Mulla ei hermot kestä. Odotan pojan syntymää taatusti yhtä paljon, kuin kaikki kyselijät yhteensä, ja muakin ahdistaa tämä tilanne että mitään ennusmerkkejä ei ole. Tai on...kipuja on vaikka muille jakaa. Mutta kun tässä tapauksessa eivät näytä olevan ennusmerkkejä synnytyksestä.

Eilen yöllä tuli melkosen uudentuntusia suppareita ja menkkakivut ja selän poltto oli jotakin aivan hirvittävää. Salaa toivoin jo, että suppareihin tulis lisää voimaa ja saataisiin lähteä laitokselle. Mutta ei...
Tänään käytiin taas kävelees kaupungilla (mm. pankkiasioilla, koska tässä maassa mikään ei käy helposti ja pankissakin saat käydä saman tilin sulkemassa kymmeneen eri otteeseen, kun ne tahvanat ei osaa hoitaa töitään!) ja sain aikaseks vaan muutaman supparin ja sukkapuikkovihlasuja pipariin. That's it.

No, huomenna on taas uusi päivä. Mä niin toivoisin, että Jaska päättäisi syntyä tällä viikolla, eikä tarttis pelätä, että joudutaan sinne käynnistykseen ens viikon sunnuntaina.

Mä laitan muuten uutta mahakuvaa tuonne kuvia sivulle, joka löytyy edelleen tuosta yläpalkista ;)